Vinkkini rentoon, minimalistiseen ja hulvattomaan jouluun

10 joulukuuta 2018

Tampere, Suomi
Ei kommentteja

Pienten lasten kanssa meno on usein vauhdikasta, meillä ainakin. Siitä syystä tykkään miettiä miten hommat voi hoitaa rauhallisesti ja ilman kiireen tuntua. Varsin tavoiteltava olotila nyt paria seuraavaa viikkoa ajatellen, sillä tekemistä tuntuu löytyvän enemmän kuin aikaa riittää. Tavoitetilanne johon pyrin on varmaan jossain joustavan organisoinnin, minimalistisuuden ja hyggeilyn eli rennon kotoilun tietämillä. Kiireettömyys ei ihan täysin toteudu, mutta tykkään miettiä paljon ajanhallintaan liittyviä seikkoja. Kuinka voisin järjestää töideni ajankäytön järkevämmin, suunnitella jo valmiiksi viikon ruokalistan tai hoitaa viikkosiivouksen ripotellen pitkin viikkoa, päästen eroon kokonaisesta siivoukseen pyhitetystä päivästä. Joulukuu on lempikuukauteni. Erityisesti nyt haluan vaalia kiireetöntä tunnelmaa ja olla miettimättä liikaa sitä, mitä kaikkea jouluna kuuluisi tehdä. 

Aivoissani on selvästi varattu ihan oma osionsa joulutunnelmoinnille. Joulu tulee mieleeni kun lusikoin riisipuuroa kaneli- ja sokerikuorrutteella eli lähes joka viikko. Kun sujautan villasukat jalkaan koleana huhtikuun päivänä, saatan alkaa hyräilemään paatoksellisesti "Jo niin joulu joutui jo taas pohjolaan". Tai kun kalastelen ensimmäisiä lumihiutaleita kädelle marraskuussa, haistan nenässäni jouluaaton, joka on sekoitus pakkasta, havunneulasia ja pientä jännitystä. Silloin mieleen tulee juuri se tietty hetki lapsuudesta kun kävellään mummolan ovesta sisään aattona, tietäen että kohta pukki tulee. Joulutunnelmoija sisälläni ei ole pätkääkään kiinnostunut vuodenajoista, se mönkii mieleni sopukoista esiin aina kun aistii mahdollisen pienenkin viittauksen joulufiilistelyyn.

Aamukahvi, eukalyptus, Annan tirpat, joulukuu

Omaan jouluunsa voi valita juuri ne perinteet joista eniten pitää tai luoda uusia. 


Meillä joulukuu tulee sisältämän hyasintin kasvatusta, pipareita ja glögiä, joulutorilla tepastelua ja poniajelun. Joulumusiikkia -välillä villiä, mutta useimmiten rauhallista, jouluaskarteluja silloin kun huvittaa ja ehkä jopa jouluaiheisia leffoja. Meidän joulumme ei sisällä itsetehtyä joulukalenteria. Valmistin sen pari vuotta sitten ja se pitää välivuoden. Ajattelin että se on yksi niistä asioista, jonka voin jättää hyvillä mielin tänä talvena tekemättä, vaikka se onkin yllätyksiä vaille valmis ja hurjan hieno. Ensi vuonna sitten jos huvittaa. Meillä on muutenkin aika vähän joulukoristeita. Pari joulukukkaa, vuosien aikana kertyneet muutamat itse tehdyt koristeet ja jouluvalo riittää hyvin. 

Olen väkertänyt useana jouluna havuista kransseja, nyt sen sijaan huvitti enemmän vesivärittää eukalyptuskranssi. Meille ei myöskään tule joulukuusta. Muovikuusi ei minusta aja samaa asiaa kuin aito ja oikea tuntuu haaskaukselta. Vanhemmiten alan tuntea nähtävästi empatiaa jatkuvasti laajenevaa eläväisten joukkoa kohtaan, tämän vuoden uusimpana tulokkaana kuusia. Jos suomeen tulisi kuusien adoptointipalvelu, harkitsisin heti asiakkuutta. Tähän myös vaikuttaa vahvasti se seikka, että me vietetään aattoilta paikassa jossa on kuusi, muuten se ehkä jossain muodossa olisi meilläkin.

Minimalistisen joulun tavoittelu on houkutteleva ajatus, mutta voiko se sopia yksiin lahjojen antamisen perinteen kanssa? 


Lahjapaperien repimisen ääni, lasten iloiset kiljahdukset ja satunnaiset "ei sinun nyt olisi tarvinnut." toteamukset on aattoillan parhaita hetkiä. Lahjojen antaminen ja saaminen on ihanaa. Paketointi ja lahjan suunnittelu on hykerryttävän mukavaa ja tykkään miettiä paljon mikä lahja sopisikaan pairhaiten just sille tietylle tyypille. Varsinkin lapsille lahjapakettien aukoiminen on suuri ja pitkään odotettu ilo. Panostan mielelläni itse tehtyihin ja tarkasti valittuihin paketteihin, joille tiedän olevan oikeasti tarvetta. Myös elämyslahjat ja lahjoitukset on hyviä vaihtoehtoja, jotka sopii turhaa tavaraa välttelevään ajatusmaailmaan. 

Keskustelen Pihlan kanssa usein jonkin ostettavan tuotteen tarpeellisuudesta. Televisiomainokset ja lelukuvastot luo tehokkaasti haaveita ja haluja uusista leluista. "Haluan tuon ja tuon!" kiljahdus kuuluu asiaan kun on kyse lelumainoksista. Ne saavat näyttämaan uuden ostamisen tavoiteltavana, arkipäiväisenä ja hyvin positiivisena asiana. Mielestäni on liian ristiriitaista lähteä kieltämään jyrkästi uuden lelun hankkimista, mielummin pohdiskellaan yhdessä tarvitaanko jotain todella ja onko sille tilaa meillä. Tänään huokailin erään mainoksen ääressä täydellisen wieniläistuolin perään. Pihla tokaisi ostohaaveisiini, "Äiti, kaikkea ei voi saada." Oppi alkaa mennä perille, vaikka vähän se kirpaisee kun ostohaaveet torpataan julmasti. Islannissa on tapana antaa joululahjaksi kirja ja viettää aatto pitkälle yöhön lukien. Kuulostaa juuri sellaiselta lahjalta ja jouluyöltä, jollaisen haluaisin itselleni.

Annan tirpat, joulu, minimalistisuus, rento joulunaika

Minun on muuten helppo tarinoida rauhallisesti soljuvista joulunaluspäivistä. Itse juhlat järjestetään mummolassa, jossa varmasti pitää ihan erilailla kiirettä jouluvalmistelujen suhteen. Kannustan muutenkin muotoilemaan joulun juuri sellaisiin puitteisiin mikä itselle parhaiten sopii. Olkoon se sitten joulu ilman joulua tai ihan ylempalttinen fiilistely.  


