Kotimainen ja söpö eläinmuistipeli

15 joulukuuta 2015

2 kommenttia
Andbros, Creatures from Finland, muistipeli, lelu, kotimainen

Andbros, Creatures from Finland, muistipeli, lelu, kotimainen


Piilotin joulukalenteriin tiistaille tämän eläinmuistipelin. Ihastuin vedenvihreään väriin ja sikaan lippiksessä. Meillä oli pienenä siskon kanssa Puppe-koirasta ja sen tekemisistä kertova muistipeli, joka on nostalgiasyistä paras. Tämä on ehkä vielä hienompi. Pupen pahviset kortit vääntyi lopulta reunoista ja viimeisinä aikoina kortteja ei enää tarvinnut kääntää, parit tunnisti muutenkin oikeista kulumakohdista. Nämä sen sijaan tuntuu todella vahvatekoisilta.


 Aiheeseen liittyen muisti, tai etenkin sen puute on tehnyt viime päivinä elämästä haastavaa. Olin viettämässä viikonloppuna pikkujouluja ja meillä oli tosi hauskaa. Minulla vieläpä niin mahtava meininki, etten välittänyt siitä jätinkö puhelimen eri osoitteeseen missä itse olen. Loppuillasta muutama muukin tärkeä omaisuus oli lopulta ihan muualla missä piti. Tarkennan vielä että olin ihan suht asiallisessa kunnossa, muutaman joulujuoman nauttineena. Hajamielisyyteen ei taida muistipeli auttaa, ei vaikka norpalla olisi todella hieno pipo. Täytyy vain keskittyä. Onneksi tulevana viikonloppuna on mahdolisuus korjata tilanne kun pääsen juhlimaan seuraavia pikkujouluja Tampereelle. 
Kortit: Andbros Creatures From Finland 

Terveisin Anna-Maria



Read More

Jokaiselle päivälle yllätys -itse tehty joulukalenteri

11 joulukuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja


Tänä vuonna halusin tehdä joulukalenterin itse ja aloitin hyvissä ajoin syksyllä kokoamaan siihen sopivia yllätyksiä. Tähän mennessä keksit ja pusseista paljastuneet rusina-askit on olleet selkeästi mieluisimpia, mutta onneksi myös pienet lelut ja koristeet on päässeet mukaan leikkeihin. Ripustelin pussukat seinäryijymäiseen juttuun teipillä, josta niitä sitten napsitaan pois yksi kerrallaan. Materiaaleina käytin bambukukkakeppiä (Optimistina luulin joskus että kukkaistutukseni venyisivät niin pitkiksi että tukikepeille olisi käyttöä. Ei todellakaan ollut.) ja ohutta pellavanarua. Dippasin lankoja alareunan hapsuista kullanvärisellä askartelumaalilla. Ajatuksenani on jatkaa seinäkoristeen solmuilua ja letitystä joulun jälkeen. Osan numeroista tein jo kesällä, tarkoitus oli käyttää niitä hääpöytien numeroinnissa, mutta en käyttänytkään jostain syystä. Hyvä että sain hyödynnettyä ne tähän, toki niitä piti tehdä sitten lopulta aika paljon lisää. 

Odotin jo viime vuonna malttamattomana tämän tyylisen projektin tekemistä, mutta siitä olisin ilahtunut vain minä, Pihla oli liian pieni. Mutta jes, pääsinpä toteuttamaan tämän haaveen tänä vuonna!



Read More

Joulukorttikuvia pikkuporosta

06 joulukuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja





Meillä oli tänään hauskat kuvaussessiot. Sain äidiltä toimeksiannon joulukorttikuvista, ja sen ansiosta olen tänä vuonna korttiasioissa ihan aikataulussa. Kuvauspaikaksi valikoitui lastenhuoneen vierassänky ja kuvattavan houkuttelin kameran eteen poroaiheisen leikin ja erään siihen liittyvän laulun avulla. Hoilasimme myös tonttubiisejä ja mietimme joulupukin kohtaamista. Kuvasin Pihlaa kaksivuotiaaksi saakka säännöllisesti kuukausittain ja opin sinä aikana muutamia hyviä kikkoja, miten hänet saa pysymään paikallaan. Käsinukke on yksi ja kaiken maailman höpöttely toimii myös. Nykyään voin sanoa Pihalle että istu paikallasi niin otan kuvan ja se auttaa hetken ajan. 

