1v 11kk

25 huhtikuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja


Myönnettäköön heti alkuun että olen aika innoissani meillä ensikuun lopussa juhlittavista kekkereistä ja saatan mainita niistä pitkin kuukautta pariinkin otteeseen. Meillä ei vaan täällä Helsingin seudulla ole montaakaan kutsuttavaa synttärivierasta ja luultavasti tulemmekin juhlimaan tätä tärkeää tapausta useammassa osoitteessa toukokuun aikana. Vähän silti on suunnitelmissa leipoa jotain ja pukeutua erityisen hienosti, kun virallinen päivä koittaa. 
Aikaisemman blogin ansiosta Pihlan parin vuoden varttumisesta ja opituista jutuista on kertynyt aika kattava selonteko. Syksystä alkaen olen kirjannut juttuja ylös harvakseltaan, mutta nyt tuli tunne että voisin kaivaa kameran esille ja maanitella tyttösen kuvattaviksi erilaisin lahjonnan keinoin. Tällä kertaa kuvat on kahdelta eri päivältä. Ekassa sessiossa käytin houkuttimena pieniä aarteita sisältävää rasiaa ja toisessa aina yhtä toimivia rusinoita. Onneksi otin kuvat alkuviikosta, kun nyt molemmat ollaan flunssan nujertamina. Jännä että minut flunssa vetää ihan väsyneeksi kun taas Pihla on reipas ja iloinen. Molemmat ollaan varmaan yhtä kurkkukipuisia mitä yskimisen määrästä voi päätellä.
Mutta mitä siis pihlalle kuuluu? Hän on iloinen, innostuva, ystävällinen ja puhelias pieni tyttö. Sain kuulla tänään suunnilleen parikymmentä kertaa tuntiin sanat "Äiti katso!" ja "Pihla!" Hän on päättäväinen ja osaa kertoa mielipiteensä selkeästi, joka tosin saattaa muuttua jos asian selittää jotenkin mukavammin toisella tavoin. Oma vahva tahto aiheuttaa välillä vähän närää, mikä kuuluu asiaan mutta riidat unohtuu nopeasti. Söpöintä ikinä on kun aamulla makuuhuoneen oven takaa kuuluu tepsuttelua ja ovenraosta kurkistaa naurava lapsi. Tälläiset aamut alkaa aina haleilla, suukotteluilla ja höpöttelyllä sängyssä. Pihla viettää meidän vanhempien kanssa aikaa aikalailla saman verran. Pekka on joskus viikolla poissa enemmän, mutta usein lauantaisin minun ollessa töissä nuo kaksi saa viettää päivän kaksin. Välillä äiti on parempi mutta joskus isä. Varmasti ihan normaali tilanne.
kaksi vuotias, Anna-Maria Mäkelä



Pihla pitää kirjoista, muumeista, piirtämisestä, tanssimisesta, lauluista ja tutkimisesta. Ulkoleikit on lemppareita ja uimahallissa käynti. Tarhassa on monta hyvää kaveria joiden nimet mainitaan heti kun hoitopaikan ovista päästään sisään. On helpotus että päivähoitopaikka on niin kiva ja Pihla jää leikkimään kavereiden kanssa hymyssä suin. Puhe alkaa olla yllättävän monipuolista. Joskus neiti yllättää ja heittää ilmoille ihan ihme sanoja. Välillä tulee kolmen sanan lauseita, mutta ne on vielä harvinaisia. Kysyin tänään mikä äidin nimi on ja se oli Pekka. Kysyin mikä isän nimi on ja sekin oli Pekka. Yritin selittää että olen Ansku mutta, ei, olen Pekka.
Erityisen intohimoinen suhde on kenkiin. Pihlan unelmamaailmassa kenkiä käytettäisiin huomattavasti enemmän. Varsinkin korkkareita tai mahdollisimman suuria miesten kalosseja. Hän haluaa auttaa kun tehdään salaattia ja napostelee siinä samalla osan kurkuista ja paprikoista. Hän on aamuihmisiä ja haluaa nousta aikaisin. Me muut ollaan tyydytty osaamme ja meistäkin on tullut aamuihmisiä. Ei me edes osata nukkua enää kahdeksaa pidempään. Pihlalla ja Pekalla on salainen tervehdys, jonka minäkin saan joskus tehdä.