Lopuksi muutama hyväksi havaittu vinkki rennompaan jouluun:


  • Jos jo pelkkä sana joulusiivous nostattaa otsalle hikikarpaloita, tavoitteet on luultavasti liian korkealla. Entisaikaan oli tapana pyyhkiä pölyt yläkomeron pimeimmistäkin nurkista, niistä jotka muutenkin avattiin vain joulusiivouksen yhteydesssä ja jynssätä lattiat listoja myöten juhlakuntoon. En keksi mitään syytä moiseen perinpohjaisuuteen. Itse tykkään pitää talvella himmeää valaistusta, ikkunassa joulutähteä ja polttaa kynttilöitä. Pidän siitä että koti on siisti ja tavarat paikoillaan, mutta tulen luultavasti antamaan muutamalle sängynalaiselle villakoiralle joulurauhan. Siivoan välttämättömimmän ja keväällä sitten kunnolla kun pölyn olemassaolon oikeasti näkee. 

  • Viidentoista ruokalajin joulumenu ja letkeä aattotunnelma ei ole kovin realistinen kombinaatio. Tämäkin tapa toimi paremmin silloin aikanaan, kun useampi sukupolvi asui saman katon alla. Ennen myös kodit olivat erilaisia. Tavaraa ja siivottavaa pinta-alaa oli vähemmän, ehkä siivoojia ja joulupitojen mahdollistavia ihmisiä myös enemmän. Toki jos on mahtava leipoja, niin kuin esimerkiksi äitini on, niin kannattaa tehdä paljon itse. Itse keskinkertaiset ruuanlaittotaidot ja innot omaavana suuntaan tarmoni muutamaan suolaiseen lemppariin ja hyvään jälkiruokaan. Minua ei haittaa jos jotain ostetaan valmiina, ei todellakaan. Mielestäni viimeistään tapaninpäivänä noutopizzan tilaaminen on ihan suotavaa toimintaa.

  • Minuun iskee jouluisin askarteluvimma, halu leipoa koristeellisia joulukakkuja ja visioida mielessäni mitä upeimpia piparkakkupalatseja toteutettavaksi. Ennen kuin ryntään kauppaan ostamaan tarvikkeita, tallennan idean Pinterest-kansioon, sillä todennäköisesti olen saanut inspiraation netistä. Mietin muutaman päivän ajan, haluanko todella tehdä sen jutun ja varaan tekemiselle aikaa. Minulla on kolme skenaariota, kuinka käy jos en suunnittele näitä asioita. 1. Ostan tarvikkeet ja kiireessä unohdan tehdä koko jutun. 2. Teen askareen osissa puolen vuoden aikana, koska en ehdi muuten. Intoni laantuu ja saatan projektin väkipakolla valmiiksi. 3. Tämä on yleisin. Teen askareen flow-tilassa valvoen koko yön. Se on toisaalta välillä aivan ihanaa, mutta ei auta yhtään rauhallisen joulufiilksen, oman jaksamisen ja selvä järkisenä pysymisen kanssa. Kivoille jutuille löytyy varmasti tilaa kun malttaa järjestää aikataulunsa hyvin. 

Toivon teille rentoa ja juuri sellaista joulun odotusta, joka tuntuu hyvältä. 


Kuulisin mielelläni myös teidän vinkkejänne rentoon joulukuuhun. Onko jotain perinteitä, jotka erityisesti kuuluu teidän jouluunne? Vai onko jotain perinnettä jonka aiot jättää varmasti välistä?


Terveisin Anna-Maria Mäkelä  

Read More

Siskon kanssa pienenä nyt ja ysärillä

16 marraskuuta 2018

Tampere, Finland
3 kommenttia

Meidän perheen lasten puuhia seuratessa muistuu mieleen touhuilut oman pikkusiskon kanssa. Meidän tytöillä on ikäeroa neljä vuotta. Minä leikin aikoinaan kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta nuoremman Johanna- siskon kanssa. Julia syntyi sitten paljon myöhemmin, yhdentoista vuoden jälkeen. Minulla on siis kokemusta kahdesta aika erilaisesta sisarussuhteesta. Nuorin sisarista oli se jota me isommat jouduttiin hoitamaan, mutta hän on myös ollut aina se ihana ja rakas pikkusisko. Tämän toisen sisaren kanssa me sitten koettiin enemmänkin se perinteinen sisarussuhde iloineen ja nahisteluineen. Nyt aikuisiällä ollaan jo ihan tasapuolisesti siskoksia ja hyviä kavereita keskenämme. 

Minä ja Jossu oltiin toisillemme sekä parhaat kaverit että pahimmat riitapukarit. Isän mukaan meillä oli selvä riitelyn kaava. Pikkusisko tykkäsi ärsyttää minua, jolloin käytin isoimman oikeuttani lyödä ja tukistaa. Sain tietenkin moitteet tuosta alhaisesta toiminnasta, lyöminen ei ole koskaan ookoo, mutta kyllä Jossukin sai torut jos härnäämistä huomattiin. Pihla ei lyö Elliä onneksi mutta saattaa vähän tönäistä, jos pahasti ärsyttää. Johtuu varmaan isommasta ikäerosta tai sitten nämä lapset on fiksumpia mitä me aikoinaan. 
Annan tirpat, perhe, muistoja, kermavaahto, vispilät


Elli oli viime viikolla päiväkodissa päivän ja eilen toisen. Hän totuttelee päiväkotielämään muutamana päivänä kuukaudessa ja kivasti menee. Pihla tunsi ylpeyttä siskostaan joka on jo sentään päikkyläinen. Kaikki kuulivat viskarissa miten Elli on jo niin iso. Ulkoillessaan he tepastelevat käsi kädessä tai jonossa, jossa Elli toistaa isosiskon tekemiset. Pihla opastaa mitä saa tehdä ja suomentaa muille Ellin vauvakieltä. Kotona he leikkivät ravintolaleikkiä ja vauvan hoitamista. He kylpevät mieluiten samaan aikaan ammeessa leikkien ja syövät vieretysten ruokapöydässä. Kumpikin välttelee tottuneesti salaatinlehtiä ja ilveily ruoka suussa tarttuu kielloista huolimatta lapsesta toiseen. 