ItsenäisyyspäiItsenäisyyspäivä oli vetinen ja harmaa. Pelkäsin ettei kuvia varten olisi tarpeeksi valoa, mutta ihan riittävän hyviä niistä tuli. Muuten päivä sujui rauhallisesti kotioloissa. Koristeltiin jo joulukuusi ja katsottiin siinä sivussa itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Illansuussa reipas pikkuporo alkoi olla lämmin ja vaikka virtaa oli leikkimiseen, mittaus osoitti kuumetta. Huomenna täytyy ehkä ottaa rauhallisesti. Iloista joulunalusaikaa!

Terveisin Anna-Maria 

Read More

Pihlan huone

13 lokakuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja
Sisustus, pastellivärit, lastenhuone, annan tirpat
Sisustus, pastellivärit, lastenhuone, annan tirpat
Lastenhuone, annan tirpat, paperipallot, askartelu, sisustus


Sunnuntai aamuna järjestin Pihlan huoneen lelut paikoilleen ja otin muutaima kuvia. Meidän entinen makuuhuone on pitkälle aamupäivään aika hämyisä, mutta nappasin silti kuvat heti aamusta kun oli mahdollisuus. Kummitäti oli meillä yökylässä ja kippisteltiin aamuteet pöydän ääressä mansikkakakun kera. Maut tosin piti kuvitella itse kun kakku oli puusta. Neiti oli myös hyvin ylpeänä vaaleanpunaisita kynsistään jotka meidän Jossu illalla kylässä ollessaan hänelle lakkasi. Kuivumisen odottaminen oli vaan vähän vaikeaa ja jälki siksi epätasaista, ne on silti hienot. Tässäkin huoneessa sisustuksen linjana on vaaleus ja sekalainen joukko lemppareivärejä. Tavarat on vanhoja mukana kulkeneita, tunnearvoltaan tärkeitä juttuja sekä uusia hankintoja. Haaveilen edelleen värikkäistä tapettiseinistä ja natisevasta puulattiasta, mutta toisaalta en myöskään ole kyllästynyt tähän vaaleuteen joka meillä vallitsee.

Meille tuli syyyslomaviikon ajaksi porukat Keiteleeltä. Pihla leikkii piilosta Huuko-koiran kanssa ja ukki lupaili että uimahallireissu voisi olla mahdollinen. Itse menen kohta töihin. Mukavaa keskiviikkoa! 
Terveisin Anna-Maria


Read More

Vinosti lakatut kynnet ja lokakuun sekalaiset kuulumiset

06 lokakuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja
annan tirpat, kynnetannan tirpat






Poljin töistä kotiin illalla ja talvi tuntui sormenpäissä. Oli kylmä ja hämärää. Keli jollaisesta voisi nauttia enemmän sormikkaiden ja kaulahuivin kanssa. Alan innostua pikkuhiljaa joulujutuista ja mainitsin eilen aiheesta Pihlalle. Kysyin muistaako hän joulupukin ja kerroin että hän tulee sitten jouluna suuren lahjasäkin kanssa kylään. Ainakin me saadaan useita paketteja, kilttejä kun ollaan. Pihlan katse lasittui ja hän selvästi pohti asiaa noin minuutin ajan, kunnes jatkoimme taas touhujamme emmekä enää palanneet aiheeseen. Mutta tosiasia on että se joulu tulee ja sitä ympäröi pitkä ajanjakso jolloin aurinko ei paljon lämmitä. Kuvaamisen kannalta pimeys on haasteellista, mutta ehkä hämyisät kuvat käy paremmin vuodenajan tunnelmaan. Voin ainakin sopia itseni kanssa niin. 

Kerron taustatietoa sekalaisten kuvien kokoelmasta. 

  • Viime viikkoina on syöty moneen otteeseen riisipuuroa, useille se on joulujuttu mutta meillä sitä on illallisena melkein joka viikko. 
  • Tein eräänä sunnuntaina omenapiirakan ja herkuteltiin se vaniljajäätelön kera. Olen iloinen että Jossun avulla sain mun kynsiongelmat ratkottua tai ainakin tilanne niiden suhteen on parempi kuin ennen. En ole kynsien lakkaamisen suhteen tarpeeksi pitkäjännitteinen niin tämä geelihomma on mieleeni. 
  • Lehdenselauskuva voisi olla miltä tahansa aamulta kun kehotan neitiä pukeutumaan ja siirtymään ulko-ovea kohden. Juuri sillloin on jotain muuta meneillään. Huone taustalla ei muuten ole mikään varastotila vaan meidän makuuhuone jonka sisustus on vaiheessa. 
  • Muuta tärkeää muttei kameraan tallentunutta toimintaa on ollut molempien Pihlan kummitätien kyläilyt, jotka molemmat on meille hyvin tärkeitä henkilöitä. Myös flunssaa on sairastettu ja siitä parannuttu.taustatietoa


