Pääsiäisen paperiset viuhkakoristeet
06 huhtikuuta 2021
Tampere, Suomi
Moi ja iloista kevättä! Tänään satoi lunta ja oli kuin marraskuussa, mutta se kuuluu asiaan. Kolme tai neljä takatalvea on aina, ihan perus settiä tämä. Tulin esittelemään meidän pääsiäiskoristeluita. Oksat valmistui tänä vuonna hyvissä ajoin, sillä kokemusta on karttunut viime tippaan jääneistä koristeluhommista.
Muistin palmusunnuntaina iltapäivästä että tämä taisi olla se virpomispäivä ja ei millään jaksettu lähteä enää illasta suorittamaan tehtävää. Kohde olisi ollut siskoni Julia. Järkeilin että virpoa saa tutuille varmaan melkein koska huvittaa, joten sovin tyttöjen kanssa että seuraava viikonloppuna sitten. Hienot suunnitelmat ei onnistuneet, saatiin flunssa ja pajunkissat sai jäädä luomaan pääsiäistunnelmaa meille kotiin. Tässä Julia kuvia sinulle niin voit ihastella virtuaalisesti. Onneksi suklaamunia muistin ostaa riittävästi ja selviydyimme pyhistä hyvillä mielin.
Rairuoho kasvoi tänä vuonna harvana. Lapset pelasti tilanteen maalaamalla niin hienoja munia, että kun ne asetteli haituvaisen ruohon päälle ei kukaan enää huomannutkaan surkeaa kylvöstä. Vitsoissa oli paperikoristeita. Oli meillä höyheniäkin, mutta ei missään vaiheessa saatu aikaiseksi kiinnittää niitä paikoilleen. Elli herättää minut hivelemällä niillä jalkapohjia, hän on löytänyt heikon kohtani eli minkä vain kohdan ihossani. Kutian tosi helposti. Värikkäät höyhenet loihtii olemuksellaan iloista tunnelmaa sängyn alle ja pimeisiin nurkkiin, jossa normaalisti on vain ankeita villakoiria. Vielä yksi höyhenvinkki. Erittäin riemukas seurapeli on kun vuorotellen puhaltaen yritetään pitää höyhentä ilmassa.
Taitellut paperiviuhkat
Pääsiäisemme saattaa kuulostaa aika epäonniselta ja laiskalta kun virpomaan ei päästy ja höyhenetkin jäi teippaamatta, mutta ei ollenkaan! Paperiaskartelun ja flunssan lisäksi tapahtui seuraavaa:
- Löysin kirpparilta viime syksynä neljä maalipinnaltaan kulunutta, mutta tukevaa pinnatuolia. Pääsiäisen pitkät pyhät ja kotona oleminen sai aikaan inspiraation ja maalasin niistä kaksi. Yhden valkoiseksi ja toisen harmaaksi. Seuraavista kaavailen minttua ja sammaleenvihreää.
- Suunnittelin lapsille jo perinteeksi muodostuneen pääsiäismunajahdin karttoineen päivineen. Se on aina menestys. Pihla teki minulle saman maalatulla pääsiäismunalla, mutta unohti piirtää kartan ja ilmoittaa että osallistun. Toisena pääsiäispäivänä tyynyn alta löytyi vaaleanpunaisia kananmunankuoren sirpaleita. Nukuin tosi hyvin, niihin sirpaleisiin oli loitsittu hyvää unta.
- Ikävä mummolaan on suuri. Nyt ei ole uskallettu koronan vuoksi matkustaa, mutta toivon että viimeistään heinäkuussa päästään. Leikkasin pari kulunutta lakanaa matonkuteeksi kesää ajatellen, toiveissa on tehdä mummolan vintillä uusi räsymatto. Mielessä jo siintää erilaisia väriyhdistelmiä raitoja ajatellen. On mukavaa varautua ja suunnitella jotakin mieleistä mukavaa asiaa. Paitsi joskus voi käydä niin että vaikka hyvin suunnittelee ja valmistautuu, niin silti voi unohtaa. Vähän kuten eräänä palmusunnuntaina.
Terveisin Anna-Maria