Erityisesti tänä syksynä siskosten leikit on kehittyneet ja kommunikointi muuttunut vastavuoroisemmaksi. Ellin rooli perheen vauvana muuttuu vähitellen pieneksi lapseksi, joka osaa tehdä rakennelmia duplopalikoista ja leikkiä nukkeleikkejä, joissa joku menee nukkumaan, syö, pomppi ta käy vaikka potalla. Minusta on ihanaa kun lapset kasvaa ja touhuilee yhdessä leikkeihinsä syventyneenä. Oli pitkään vaihe, kun pienempi tepsutteli pitkin asuntoa päämääröttämästi tyhjennellen kaappeja tai yrittäen kiipeillä korkeisiin paikkoihin. Sataan kertaan toistetut kiellot vaarasta ja varoitukset on ehkä alkaneet tepsiä ja ehkä oivallus siitä että leikkiin keskittyminen on loppupeleissä mielenkiintoisempaa kuin aina saman pahviroskalaatikon tyhjentäminen keittiönlattialle. Joka tapauksessa, kiva että lasten yhteinen sävel alkaa löytyä. 

Annan tirpat, medaljonki, sisko, Vesivärit, muisto


NÄIDEN KAHDEN SISARUSSUHTEEN PERUSTEELLA, SISKONA OLEMINEN ON AINAKIN SITÄ ETTÄ:


Toista puolustetaan kiusaajalta jos se on joku muu kuin itse.
Jäätelöpaketti, karkit ja limppari jaetaan millin tarkasti.
On ihan okei harmistua jos toisen esim. piirustusta kehutaan enemmän kuin toisen, sillä eihän taidetta voi sillä lailla vertailla. Pikkusiskoni silmäripsiä kehuttiin aina, ne oli tummat ja pitkät. Minun ihan tavalliset ripset ei herättäneet mielipiteitä ja sehän harmitti. Tasapuolinen huomiointi on tärkeää, vaika sitä ei aina kehuja antava muista.
Kermavaahdon nuoleminen vatkaimen teristä on klassikko, sillä niitä on sopivasti kaksi.
Pienemmän tyytyminen isosiskon vanhoihin vaatteisiin ja jo leikittyihin leluihin.
Isomman tyytyminen siihen että ennen hänen omat lelunsa ovat nyt yhteisiä.
Puetuksi tuleminen samisteluvaatteisiin. Ylimmässä kuvassa ollaan Jossun kanssa pukeuduttu vaaleanpunaisiin prinsessamekkoihin röyhelöillä. Äiti teetätti ne meille ja muistan kuinka kivalta tuntui olla oikea prinsessa. Askarreltiin pahvista meille prinsessakruunut piparkakkureunuksella ja äidille ja isälle kuninkaaliset kruunut sakaroilla. Minusta oli hauska samistella pienenä, uskoakseni myös omista lapsistani. Pidän perinnettä satunnaisesti yllä ja aion jatkaa niin pitkään kun vastaväitteitä ei kuulu.

Annan tirpat, pienet siskot, marraskuu, ulkoilu, halaus


Omat sisarukset on olleet minulle aina rakkaita, jopa niinä hetkinä kun olivat vähän rasittavia. Silti Jossulle tiedoksi, etten ehkä koskaan voi antaa anteeksi sitä Pieni merenneito VHS-kasettia, jonka päälle nauhoitit muumeja ja kirjoitit etikettiin punaisella tussilla "huono video." Toisaalta, siitä tuli hyvä tarina muisteltavaksi, joten ehkä se ei ole niin vakavaa.

Prinsessamekkokuvassa ysärin alusta me istutaan naapurin mummolan sohvalla klassikkotekemisessä. Jetta-koira kärkkyy vierellä valppaasti jomman kumman harhaliikettä herkun toivossa. Alla äiti, isä ja minä rivitaloasunnossa, meidän ekassa kodissa. Taustalla kummallinen taulu, jonka olemusta aina pohdin kun sen näen. Välillä se muistuttaa palaneita oksia, joskus oksennusta, toisinaan vihaisia ajatuksia. Vinossa olevassa kuvassa oltiin Vaasassa. Näin ekaa kertaa meren ja muistan että se oli hauska päivä. Toisen kuvan medaljongissa oli ennen myös minun kasvokuvani pääsiäisen noita-akkana. Teini-iän sensuuri sai minut poistamaan oman kuvani Jossun vierestä, täytyy etsiä siihen jokin uusi kaveriksi.

Minulle tulee aina lämpimän nostalginen olo kun tutkin omia lapsuuden kuvia. Lähes kaikissa joissa olen minä, on myös pikkusisko. Toivon että meidänkin tytöt pitää aina yhtä ja ovat kasvaessaan toistensa tukena. Sellainen tunne minulla on omista siskoistani.

Terveisin Anna-Maria
Read More

Unelmien työpaikkaa etsimässä

05 marraskuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja

Päätin kirjoittaa tänne blogin puolelle asiasta, joka on ollut minulle arkipäivää jo useamman kuukauden ajan, nimittäin työnhausta. Työn tekeminen ja sitä kautta itseni toteuttaminen on ollut minulle aina tärkeää. Vanhempainvapaallani tein muutamia graafisen suunnittelun asiakastöitä, voitin kuosikilpailun (josta en muuten ole puhunutkaan vielä täällä), perustin nettikaupan ja hioin taitojani kuvittajana. Yrittäjyys on ollut monta kertaa mielessä, mutta tällä hetkellä koen sopivimmaksi vaihtoehdoksi työllistyä muiden palvelukseen. Kerron teille vähän työhistoriastani ja ajattelin kysäistä, voisitteko kenties olla minulle avuksi.

Anna-Maria Mäkelä

Mihin sitten haluaisin töihin? Mielestäni kysymykseen on monta vastausta. Mielummin pohdin, mitä haluan työni olevan. Olen aikaisemmin tehnyt töitä myyjänä sisustustekstiilien parissa. Tekstiilimuotoilijan koulutukseni antoi hyvät eväät hyödyntää asiantuntijuuttani ja tietämystä alasta myyntityössä. Myyjän työ oli mukavaa. Pidän ihmisistä, tulin hyvin juttuun asiakkaiden kanssa ja työkavereissa oli aina hyviä tyyppejä. Oli palkitsevaa olla toisille avuksi. Erityisen antoisaa oli miettiä yhdessä asiakkaan kanssa ratkaisuja ongelmiin ja tehdä somistuksia myymälään. Kangaspakkojen kääntelystä ja uusien kuosien saapumisista on lämpimiä muistoja. Kiitos kangasosaston vuosien, olen todella hyvä käyttämään saksia ja leikkaamaan säntillisen suoraan.