Suunnittelin viikonloppuna kuvaavani Pihlan huonetta, joten kuulumisia on luvassa todennäköisesti sunnuntaina. Hyvää lokakuun alkua!
Terveisin Anna-Maria
Read More

Syksyn random

17 syyskuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja
annan tirpat
Jääkaapin ovi, annan tirpat, mummot ja isä



Meidän jääkaapin ovessa on muutama valokuva viimevuosilta, häistä ja vähän muustakin. Jämähdän usein tujottamaan niitä ja mietin kaikkea tapahtunutta. Muistelen sateista kesää joka oli paras ikinä. Tästä syksystä on tulossa myös hyvä, vaikkei mitään erityistä ole odotettavissa. Pidän vesipisaroista ja hämäristä illoista sekä kirpeän kuulaista syyspäivistä. Myös ne päivät on okei kun pilvet roikkuu alhaalla ja liikkuu hitaasti.

Tällä viikolla ollen juossut sateessa balleriinoilla (koska on ollut kiire enkä omista kumppareita), keittänyt joka aamu kahvit, halannut Pihlaa niin usein kun ehdin sekä koukuttunut pariin Netflix-sarjaan. Pihla oli viime viikonlopun sukuloimassa ja me Pekan kanssa oltiin ihan keskenämme. Pieni muutos arkirutiineihin teki kaikille hyvää, mutta voi sitä onnea kun neiti tuli takaisin. Sen takia extrapaljon niitä haleja ja pusuja. 

Terveisin Anna-Maria

Read More

Olohuone

07 syyskuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja




Meidän olkkarissa ei ole aina näin hyvä järjestys, mutta aika usein se näyttää juurikin tältä. Monesti tyynyt löytyy lattialta tai oudosta mytystä. Pihlan teekutsujen kipot sohvalta ja minun lappuset on levällään pöydillä. Huoneesta löytyy myös tietokonepöytä seisomassa huteralla, mummon vintiltä löydetyllä pulpetilla. Harmaat sävyt ja vaaleus on asiat joista pidän ja siitä ettei ole liikaa tavaraa, jolloin siivoamiseen ei tuhlaannu turhan paljon aikaa.

Olohuoneen lisäksi lisäksi me ollaan viimeaikoina oleiltu, aika vähän muuten missään muualla kuin kodin, työpaikan ja päiväkodin välillä. Viikonloppuna käytiiin Sipoossa meille kaikille ensimmäistä kertaa ikinä. Paljon peltoa ja metsää niin kuin olin kuullut. Ihan paikka mun mieleen. Pihla ja minä käytiin tutkimassa syksyä lähimetsässä ja muutaman mustikan lisäksi maisteltiin puolukoita. Mukavaa syksyn alkua!


Terveisin Anna-Maria   



Read More

Metsäretkellä ja muutama sananen järjettömistä peloista

03 elokuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja


sieni, latokartano, lähimetsä




Olen ihan mahdoton pelkuri mitä tulee metsässä liikkumiseen. Lapsena, tai no ehkä vähän vanhempanakin, luulin että karhu on aina jossain pusikossa vaanimassa juuri minua. Kun tuuli kovaa ja kuului sellainen jännä vihellysääni, luulin että se on karhu. Olin kuullut jostain että karhut viheltää joskus, joten tottakai olin peloissani. Lenkkeillessä erään suon laitamilla syke nousi aina vähän korkeammalle, koska kuvittelin juoksevani pakoon henkeni uhalla. Joskus lauloin jotain varmistaakseni että ne minua tuijottelevat karhut huomioi kuinka täältä nyt tullaan ja ehtivät hilata itsensä ja pesueensa pois alta. Näin ihan selvästi kun jossain metänrajassa tai puun takana liikkui jotain isoa ja karvaista eli melkeimpä aina. Olen siis myös vainoharhainen. 

