07 lokakuuta 2018

Herkuttelua korvapuustipäivän jälkimainingeissa


Lupasin Pihlalle että leivotaan korvapuusteja. Päiväkodissa oli niitä torstaina virallisen korvapuustipäivän kunniaksi ja onhan ne kuitenkin pullista parhaimpia. Niiden tekemisessä on monta jännää työvaihetta ja sijaa omalle kädenjäljelle. Leipominen oli lopulta niin uskomattoman kiinnostavaa, että melkein saatiin aikaiseksi riita työvaiheiden jakamisen kanssa. 

Lopulta homma meni suurinpiirtein näin. Minä mittasin aineet ja kerroin työvaiheita. Tehtiin tällä Kodin kuvalehden ohjeella. Pihla kippaili aineksia kulhoon ja sekoitti. Minä jälkisekoittelin suurimmat epätasaisuudet ja vaivasin taikinaa kimmoisaksi. Kohoamisen odottelu oli toisesta leipojasta piinallisen pitkästyttävää, itse taasen pidin vaihetta erinomaisena ja käytin aikani sisustuslehden selailuun. Kauliminen hoitui joten kuten, pääleipurin roolista kinaillen. Pihla hallitsi hienosti täyttämisen ja rullailun minun tarjoillessa tykötarpeita vieressä. Muotoilu hoitui yhteistuumin. Kumpikin sai tehdä omanlaisiaan pullataideteoksia. Pihla voiteli ja raesokeroi, minä paistoin. Leipominen oli tosi hauskaa ja oltiin yhtä mieltä siitä, että tätähän me aletaan tekemään useammin. Ainut ongelma vain on etten tykkää yhtään pullasta, joten niitä ei oikein tule tehtyä. Tähän asti ollaan herkuteltu vohveleilla ja letuilla, mutta totta kai me siirrytään astetta haastavimpiin leivonnaisiin kun nämä onnistui niin hyvin.
Annan tirpat, korvapuustipäivä, taapero
Oatly, kahvi, pispala, korvapuustit

Korvapuusti on minusta hyvää ihan uunituoreena. Söin yhden pienen ja kyllä se tosiaan maistui aika herkulliselta, melkein niin hyvältä että sillä hetkellä olisin voinut sanoa tykkääväni pullasta. Pienempi sisko heräsi päiväuniltaan kanelin tuoksuun ja tytöt ahmi herkkuja maidon kera. Meillä oli nyt iso kasa korvapuusteja vailla syöjää, joten vietiin Ellin kanssa iltapäivästä loput siskolleni ja keitettiin kahvit. 

Tampereen tutuille vaan tiedoksi, että Mäkelän tyttöjen leipomo saattaa tästedes kysellä halukkaita maistajia herkuilleen aina perjantaisin. 

Mukavaa lokakuuta!

terveisin Anna-Maria 

24 syyskuuta 2018

Puolivuotias on utelias vipeltäjä ja maailma on hänestä vau


Puolitoistavuotiaan kanssa ulkoiluun ja yleensä muuhunkin hänen kanssaan liikenteessä oloon liittyy neljä tekijää: yllättävä nopeus, arvaamattomuus, kaiken kattava uteliaisuus ja itsepäinen omatoimisuus. Tai ainakin meidän nuoremmassa tyttäressä nämä seikat on selkeästi havaittavissa. Oltiin eilen Julian (ihanan pikkusiskoni, joka vastikään muutti Tampereelle lähelle meitä asumaan ja se on ihan mahtavaa.) ja tämän pienen neidin kanssa Finlaysonin alueella kävelyllä, toisen puolen perheestä viettäessä iltapäivää Plevnan leffateatterissa. Syksyinen tuuli oli jo viileä, joten heitimme lyhyen lenkin tehdasalueen kujilla ja piipahdettiin kahvilassa. 

Annan Tirpat, pilkkuhousut, päivän asu, lempivaate, Karhu kengät

Elli ei halua tietenkään olla sylissä, koska osaa kävellä jo hyvin. Niin hyvin, etten voi käsittää, miten noin pienillä jaloilla voi edetä yllättävän suuria välimatkoja hyvin lyhyellä aikavälillä. Varsinkin juuri silloin kun katson toisaalle. Kaikki roskista valotauluihin kiehtoo häntä syvästi. Elli oppi muutama päivä sitten sanomaan vau ja nyt kaikki on vaan vau vau vau. Hän haluaisi tunnustella kaikkea ja ihan summittaisten esineiden tutkiminen voi ottaa aikaa, kunnes taas ollaan salamana liikkeellä. Mutta kyllä sen ymmärtää. Maailma on ihmeellinen paikka, varsinkin kun monia asioita näkee ekaa kertaa ja on itsekin niin tuore tyyppi. Ravintolareissut on vaan hieman rasittavia kun nuorimmainen haluaa heti oman annoksen syötyään vipeltää tutustumaan ympäristön ihmeellisyyksiin, muiden ruokarauhasta viisveisaten. Kerrankin on jotain hyötyä tavastani ahmia ruoka turhaan nopeaan, kun ateriat pitkän kaavan mukaan ei tässä seurassa ole yleisiä. Olen muuten tosi vahvasti tuon vau vau -ajattelun kannalla ja aion lisätä tavallisten esineiden ihailemista elämässäni. 