Huomasin pian, ettei työni myyjänä tarjonnut kaipaamaani haastetta ja keinoja toteuttaa itseäni. Vapaa-ajallani piirsin, ompelin, maalasin ja askartelin kaikenlaista. Aloin pohtia, voinko tehdä työtä, jossa voisin hyödyntää enemmän luovaa ja uteliasta luonnettani. Aloitin opinnot työn ohessa Helsinki Design Schoolissa, graafisen suunnittelun linjalla. Vuoden kestävä tutkinto tuntui tilanteeseeni sopivalta. Lukujärjestys sisälsi juuri niitä elementtejä, joissa tunsin olevani hyvä ja halusin kehittyä. Erityisen paljon pidin kuvittamisesta ja typografiasta. Sain uutta intoa ja keinoja opiskella lisää Adoben Illustrator ja Photoshop- ohjelmistoja. Fyysisiä tunteja oli sen verran harvakseltaan, että vuoden aikana innostuin etsimään hyviä kuvankäsittelyohjelmien tutoriaaleja netistä ja opiskelemaan omaehtoisesti uusia tekniikoita. Opintojen aikana tajusin, että oma aktiivisuus ja kiinnostus kehittää itseään omaehtoisesti vaikuttaa paljon alalla menestymiseen. Tutustuin ihan mahtaviin tyyppeihin ja sain monia onnistumisen kokemuksia. Alla olevan kuvan "Nukkuva ilo" -kuvituksellani voitin opiskeluvuonna huivikilpailun yleisönsuosikki äänestyksen. 
Kilpailytyö, Annan tirpat, kuvittaminen
Pian valmistumisen jälkeen aloin odottaa meidän Elliä ja elämä koki muutoksen paikkankunnan vaihtumisen myötä. Nyt vuoden jälkeen Tampere tuntuu jo kotoisalta  kaupungilta, jossa meillä on paljon kavereita ja mukava asua.


Unelmieni duunipaikka voi sisältää ainakin näitä elementtejä: 

  • Graafista suunnittelua ja kuvittamista
  • Brändiajattelua, luovuutta ja ongelmien ratkomista
  • Asiakaslähtöistä työskentelyä ja yhteistyötä hyvien tyyppien kanssa
  • Kirjoittamista, valokuvausta ja tietokonetyöskentelyä
  • Visuaalista markkinointia sekä digi- että printtimediassa

Työntekijänä olen utelias ja kiinnostunut oppimaan uutta. Pidän tiimityöskentelystä, mutta minulle on myös luontaista työskennellä itsenäisesti ja tehdä omia päätöksiä. Viimeisin vuosi omien projektien parissa on opettanut minulle oman työn aikataulutusta. Olen pohtinut paljon, mitkä ovat minulle niitä tehokkaimpia keinoja päästä asettamiiini tavoitteisiin. Työni parhaita hetkiä on, kun olen voinut auttaa toisia omilla taidoillani ja näkemyksilläni. Myös oman kädenjäljen kehittäminen ja oman identiteetin etsiminen taiteen tekijänä on hurjan kiinnostava ja loputon tutkimusmatka. Unelmieni työviikko pitäisi sisällään toimistotyötä, mutta myös mahdollisuuden työskennellä joitakin päiviä viikosta kotona.

Graafinen suunnittelu, työnhaku, kuvittaminen, visuaalinen suunnittelu

Oli jotenkin jännittävää kertoa omasta työhistoriasta teille. Oikeastaan koko teema, työnhaku ja työttömyys on ollut minulle hankalasti käsiteltävä aihe. Varsinkin täällä blogin puolella olen jutustellut yleensä kepeistä aiheista. Työttömyys on opettanut minulle itsetuntemusta. Olen joutunut pettymään ja opettelemaan yrittämään uudestaan ja miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin erilaisissa koulutuksissa myös ihan eri aloilta. Meitä on yhdistänyt sama elämäntilanne ja vertaistuki on tuonut varmuutta siihen, että kyllä se oma juttu vielä löytyy. Olen pohtinut paljon omaa osaamistani, miten haluaisin kehittyä ja mitkä ovat minulle niitä tärkeitä asioita elämässä. Minulla on ympärilläni ihania ihmisiä ja perhe. Arvostan sitä, että olen terve ja elämän asenteeni on positiivinen ja nauravainen. Myös työllä, jossa koen onnistumisen tunteita ja voin käyttää asiantuntijuuttani muiden hyväksi, on suuri merkitys minulle.  



Jos tiedät työpaikan, joka kaipaa juuri minun kaltaistani osaajaa, tai jos olet itse työnantaja ja etsit loistotyyppiä, niin otathan yhteyttä! Minulle voi laittaa viestiä osoitteeseen anna_makela@outlook.com. Tarkemmat yhteystiedot löydät myös portfoliostani www.annamariamakela.myportfolio.com



Terveisin Anna-Maria
Read More

Herkuttelua korvapuustipäivän jälkimainingeissa

07 lokakuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja


Lupasin Pihlalle että leivotaan korvapuusteja. Päiväkodissa oli niitä torstaina virallisen korvapuustipäivän kunniaksi ja onhan ne kuitenkin pullista parhaimpia. Niiden tekemisessä on monta jännää työvaihetta ja sijaa omalle kädenjäljelle. Leipominen oli lopulta niin uskomattoman kiinnostavaa, että melkein saatiin aikaiseksi riita työvaiheiden jakamisen kanssa. 

Lopulta homma meni suurinpiirtein näin. Minä mittasin aineet ja kerroin työvaiheita. Tehtiin tällä Kodin kuvalehden ohjeella. Pihla kippaili aineksia kulhoon ja sekoitti. Minä jälkisekoittelin suurimmat epätasaisuudet ja vaivasin taikinaa kimmoisaksi. Kohoamisen odottelu oli toisesta leipojasta piinallisen pitkästyttävää, itse taasen pidin vaihetta erinomaisena ja käytin aikani sisustuslehden selailuun. Kauliminen hoitui joten kuten, pääleipurin roolista kinaillen. Pihla hallitsi hienosti täyttämisen ja rullailun minun tarjoillessa tykötarpeita vieressä. Muotoilu hoitui yhteistuumin. Kumpikin sai tehdä omanlaisiaan pullataideteoksia. Pihla voiteli ja raesokeroi, minä paistoin. Leipominen oli tosi hauskaa ja oltiin yhtä mieltä siitä, että tätähän me aletaan tekemään useammin. Ainut ongelma vain on etten tykkää yhtään pullasta, joten niitä ei oikein tule tehtyä. Tähän asti ollaan herkuteltu vohveleilla ja letuilla, mutta totta kai me siirrytään astetta haastavimpiin leivonnaisiin kun nämä onnistui niin hyvin.