Pidän luonnosta ja metsistä. Pidän oikeasti jopa karhuista, vaikka pelkään niitä enemmän kuin kannattaisi. Tämän kesän olen pysytellyt tiiviisti erossa lenkkipoluista sekä yleensäkin ulkoilusta ja se on harmi. Metsässä lenkkeily ja kuljeskelu on ihan huippua. Meidän seuduilla ei tarvitse pelätä petoeläimiä, ehkä muut hiipparit on suurempi vaara. Kotiamme reunustava ulkoilualue kun on asutuksen ympäröimä ja ulkoilijoiden suosiossa, ei eksymisestäkään pitäisi olla vaaraa. Tänään sain muistutuksen miten hyvä juttu retkeily onkaan, kun me Pihlan kanssa lähdettiin pienelle kävelylle kallioiseen lähimetsään. Kivuttiin korkealle rinteelle ja jumitettiin syömään mustikoita useampaankiin mättääseen. Me tutkittiin sieniä, hämähäkinseittejä ja heiteltiin käpyjä oraville. Ilmat suosi meitä retkeilijöitä kuten näkee. 

Tuohon järjettömään karhupelkooni viitaten muuten pelkään myös vaatekaappeja. Eräänä iltana kun olin katsonut jonkun vähän liian jännän leffan ja olin jo puoliksi unessa, Pekka sanoi että tuolta kaapista tuijottaa joku. Tahallaan tietenkin kun tietää että olen arkajalka. Kaappi oli auki ja vähän se näytti kyllä siltä että joku siellä vainoaa. Yöllä heräsin tunteeseen. Kaapista todella tuijotetaan. Valvoin muutaman tunnin kuunnellen autojen ääniä ja vakuutellen itselleni ettei siellä ketään ole samalla miettien miksei se tyyppi tule sieltä pois ja tee pahojaan. Selvisin siitä ja laitoin aamulla sen oven kiinni. 

Muuten viime viikko ei ollut kovin jännittävä. Meillä alkoi työt ja Pihla palasi hoitopaikalle. Leikkikavereita jo vähän kaipailtiinkin. Meillä oli neidin kanssa tänään vapaapäivä joka sisälsi tuon luontoretken lisäksi päiväunet ja uimista Flamingossa. Se onkin elokuu jo ja ainakin tänään tuntui että kesä jatkuu vielä pitkään. 

 Hyvää alkavaa viikkoa, terveisin Anna-Maria

Read More

Häämuistoja

26 heinäkuuta 2015

Ei kommentteja


Pidän kuvakollaasien väkertelystä ja halusin tallettaa häiden askartelut sun muut pikkusälät jotenkin muuten kun sullomalla ne kaapin kätköihin. Otin niistä siis kuvia, joista muutamat näette tässä. Valotan seuraavaksi vähän mistä kukin taiteellinen istallaatio kertoo. 

Ensimmäinen kuva. Pihlan mekko löytyi Lastenvaateliike Fiilinkistä. Luonnonvalkoinen pitsiyläosa ja runsas helma oli ne kriteerit jotka piti täyttyä ja juuri sellainen siellä hengarissa onnekseni roikkuikin. Puhuin aikaisemmin että olisin tehnyt mekon itse, mutta aikapula iski. Ei tosiaankaan haittaa, koska en olisi osannut tehdä noin hienoa. Koru on kastelahja kummilta. Kenkinä morsiusneidollani oli valkoiset converset, jotka pysyivät jalassa kartanon ruohokentällä kirmaillessa. Lauantai oli poutainen ja lämmin päivä keskellä sateista viikkoa. Ilmat suosi meidän juhlia. Kymmenen aikaan taivaan täytti kunnon sadekuuro kooten viimeisetkin vieraat tanssisalin puolelle, jossa DJ pyöritti älppäreitä. Sade loppui nopeasti ja loppuilta oli taas sään puolesta tyyni, mutta muilta osin hyvinkin railakas ja villi.

Toisessa kuvassa on hyviä muistoja. Isän pitämä puhe, joka ei olisi voinut olla parempi. Samon muutkin puheet olivat hurjan liikuttavia. Polttarikirja veti minut ihan sanattomaksi, kuvat oli hulvattomia ja Maijan viljelemä verbaliikka loistavaa. Sama etevä nainen oli tehnyt minusta ja Pekasta laulun, jonka hän yleisön pyynnöstä esitti toistamiseen pikkutunneilla. On tosiaan totta että ihmiset tekevät juhlat.  