Annan Tirpat, pilkkuhousut, päivän asu, Karhu kengät, Finlayson

Kuvien pilkulliset housut on mun lempparit. Ne on sellaiset hamemaiset ja hulmuavat culottesit, eräs ystäväni sanoisi Huluhuli-housut. Minusta se termi pitäisi virallistaa kattamaan kaikkia tämän tyylisiä Hulihuli-housuja. Ostin ne kesällä Monkista ja olen nähnyt saman tyylisiä useilla muillakin. En ihmettele yhtään kun ovat kerrassaan mukavat. Jos kaverit ja tuttavat kummastelitte tässä kesän aikana, enkö koskaan käytä muita housuja, kun aina ilmaannun paikalle pilkkuhousuissa, niin tiedoksi vain, että kyllä käytin muitakin, mutta vain silloin kun oli pakko.

Annan Tirpat, pilkkuhousut, päivän asu, lempivaate, Karhu kengät
Annan Tirpat, pilkkuhousut, päivän asu, lempivaate, Karhu kengät

Hei kivaa syyskuuta. Ihana tulla kertomaan tänne kuulumisia, koitan tehdä sitä jatkossa useammin.

Terveisin Anna-Maria  


31 elokuuta 2018

Kesälomalistan tutkimista ja paperijäätelöitä


Mistä asioista haluan tämän kesän muistaa? Tätä mietin kirjoittaessani tätä tekstiä, jossa jaan meidän toukokuussa tekemän kesälomasuunnitelman. Sen kirjoitin minä, mutta Pihla luetteli siihen ne kaikki asia mitä olisi hauska kesällä puuhailla. Listaan sai keksiä ihan kaikenlaista tekemistä, pientä tai suurta. Ruutuun jätettiin tilaa tukkimiehen kirjanpidolle, jos jotain tulee tehtyä useampaan otteeseen. Moni suunniteltu asia jäi myös tekemättä, ne pidetään mielessä ensi kesän varalle tai tehdään kun ehditään. Planetaariokäynti ja tähtitornivierailu ainakin sopii hyvin syksyyn.



Nämä ainakin tehtiin:







Annan tirpat askartelu

Annan tirpat, elokuu

En ole helteiden ystävä. Olen lämpimillä ilmoilla raukea kuin kissa. Lekottelisin mieluiten kaiket päivät ja lähtisin ulos vasta illan viilentyessä. En siis ole ottanut aurinkoa tai hankkinut rusketusta, yhdesti sentään ehdin polttaa olkapääni rannalla. Minun henkilökohatainen parhaiden hetkien kesälomalista koostuu suunnittelemattomista hetkistä. Sydämmeni suli aina kun kävin peittelemässä meidän reilu yksivuotiaan iltaisin ja hän sanoi unisena tö. Hän sanoo tosi moneen asiaan tö ja se on suloista. Huvitan itseäni toisinaan muistelemalla miten hauskoilla tyyleillä Pihlan neljä hammasta ovat tänä kesänä irronneet, kerroinkin jo toukokuussa sen ensimmäisen kohtalosta. Haluaisin piirtää ja kuvittaa siitä kirjan! Olin tosi onnellinen eräänä heinäkuun iltana kun kävelin hiprakassa mieheni kanssa pitkin vanhan kotikaupungin katuja jutellen kaikesta mahdollisesta, nostalgisoiden menneitä ja miettien mitä meillä nyt on. Siinä  muutamia suosikkimuistojani.

Huomenna alkaa syyskuu. Kävin poimimassa mumolan omenapuusta omenoita, tuoksuukin jo vähän syksyiseltä. Kohta lähden viettämään kavereiden kanssa viikonloppua ja tekemään  alkusyksyn muistoja.


Terveisin Anna-Maria

20 elokuuta 2018

Vesivärimaalauksia lempeissä sävyissä ja oma nettikauppa



Perustin vähän aikaa sitten nettikaupan töilleni Society6 -verkkokauppaan. Sieltä löytyy muutama vesivärityö, uusimpana tuo alla oleva vähän abstrakti kuutamo aihe (jota on myös avokadoksi tulkittu, ehkä se voi toki olla sitäkin) ja muita lempparitöitäni. Society6 myy julisteiden lisäksi taiteilijoiden tuotteita mm. tekstiileinä, kännykänkuorina ja kelloina. Kannattaa käydä vilkaisemassa muutenkin kaupan laajaa valikoimaa, taiteilijoita ja teoksia on lukematon määrä. Tuotteet valmistetaan USA.ssa ja sivuilla on usein alennuksia tuotteissa ja postimaksuissa. 