Annan tirpat, korvapuustipäivä, taapero
Oatly, kahvi, pispala, korvapuustit
korvapuustipäivä, annan tirpat


Korvapuusti on minusta hyvää ihan uunituoreena. Söin yhden pienen ja kyllä se tosiaan maistui aika herkulliselta, melkein niin hyvältä että sillä hetkellä olisin voinut sanoa tykkääväni pullasta. Pienempi sisko heräsi päiväuniltaan kanelin tuoksuun ja tytöt ahmi herkkuja maidon kera. Meillä oli nyt iso kasa korvapuusteja vailla syöjää, joten vietiin Ellin kanssa iltapäivästä loput siskolleni ja keitettiin kahvit. 

Tampereen tutuille vaan tiedoksi, että Mäkelän tyttöjen leipomo saattaa tästedes kysellä halukkaita maistajia herkuilleen aina perjantaisin. 

Mukavaa lokakuuta!

terveisin Anna-Maria 

Read More

Puolivuotias ja minun lepivaatteeni

24 syyskuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja

Puolitoistavuotiaan kanssa ulkoiluun ja yleensä muuhunkin hänen kanssaan liikenteessä oloon liittyy neljä tekijää: yllättävä nopeus, arvaamattomuus, kaiken kattava uteliaisuus ja itsepäinen omatoimisuus. Tai ainakin meidän nuoremmassa tyttäressä nämä seikat on selkeästi havaittavissa. Oltiin eilen Julian (ihanan pikkusiskoni, joka vastikään muutti Tampereelle lähelle meitä asumaan ja se on ihan mahtavaa.) ja tämän pienen neidin kanssa Finlaysonin alueella kävelyllä, toisen puolen perheestä viettäessä iltapäivää Plevnan leffateatterissa. Syksyinen tuuli oli jo viileä, joten heitimme lyhyen lenkin tehdasalueen kujilla ja piipahdettiin kahvilassa. 

Annan Tirpat, pilkkuhousut, päivän asu, lempivaate, Karhu kengät


Elli ei halua tietenkään olla sylissä, koska osaa kävellä jo hyvin. Niin hyvin, etten voi käsittää, miten noin pienillä jaloilla voi edetä yllättävän suuria välimatkoja hyvin lyhyellä aikavälillä. Varsinkin juuri silloin kun katson toisaalle. Kaikki roskista valotauluihin kiehtoo häntä syvästi. Elli oppi muutama päivä sitten sanomaan vau ja nyt kaikki on vaan vau vau vau. Hän haluaisi tunnustella kaikkea ja ihan summittaisten esineiden tutkiminen voi ottaa aikaa, kunnes taas ollaan salamana liikkeellä. Mutta kyllä sen ymmärtää. Maailma on ihmeellinen paikka, varsinkin kun monia asioita näkee ekaa kertaa ja on itsekin niin tuore tyyppi. Ravintolareissut on vaan hieman rasittavia kun nuorimmainen haluaa heti oman annoksen syötyään vipeltää tutustumaan ympäristön ihmeellisyyksiin, muiden ruokarauhasta viisveisaten. Kerrankin on jotain hyötyä tavastani ahmia ruoka turhaan nopeaan, kun ateriat pitkän kaavan mukaan ei tässä seurassa ole yleisiä. Olen muuten tosi vahvasti tuon vau vau -ajattelun kannalla ja aion lisätä tavallisten esineiden ihailemista elämässäni. 

Annan Tirpat, päivän asu, Karhu kengät, Finlayson


Kuvien pilkulliset housut on mun lempparit. Ne on sellaiset hamemaiset ja hulmuavat culottesit, eräs ystäväni sanoisi Huluhuli-housut. Minusta se termi pitäisi virallistaa kattamaan kaikkia tämän tyylisiä Hulihuli-housuja. Ostin ne kesällä Monkista ja olen nähnyt saman tyylisiä useilla muillakin. En ihmettele yhtään kun ovat kerrassaan mukavat. Jos kaverit ja tuttavat kummastelitte tässä kesän aikana, enkö koskaan käytä muita housuja, kun aina ilmaannun paikalle pilkkuhousuissa, niin tiedoksi vain, että kyllä käytin muitakin, mutta vain silloin kun oli pakko.

Annan Tirpat, pilkkuhousut, päivän asu, lempivaate, Karhu kengät

Annan Tirpat, pilkkuhousut, päivän asu, lempivaate, Karhu kengät


Hei kivaa syyskuuta. Ihana tulla kertomaan tänne kuulumisia, koitan tehdä sitä jatkossa useammin.

Terveisin Anna-Maria  


Read More

Kesälomalistan tutkimista ja paperijäätelöitä

31 elokuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja

Mistä asioista haluan tämän kesän muistaa? Tätä mietin kirjoittaessani tätä tekstiä, jossa jaan meidän toukokuussa tekemän kesälomasuunnitelman. Sen kirjoitin minä, mutta Pihla luetteli siihen ne kaikki asia mitä olisi hauska kesällä puuhailla. Listaan sai keksiä ihan kaikenlaista tekemistä, pientä tai suurta. Ruutuun jätettiin tilaa tukkimiehen kirjanpidolle, jos jotain tulee tehtyä useampaan otteeseen. Moni suunniteltu asia jäi myös tekemättä, ne pidetään mielessä ensi kesän varalle tai tehdään kun ehditään. Planetaariokäynti ja tähtitornivierailu ainakin sopii hyvin syksyyn.



Nämä ainakin tehtiin:







Annan tirpat askartelu

Annan tirpat, elokuu

En ole helteiden ystävä. Olen lämpimillä ilmoilla raukea kuin kissa. Lekottelisin mieluiten kaiket päivät ja lähtisin ulos vasta illan viilentyessä. En siis ole ottanut aurinkoa tai hankkinut rusketusta, yhdesti sentään ehdin polttaa olkapääni rannalla. Minun henkilökohatainen parhaiden hetkien kesälomalista koostuu suunnittelemattomista hetkistä. Sydämmeni suli aina kun kävin peittelemässä meidän reilu yksivuotiaan iltaisin ja hän sanoi unisena tö. Hän sanoo tosi moneen asiaan tö ja se on suloista. Huvitan itseäni toisinaan muistelemalla miten hauskoilla tyyleillä Pihlan neljä hammasta ovat tänä kesänä irronneet, kerroinkin jo toukokuussa sen ensimmäisen kohtalosta. Haluaisin piirtää ja kuvittaa siitä kirjan! Olin tosi onnellinen eräänä heinäkuun iltana kun kävelin hiprakassa mieheni kanssa pitkin vanhan kotikaupungin katuja jutellen kaikesta mahdollisesta, nostalgisoiden menneitä ja miettien mitä meillä nyt on. Siinä  muutamia suosikkimuistojani.