Kuvaaminen oli aika haastavaa kun kohde liikkui vallattomasti, mutta joitain kivoja otoksia sain taas napattua talteen. Ylemmät kuvat on otettu aamulla, siitä johtuu tuo sininen kajastus. Meillä oli kyllä tosi kivaa kun loruilin ja yritin saada Pihlan keskittymään minuun eikä rusinoihin. 

Tämä viikonloppu me pysytellään sisätiloissa ja aiotaan parantua jotta vappujuhlinta voi päästä vauhtiin. Hyvää viikonloppua! 


Terveisin Anna-Maria

Read More

Viirinauha by Mailandia

21 huhtikuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja
Vaaleanharmaata ja just hyviä pilkkuja. Minut on aika helppo hurmata edellä mainituilla seikoilla. Myös raidat kelpaa jos ne on oikeissa sävyissä. Meillä kävi toissa viikonloppuna kylässä Maija, jonka yrityksen Mailandian valikoimiin oli tullut aikaslailla täydellinen Tee-se-itse -viirinauha. Tuli nopeasti tunne että nyt tarvitsen sellaisen meille. 

Aamulla minulla oli sopivasti hetki aikaa ommella viiri kasaan ja hommassa olisi ihan varmasti kulunutkin se kaavailtu puolisen tuntia, ellen olisi paketin avattuani ihastunut siihen miten kiva ja loppuun asti ajateltu design tuotteella on. Tarkoitus oli ottaa vain kuva tuosta leikkaamattomasta kankaasta mutta innostuin hieman ikuistamaan muitakin vaiheita. Tee-se-itse -jutut ja varsinkin hyvin tehdyt tutoriaalit niihin, on asia josta pidän. Pidän myös palapeleistä ja ristisanoista, jos ne ei ole liian haastavia. Liian paljon sinistä taivasta ja turhan kryptiset ristikkovihjeet saa aikaan ahdistusta. Mutta siis sopivan haastavasta voi ottaa opikseen ja voin kehua että nyt osaisin tehdä viirin aika hyvin ihan omista kankaistakin.   

Mailandia, viiri, sisustus, askartelu, ompelu





viirinauha mailandia


Asiaan nyt varsinaisesti kuulumattomana seikkana lisäisin että ompelukone on ikuisuuslainassa äidiltä. Melkein voisin sanoa että se on varastettu koska "unohdan" aina paluttaa sen. En ole ikinä nähnyt äitiä ompelemassa, joten en pode huonoa omatuntoa asiasta

Mallailin viiriä Pihlan huoneeseen mutta masterbedroom valikoitui, jos ei lopulliseksi niin ainakin väliaikaiseksi sijainniksi. Pihla on torstaina kuukautta vaille kaksivuotias neiti. Otin viikonloppuna tirpasta kuvia meidän makuuhuoneessa, niin kuin otin joka kuukausi vauva-aikana ja ajattelin julkista parhaat palat loppuviikosta täällä. Tuli aika söpöjä. Palaillan siis niissä merkeissä. Ilosta ja valoista viikkoa teille!


Terveisin Anna-Maria


Read More

Aamupalalla

08 huhtikuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja










Minulla on takana kaksi kaunista aamua. Olen saanut heräillä ihan rauhassa omine aikoineni ja nukkua kokonaiset yöt ilman häiriöitä. Siskoni Jossu tuli kylään täksi viikoksi ja jakaa Pihlan kanssa huoneen eikä meillä ole aikoihin nukuttu näin hyvin! Olen onnellinen tästä, sillä viimeaikoina olen ollut erityisen väsynyt. Elän taas sitä minulle tuttua kautta kun murehdin liikaa tyhjänpäiväisyyksiä ja tekemättömiä asioita. Minulle tulee näitä ajanjaksoja välillä kun on kiireitä tai muuten vain aiheutan itselleni kiireisen olotilan. Aika ei riitä muka mihinkään ja unohtelen asioita. 