Society6, nettikauppa, juliste, vesivärit, kuu, abstrakti, taide, Annan tirpat


Society6, art, watercolor, poster, Annan tirpat

Hortensia, vaaleanpunainen, vesivärit, taide, Annan tirpat
Vesivärit, Annan tirpat, Society6
Vesivärit, pastellit, vaalea sisustus, Annan tirpat
Maalauspöytäni olohuoneessa pukkijalkojen päällä on viritetty niin korkealle, ettei pienet apurit pääse kähveltämään siveltimiä. Tai sutimaan itseään ja lattioita, kokemuksesta tiedän että niinkin voi käydä. Tämän kesän olen siis maalaillut seisoen ja se on ihan kivaa ettei aina tarvitse aina siivota jälkiään. Muutamana päivänä olen perustanut ateljeen keittiönpöydälle ja maalannut tyttöjen seurassa. Ollaan Pihlan kanssa pohdittu miten monella erilaisella tyylillä saakaan aikaan hienoja taideteoksia. Teos voi olla abstrakti tai esittävä ja se on voitu tehdä vaikka mistä. Usein katsoja voi keksiä mitä taideteos esittää ja tulkinnat voivat olla ihan erilaisia keskenään. Pikkutarkkuuteen usein sortuvana, on syytä muistuttaa itseään miten hienoja juttuja voi tehdä useilla eri tyyleillä. Niinpä olen viime aikoina maalaillut rennosti lempparivärein ja muodoin.

Maija piipahti kylässä ja toi tullessaan uskomattoman kauniin hortensian. Olipa kiva jutella pitkästä aikaa kuvitusprojekteista ja vaihtaa kuulumisia. Hoito-ohjeeksi sain uuden imupinnan leikkaamisen parin päivän välein ja samalla maljakon täyttämisen kuumalla vedellä. Kauniisti kukka kestääkin. Tässä kuukaudessa parasta muuten on ollut arjen alkaminen Pihlan viskarin eli viisivuotiaiden päiväkodin siivittämänä. Kerron siitä lisää toiste, joten kuulemisiin! 

Terveisin Anna-Maria

17 heinäkuuta 2018

Heinäkuun kootut tekemiset ja tekemättömyydet


Tässä kuussa olen ottanut vain vähän kuvia ja vilkuillut harvoin puhelimen näyttöä. Puhelimen ja somen käytön vähentäminen ei ole ollut mitenkään harkittu päätös, se vain tuntuu tähän kesään sopivalta. Olen tehnyt juttuja yhdessä tyttöjen kanssa, nyt kun siihen on mahdollisuus. Meidän kesäpäivät on täyttyneet puistoiluista, kirjojen lukemisesta, leffoista ja päiväunista. 


Yksisarvinen, vesivärit, kuvitus, Annan tirpat, pastellisävyyt

Näiden suunnittelemattomien kesäpäivien aikana minä 

  • maalasin yksisarvisen ihanalle pienelle tytölle. Vesivärityö oli helppo tehdä kotoa löytyvän samanmoisen ponifanin asiantuntevan konsultaation turvin. Täydellisen yksisarvisen tuntomerkit ovat lila turkki, hattarainen sarvi, ystävällisyys ja värikäs harja. 

  • hukkasin kaksi lierihattua, joista toisen löysin. Löytötavaratoimiston veloittama neljä euroa kohotti pienen olkihatun tunnearvoa huomattavasti. 

  • kävin kolmesti piknikillä mansikoiden kera.

  • matkustin kahdesti laivalla ja kolmesti junalla Tampere-Suonenjoki välin.

  • en ole uinut järvessä. Melkein kävin, mutta alkoi jännittää ja tyydyin vain kastelemaan varpaat. Sen sijaan rakensin vallihaudan rantahietikkoon hiekkakakun turvaksi. Aion rohkaistua ja pulahtaa veteen viikonloppuna.

  • ollut tukena ilman apupyöriä ajamista harjoittelevalle viisivuotiaalle. Samainen neiti on todella kiinnostunut kivistä ja poimii niitä ulkoillessaan taskut täyteen. Eteisen kivikokoelmalaatikko alkaa olla kukkuroillaan pikkumurikoita, joista kaikki on tietenkin tärkeitä. Pikkusisko taasen haluaisi syödä löytämänsä pienet kivet.

Lisäksi en ole aina aamuisin kartalla mikä viikonpäivä on meneillään. Täytyi ihan tarkistaa että on ok toivottaa teille kivat ja helteiset keskiviikot!

Terkuin Anna-Maria