Huomenna alkaa syyskuu. Kävin poimimassa mumolan omenapuusta omenoita, tuoksuukin jo vähän syksyiseltä. Kohta lähden viettämään kavereiden kanssa viikonloppua ja tekemään  alkusyksyn muistoja.


Terveisin Anna-Maria
Read More

Vesivärimaalauksia lempeissä sävyissä ja oma nettikauppa

20 elokuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja


Perustin vähän aikaa sitten nettikaupan töilleni Society6 -verkkokauppaan. Sieltä löytyy muutama vesivärityö, uusimpana tuo alla oleva vähän abstrakti kuutamo aihe (jota on myös avokadoksi tulkittu, ehkä se voi toki olla sitäkin) ja muita lempparitöitäni. Society6 myy julisteiden lisäksi taiteilijoiden tuotteita mm. tekstiileinä, kännykänkuorina ja kelloina. Kannattaa käydä vilkaisemassa muutenkin kaupan laajaa valikoimaa, taiteilijoita ja teoksia on lukematon määrä. Tuotteet valmistetaan USA.ssa ja sivuilla on usein alennuksia tuotteissa ja postimaksuissa. 

Society6, nettikauppa, juliste, vesivärit, kuu, abstrakti, taide, Annan tirpat

Society6, art, watercolor, poster, Annan tirpat

Hortensia, vaaleanpunainen, vesivärit, taide, Annan tirpat

Vesivärit, Annan tirpat, Society6
Vesivärit, pastellit, vaalea sisustus, Annan tirpat

Maalauspöytäni olohuoneessa pukkijalkojen päällä on viritetty niin korkealle, ettei pienet apurit pääse kähveltämään siveltimiä. Tai sutimaan itseään ja lattioita, kokemuksesta tiedän että niinkin voi käydä. Tämän kesän olen siis maalaillut seisoen ja se on ihan kivaa ettei aina tarvitse aina siivota jälkiään. Muutamana päivänä olen perustanut ateljeen keittiönpöydälle ja maalannut tyttöjen seurassa. Ollaan Pihlan kanssa pohdittu miten monella erilaisella tyylillä saakaan aikaan hienoja taideteoksia. Teos voi olla abstrakti tai esittävä ja se on voitu tehdä vaikka mistä. Usein katsoja voi keksiä mitä taideteos esittää ja tulkinnat voivat olla ihan erilaisia keskenään. Pikkutarkkuuteen usein sortuvana, on syytä muistuttaa itseään miten hienoja juttuja voi tehdä useilla eri tyyleillä. Niinpä olen viime aikoina maalaillut rennosti lempparivärein ja muodoin.

Maija piipahti kylässä ja toi tullessaan uskomattoman kauniin hortensian. Olipa kiva jutella pitkästä aikaa kuvitusprojekteista ja vaihtaa kuulumisia. Hoito-ohjeeksi sain uuden imupinnan leikkaamisen parin päivän välein ja samalla maljakon täyttämisen kuumalla vedellä. Kauniisti kukka kestääkin. Tässä kuukaudessa parasta muuten on ollut arjen alkaminen Pihlan viskarin eli viisivuotiaiden päiväkodin siivittämänä. Kerron siitä lisää toiste, joten kuulemisiin! 

Terveisin Anna-Maria
Read More

Heinäkuun kootut tekemiset ja tekemättömyydet

17 heinäkuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja

Tässä kuussa olen ottanut vain vähän kuvia ja vilkuillut harvoin puhelimen näyttöä. Puhelimen ja somen käytön vähentäminen ei ole ollut mitenkään harkittu päätös, se vain tuntuu tähän kesään sopivalta. Olen tehnyt juttuja yhdessä tyttöjen kanssa, nyt kun siihen on mahdollisuus. Meidän kesäpäivät on täyttyneet puistoiluista, kirjojen lukemisesta, leffoista ja päiväunista. 


Yksisarvinen, vesivärit, kuvitus, Annan tirpat, pastellisävyyt

NÄIDEN SUUNNITTELEMATTOMIEN KESÄPÄIVIEN AIKANA MINÄ: 

  • maalasin yksisarvisen ihanalle pienelle tytölle. Vesivärityö oli helppo tehdä kotoa löytyvän samanmoisen ponifanin asiantuntevan konsultaation turvin. Täydellisen yksisarvisen tuntomerkit ovat lila turkki, hattarainen sarvi, ystävällisyys ja värikäs harja. 


  • hukkasin kaksi lierihattua, joista toisen löysin. Löytötavaratoimiston veloittama neljä euroa kohotti pienen olkihatun tunnearvoa huomattavasti. 


  • kävin kolmesti piknikillä mansikoiden kera.


  • matkustin kahdesti laivalla ja kolmesti junalla Tampere-Suonenjoki välin.


  • en ole uinut järvessä. Melkein kävin, mutta alkoi jännittää ja tyydyin vain kastelemaan varpaat. Sen sijaan rakensin vallihaudan rantahietikkoon hiekkakakun turvaksi. Aion rohkaistua ja pulahtaa veteen viikonloppuna.


  • ollut tukena ilman apupyöriä ajamista harjoittelevalle viisivuotiaalle. Samainen neiti on todella kiinnostunut kivistä ja poimii niitä ulkoillessaan taskut täyteen. Eteisen kivikokoelmalaatikko alkaa olla kukkuroillaan pikkumurikoita, joista kaikki on tietenkin tärkeitä. Pikkusisko taasen haluaisi syödä löytämänsä pienet kivet.

Lisäksi en ole aina aamuisin kartalla mikä viikonpäivä on meneillään. Täytyi ihan tarkistaa että on ok toivottaa teille kivat ja helteiset keskiviikot!

Terkuin Anna-Maria

Read More

Tallinnan Vanhassakaupungissa lasten kanssa

28 kesäkuuta 2018

Ei kommentteja

Meidän juhannus vierähti kivasti Tallinnan Vanhassakaupungissa. Enimmäkseen keli oli aurinkoinen ja lämmin. Kävelymatkalla satamasta majoituspaikkaan vaan ripotteli vähän vettä. Seurueeseen kuului mummin ja ukin lisäksi mun pikkusiskot ja pieni Lumi-vauva. Minun perheen pienten tyttöjen seurassa lomaa ei ehkä voi kutsua rauhalliseksi, mutta olipa hauskaa päästä vähän reissuamaan, kovasti olin matkaa odottanutkin.