Olin nuorena kova unohtamaan tosiaan kaikenlaista. Kolukirjat, avaimet ja lapasetkin kädestä saattoi kadota vaan johonkin. Viimevuosina olen alkanut yhdistää tämän stressiin. Minulla on varmaankin aika alhainen paineensietokyky, muutamakin päälekkäinen juttu niin olen jo solmussa. Viimeaikoina olen oireillut tämän taipumukseni kanssa unohtaen avaimet ja sormikkaat, enkä ole muka ehtinyt laittaa pussilakaanaa peittooni moneen yöhön, näen paljon unia päivän tapahtumista ja kuljen hartiat korvissa. Päässäni on jatkuva kuhina ja illalla se on kipeä. Kertakaikkisesti inhottava olo. Kerron tämän nyt siksi että ymmärtäisin itsekin paremmin rauhottua. Mielessäni poukkoilee myös erilaisia tuunaus- ja käsityöprojekteja, kaikkea kivaa mitä haluaisin tehdä ja tänne niistä sitten kuvia laittaa. Toivoisin että nekin niin kivat suunnitelmat väistyisi mielestä pois ja voisin keskittyä jonkin aikaa vain pakollisiin. 

Mutta omien ongelmien lisäksi on paljon hyvää. Pihlan haukottelu kuuluu makuuhuoneesta. Ehdin nyt aamutuimaan kirjoittaa tämän tekstin rauhassa keittiönpöydän ääressä. Teetä on juotu ja puuro keitetty. Tämä aamu on alkanut aika mallikkaasti. Taidan tehdä tänään vaan kaikista pakollisimmat asiat ja keskittyä illalla viettämään aikaa Jossun ja toisen  meille yövieraaksi saapuvan, ihanan Maijan kanssa. Kuvat on muuten eilisestä aamupalapöydästä.

Salossa ikkunan liepeillä liehuu lippu ja yritin muistinystyröilläni pohtia minkä takia. Jouduin lopulta tarkistamaan, joten hyvää Mikael Agricolan päivää eli suomenkielen päivää! Seesteisiä ja sopivan kiireettömiä hetkiä torstaipäivään toivotan itselleni ja sinulle. 


Terveisin Anna-Maria


Read More

Pääsiäinen

06 huhtikuuta 2015

Helsinki, Suomi
Ei kommentteja






Meidän pääsiäinen sujui Kankaanpään suunnilla mummolassa. Olin vakuuttunut että palmusunnuntain suklaamunien yliannostuksen ja siitä seuranneen varsin imelän olon jälkeen, en enää sietäisi yhtään herkkuja. Tietenkin olin niin väärässä. Suklaa, se katala epeli koukuttaa vaan tiukemmin otteeseensa mitä enemmän sitä maistelee. 

En tiedä oliko se joku pitkän työviikon jälkeinen vapaisiin siirtyminen, aamulla nautitut pari kupposta kahvia vai nämä hitsin suklaamunat, mutta koko lauantai aamupäivän olin todella levoton. Tai sitten holtiton sydämenpamppailu johtui iltapäivälle kaavaillusta avantouinnista. Lopulta uiminen viileässä vedessä ja pipopäässä saunassa hikoilu oli kerrassaan koukuttavaa toimintaa. Illalla olin suht seesteinen ja raukea. Hommaa pitää ehdottomasti testata ensi talven rapsakoilla pakkasilla jo senkin vuoksi että sain Pekalta kuittailua. Pääsin muka ihan liian helpolla kun ulkona oli plussa-asteita ja jäätikköä lammen reunoilla vain nimeksi. 

Seija- Mummilla oli kadehdittava kokoelma intiaaneja ja muovieläimiä. Aika monet on samantyylisiä millä leikin itsekin pienenä. Luulen että olen elänyt puitteiltaan aika vastaavan pääsiäisen reilut parikymmentä vuotta sitten. Liikaa herkkuja ja laatikolllinen eläinleluja. Aamupäivästä lähdettiin takaisin kotiin. Söin viimeisen suklaamunan jonka löysin. Onneksi ne on loppu.

Terveisin Anna-Maria Mäkelä
Read More
Copyright © Annan tirpat. Blog Design by SkyandStars.co