Tässä alkaa nyt käydä niin että ihastun Tampereeseen päivä päivältä enemmän.

08 elokuuta 2017

Tampere, Suomi
Ei kommentteja









Tänä kesänä olen tutustunut uuteen kotikaupunkiini pienten neitien kanssa. On onni, että Tampereella asuu monta ystävää, olo tuntuu heti paljon kotoisammalta kun tietää että on kaverit lähellä. Iso kiitos mukavasta kotiutumisesta kuuluu etenkin Roosalle, jonka ansiosta heinäkuinen retki uimarannalle ja puistopiknikille oli aika paljon smoothimpi ja hauskempi. Tykkään myös hurjasti että ollaan saatu kylävieraita meille aina välillä. Helsingistä jäänkin kaipaamaan eniten sinne jääneitä ystäviä, mutta täytyy jatkossa kyläillä ahkerasti puolin ja toisin. 

Ompeluhommat ja tietokoneella istuminen on viimeaikoina saaneet väistyä lasten kanssa touhuamisen tieltä. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Me ollaan tehty aika paljon retkiä kantakaupungille ja tutkittu kodin lähialueita. Hiekkakakkuja on taputeltu aikamoinen määrä viereisessä leikkipuistossa ja pysähdytty kiikkumaan pyöräreitin varrelle aina uuden leikkipaikan ja keinun osuessa kohdalle. Tykkään paljon meidän kodin sijainnista Pispalan kupeessa. Bussimatka meiltä keskustorille kestää sen kymmenisen minuuttia, ja kirjastoonkin pääsee nopsaan. Suosikkikohde on tietenkin Pikku Kakkosen puisto, jonne lähdetään retkeilemään usein sään ollessa suotuisa. Finlaysonin alueella on ihailtu asfalttimaalauksia ja käyty lounaalla. 

Vähän vielä tunnen itseni turistiksi. Eipä juuri ole vielä sellaista päivää kaupungilla ollut etten olisi kaivanut puhelimen navigaattoria esiin. Aika hyvin me ollaan kuitenkin selvitty. Joskus jännitän etukäteen reissaamista kahden lapsen kanssa, mutta Pihla on jo siinä iässä että asioista voi keskustella. Vauva kulkee siinä sivussa, reissun päällä yleensä nukkuen vaunuissa tai ihmetellen sylistä maailmaa. Olen oppinut että aina kannattaa olla mukana jotain evästä, vaikka edes rusinoita. Nälkäisenä tulee kiukku itse kullekin. Sen verran päiväretkeily kuitenkin tuntuu jännityksenä että päikkäreillä se olen todennäköisimmin minä joka torkahtaa.

Vielä odotellaan päiväkodin alkamista, tämän hetkisten tietojen mukaan viimeistään lokakuussa päästään aloittamaan. Minä ja vauva ollaan ajoittain selvästi liian tylsää seuraa vauhdikkaalle isosiskolle. 

Terveisin Anna-Maria
Read More
Copyright © Annan tirpat. Blog Design by SkyandStars.co