Kokosin alle muutamia meidän matkan kohokohtia ja hyväksi todettuja juttuja, jospa näistä löytyyi jotain uutta ja mielenkiintoista sinulle, jos suunnitelmissasi on käydä lomailemassa Tallinnassa. Itselleni kaupunki ei ole kovin tuttu, joten aina löytyy jotain uutta koettavaa ja tutkittavaa. 
Tallinna, kukat, pionikimppuja, Annan tirpatVanha kaupunki, blue sky, annan tirpat, loma

MAJOITUS

Yövyimme Vanhankaupungin keskustassa OldHouse apartmentsin huoneistoissa. Meidän perheelle oli oma olohuoneen ja makuuhuoneen asunto, ja toisille vähän isompi, kahden makkarin, keittön ja olohuoneen huoneisto. Oli kerrassaan rentoa astella asunnolta suoraan kaupungin kaduille ja aina ei tarvinnut mennä syömään ravintolaan, sillä kokkailemaan pystyi omassa keittiössä. Ainut hankaluus oli huoneistoihin vievät kapeat ja jyrkät rappuset, jotka oli pienten lasten kanssa aika haastavat. Vaunut saatiin kulkemaan yläkertaan taiteltuina. 

Ikkunoista avautui näkymät naapuritalojen tiilikattoihin ja kaupungin kapeille mukulakivikaduille. Sisustus oli kauniisti vanhaa tyyliä ja lautalattiat narisi kotoisasti. Luulen että Pihla  on omaksunut minulta tyylin kehuskella ylenpalttisesti kaikkea kauniiksi kokemaansa. Siellä me kuljettiin pitkin kämppää ihmetellen vuorotellen, miten suloisia kukkakoristeita olikaan esillä tai kuinka kauniisti raskaat, tumman violetit verhot reunustivat ikkunoita. Ravintola Rataskaevu 16 sijaitsi saman talon alakerrassa. Illalla sieltä kuului tunnelmallinen vieno puheensorina. Olipa mukavaa että valitsimme tämän majoituksen hotellin sijaan. Suosikkipaikkani oli ikkunasyvennys, josta avautui näkymä vanhalle kaivolle. Luin kirjaa ja tarkailin pienen aukion ohi silloin tällöin tepastelevia ihmisiä. Entisaikaan Rataskaevun kaivoon uhrattiin kissanraatoja siellä asuvalle Näkille, vesi arvatenkin saastui. Jälkeenpäin kuulin, että olimme asuneet kummittelevan paholaisen seinänaapureina, mutta hän oli rauhallinen sinä viikonloppuna. En huomannut mitään yliluonnollista säpinää.

Hotelli, majoitus, vanha kaupumki, Tallinna, loma lasten kanssa


RUOKA

Kävimme syömässä Restoran Scheelissä. Vähän yllätyin miten tyylikäs paikka olikaan kyseessä. Ravintolan sisätiloissa ruokaili meidä lisäksemme vain muutama muu, monet viihtyivät ulos katettujen pöytien ääressä. Oli oikeastaan tosi kiva ettei asiakkaita ollut enempää, sillä kaksi vauvaa ja viisivuotias pitivät huolen säpinästä. Tarjoilija toi Pihlalle leikittäväksi pienen matkalaukun, mistä paljastui mielenkiintoisia pikkuleluja. Se rauhoitti ravintolakokemustamme aika paljon. Söin kahviherne-munakisorisoton ja jälkiruuaksi pistaasi-pannacottaa. Kiva paikka, suosittelen! 

Tallinnan ravintolat, vanha kaupuki, ravintolasuositus


MUITA KIVOJA JUTTUJA 

Suunnitelmallisuus, varsinkin ruokailujen suhteen on tosi kiva juttu. Olipa mukavaa istuutua menomatkasta suoraan Laivan buffettiin, matka meni joutuisasti kun kaikilla oli täydet vatsat ja hyvä mieli. Myös muut ruokailut kannattaa varata etukäteen, esim. tableonline.fi on hyvä. Rataskaevu 16 ja samalla kadulla sijaitseva Vegan Restoran V ottavat varauksia sähköpostilla. Juhannuksen vuoksi molemmat paikat oli täynnä jo useamman viikon etukäteen. Näissä paikoissa käyn sitten seuraavalla kerralla.

Sikäläisen juhannuksen aattoiltana päätettiin lähteä siskojen kanssa muutamalle lasilliselle. Tässäkin pieni suunnittelu olisi ollut paikallaan, sillä moni kiva paikka sulki ovensa normaalia aikaisemmin. Haaveissa siintäneet hienot drinkit jäi juomatta, mutta oli huskaa käydä pitkästä aikaa siskojen kanssa oluella parissa matkan varrelle sattuneessa bubissa. 

Muuten meidän pieni loma oli vailla ohjelmaa. Oli hauskaa käydä kävelyillä ja viettää aikaa yhdessä, ihastella taloja taidokkaine kaiverruksineen ja ovineen sekä tutkia suloisia kukkaistutuksia. Meidän yksivuotias oli ottanut ekat kävelyaskeleensa alkuviikosta ja viipotteli menemään minkä ehti. Tasapaino kehittyi niin kaupungin epätasaisilla kävelykaduilla kuin  myös kallistelevassa laivassa. Pihla pääsi puhaltamaan jättimäisiä saippuakuplia ja oli muutenkin yhtä hymyä koko tyttö. Tallinnan monien panorama paikkojen joukosta kivuttiin tällä kertaa Kohtuotsan näköalatasanteelle. 

Tallinna lasten kanssa, vanha kaupunki, Annan tirpat, kävelevä vauva, taaperon sandaalit


Eckerö line, matkustus, laivalla Tallinnaan

Mietittiin, että tehdään samanmoinen matka joskus vielä uudestaan, kivaa oli. Viimeksi kun käytiin Virossa talvisaikaan, oltiin kylpylähotelli Viimsissä. Kesällä kaupunkilomailu on kivaa ja rentoa myös lasten kanssa.

Terveisin Anna-Maria 
Read More

Karkkivärit hiuksissa

13 kesäkuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja


Oih mitkä hiukset! Olin viime viikolla värjäysmallina PRIME Hair and beauty design -kampaamossa. Annoin värin toteutukseen aika lailla vapaat kädet, pientä pastelliin vivahtavaa sävytoivetta lukuun ottamatta. Kun kuulin suunnitelmat sateenkaariväreistä, jännitti ehkä puoli sekuntia, kunnes päätin että hieno siitä tulee. 

Annan tirpat, sateenkaarihiukset, pastellihiukset, hybridivärit, Anna-Maria Mäkelä, hiusinspiraatio, Prime hair and beauty design, My Little pony
Värimallina oleminen juuri tälle kampaamolle kiinnosti erityisesti siksi, että olen kuullut siitä niin paljon hyvää. Some oli minun kohdallani ykkösroolissa, kun tuoreena Tamperelaisena metsästin uutta luottokampaamoa. Aikeissani oli käydä täällä jo talvella, mutta tajusin alkaa varailemaan aikaa liian myöhään ja lapsenvahtivuorot mahdollistivat vain muutaman hyvin suunnitellun hetken. Kävin siis toisessa, todella kivassa paikassa nimeltä KOKO by Vili Ketola. Linkitän tähän vielä tekstin Optimistia ja energiaa blogista kyseiseen paikkaan, vinkkinä vaan jos etsit tunnelmallista ja erilaista kampaamoa Tampereelta. Nyt minulla on siis kaksi hyvää kampaamoa, joista valita. 

Ekat päivät värjäyksen jälkeen elin ihan blondina. Hymy nousi huulille kun näinkin peilistä lilan otsatukan tai heräsin aamulla kummastellen värikkäitä suortuvia vasten tyynyä. Elliä viihdyttää tosi paljon hipelöidä erivärisiä osioita, Pihlaa aluksi vähän jännitti tää uusi värien paljous. Vitsailin että enkös nyt ole ihan kuin yksi My Little Ponyista, mutta en kuuulema ole. Ihan tavallinen äiti vaan. Aikakauteni pinkeissä hiuksissa opetti minulle pari hyvää kikkaa värien pysyvyydestä. Hiuspohjani ei ole kovin rasvoittuvaa sorttia, joten hiustenpesuvälini on suht harva. Jokainen pesu kun kuluttaa vääjäämättä väriä. Pesen hiukset kylmällä vedellä, en föönaa enkä juurikaan käytä muotoilutuotteita. Toisin sanoen on vain plussaa olla vähän laiska hiusasioissa. Aurinko myös helposti haalistaa näitä värejä, joten hellehattu on suotava lisä kesävarustukseen.

Annan tirpat, sateenkaarihiukset, pastellihiukset, hybridivärit, Anna-Maria Mäkelä, hiusinspiraatio
Ihastuin heti tuohon laventelin ja lilan sävyyn, jota laitettiin tyveen ja osaan suortuvista. Sitä voisi tuumailla ensi kerralla sitten vaikka kaikkiin hiuksiin. Kuulin  muuten että Trillion Tones by Rebecca Taylor hybridiväri on tehty Ylöjärvellä. Olen tänä vuonna kiinnittänyt erityistä huomiota vaatehankinnoissani kotimaisuuteen. Suomalainen, naapurikunnassa kehitetty hiusväri on loistavaa jatkumoa tälle projektille. Tarkempaa tietoa hybridiväreistä, ja hienoja värjättyjä hiuksia löydät Umpun blogista Prime life by Umppu.

Mitäs tykkäätte? Voisitteko kokeilla pastellivärejä tai jotain räiskyvämpää sävyä hiuksiin?

Terkuin Anna-Maria 

Read More

Aamutakissa juhlimaan - Samettinen diy-kietaisumekko

07 kesäkuuta 2018

Tampere, Finland
3 kommenttia

Olipa kerran aikakausi jolloin käytin paljon minihameita. Omistin talvikuukausia varten jopa villaisen hameen, jonka puin fiiliksen mukaan joko ohuempien tai paksumpien sukkahousujen kanssa. Se muodostui vähän niin kuin tavaramerkiksi, jota olen jälkeenpäin itsekseni vähän päivitellyt. Mikä kymmenen vuotta sitten oli tosi cool, olisi nyt vähän noloa tai ainakin epäkäytännöllistä. Hiekkalaatikon reunalla istumisessa ja vauvan nostelussa suosin syystä peittävämpiä asuja. Nuo entisajan minit muistui mieleen tästä nykymittapuuni mukaan paljastavasta asusta, jonka ompelin viime viikonlopun juhliin.

Loimusametti, ompelu, mekko, kietaisumekko, Suuri käsityö, eurokangas, Anna-Maria Mäkelä

Aloin syksyllä miettimään uuden mekon ompelua. Kietaisumalli kiinnosti kovasti. Pientä muokkausta vaille sopiva kaava löytyi Suuren käsityölehden kesänumerosta. Materiaaliksi halusin samettia, joko mustaa tai vaaleanpunaiseen viksallaan olevaa. Eurokankaasta löysin näissä väreissä vain loimusamettia, joka ei ihan vastannut ajatustani tasaisen matasta, tyylikkäästä pinnasta. Kävin silittelemässä kangasta kolme kertaa, samalla toivoen että sitä himoitsemaani ei niin kiiltävää samettia ilmestyisi kaupan kangaspakoille tai palalaariin, mutta ei. Sillä vikalla Eurokangasreissulla päätin että tämä vaaleanpunainen kiiltävä juttu on just hyvä ja ei kalliskaan, joten siihen tyydyin ja hyvä niin.

Kangas saikin odotella oikeaa hetkeä kaapissa aika pitkään, kunnes pari viikkoa sitten inspiraatio ja aikataulut osui yksiin. Muokkasin lehden mallia ottamalla paksun shaalikauluksen pois ja jatkoin polvipoituista helmaa ihan maahan asti. Tekovaiheessa epäilin että tuleekonhan pääntiestä turhan paljastava, mutta kietaisuominaisuuden ansiosta sen saa kivasti kiristettyä sopivaksi. Viikolopun ylppärijuhlissa sain kuulla muutamaan otteeseen hyvää tarkoittavaa kuittailua asun aamutakkimaisuudesta. Isä tokaisi että olen suomiversio Kleopatrasta otsiksen ja krepattujen hiusteni kanssa. Päätin ottaa kommentit kehuina, sillä kunikaallinen kylpytakki on mun mittapuulla ihan kelpo asu juhliin.
Loimusametti, ompelu, mekko, kietaisumekko, Suuri käsityö, eurokangas, Annan tirpat, Anna-Maria MäkeläLoimusametti, ompelu, mekko, kietaisumekko, Suuri käsityö, eurokangas
Samettinen diy-kietaiumekko. Pastelli, sametti, vaaleanpunainen, Annan tirpat
Kangas: Eurokankaan palalari
Kaava muokattu: Suuri käsityö 6-7/2017, s.20, Mekko 9.

En ole muuten tällä hetkellä enää kreppitukkainen blondi, vaan mulla on pastellisävyiset ponihiukset! Sateinen ja harmaa sää ei vielä ole motivoinut ottamaan kuvia tästä aika hauskasta letistä, mutta lähipäivinä varmasti. 

Mukavaa kesäkuista viikkoa, toivotaan että ne toukokuun helteet tekisi vähitellen paluuta!

Anna-Maria


Read More
Copyright © Anna-Maria Mäkelä. Blog Design by SkyandStars.co