Viimeiseen kuvaan koostin väriteemaa, joka noudatti kaavaa kaikkia kivoja sävyjä vaan sekaisin! Mainittakoon että en tehnyt kaikkea itse vaan delegoin osan hommista apujoukoille. Täytyy joskus järjestää kiitosbrunssi tai jotain, olitte suuri apu. Vieraat heiluttivat huiskuja meidän tullessa ulos kirkosta. Kultaiset eläimet pitelivät paikkakortteja ruokapöydässä. Muutenkin eläinaihetta saattoi bongata muualtakin, kuten meidän photo boothin taustatapetista. Apujoukot näpersi myös nimikyltit ruokiin ja vaikka mitä muuta näiden kuvassa olevien lisäksi. Tienvarsiviitoissa oli valkoisia raitoja puisella pohjalla ja maljakoiksi etsin lasisia säilykepurkkeja.  Kukat oli sitä harsokukkaa ja moneen kertaan hehkuttamaani pionia. Tila oli itsessään niin kaunis ettei koristeita juurikaan tarvinnut. Äidin kanssa suunniteltiin jo samanmoisen asumuksen ostamista omaan käyttöön. Valkoiset lautalattiat ja kalusteet, suuret ikkunalliset saliovet, valkeat puolipaneelit ja kuviotapetit. Aika monta oikeaa asiaa löytyi. Voin kuvitella itseni jo kartanon emännäksi. 

Hääpäivästä on jo yli viikko. Kiitos vielä kerran juhlavieraille! En unohda sitä päivää ikinä.


Terveisin Anna-Maria

Read More

Korkeasaari ja vanhankaupunginkoski

25 heinäkuuta 2015

Ei kommentteja


Parivuotiaan lapsen nukutus voi olla joskus operaatio. Eilen se melkein oli sitä kun toinen ei ilveelläkään meinannut suostua petiinsä ja me oltiin poikki koko sakki. Iltapäivä Korkeasaaressa vei voimat kaikilta, mutta toisin kuin vanhemmat, lapsi oli loppuun asti touhua täynnä. Pihlalla on kaksi modea. Virkeä ja nukahtanut. En siis jaksanut vielä illalla kirjoittaa mitään kun kertakaikkisesti väsytti. Jalkapohjat oli hellät saaren ristiinrastiin kiertämisestä ja silmiä särki sen kaiken kissaeläinten etsimisen ja magnustien ihmettelyn jälkeen.

Meidän lähimatkailun toinen päivä sisälsi siis korkeasaarta iltapäivällä ja lounaan Ravintola Koskenrannassa, Vanhankaupunginkosken kupeessa. Kun Viikissä asutaan, ei koskelle edes ole kovin pitkä matka. Ruoka oli hyvää ja ulkoterassi näytti siltä että siellä voisi viihtyä illallakin. Korkeasaaresta mieleen jäivät riikinkukot jotka halusi olla vähän liian lähellä, varsinkin kun kaivettiin meidän eväät esille. Hiekkaa ja kiviä kaiveleva berberiapina ja ne mangustit tietysti. Leijonat oli hurjina. Iltaa kohden ne virkistyivät ja seitsemän aikaan, kun käveltiin kissalakson ohi, urosleijona karjui vahvalla äänellä. 

Nyt minua viihdyttää kaksi hurmaavaa naista, toinen pohtii pöydän toisella puolella syvällisiä hiustenhoitotuotteiden ainesosista toisen selvitellessä tuhottoman sekaista takkutukkaani. Tein meille sangriaa omalla reseptillä, johon kuuluu mansikoita ja paljon limeä. Meiltä jäi häistä kaksitoista limeä joten laitan sitä nyt mihin vaan ikinä keksin ja rohkenen. Nyt mun ei kannata istua nenä kiinni näytössä enää hetkeäkään, vaan toivotan hyvää lauantai-iltaa!


Terveisin Anna-Maria


Read More

Seurasaari harmaalla taustalla

23 heinäkuuta 2015

Seurasaari, Helsinki, Suomi
Ei kommentteja
Anna-Maria Mäkelä, Annan tirpat

Annan tirpat, helsinki, seurasaari




Meillä on nyt meneillään asia nimeltä loma. Siksi nyt onkin hyvää aikaa tehdä pieniä päiväretkiä erilaisiin kohteisiin lähiseudulla. Tänään suunnattiin Seurasaareen, jossa oli kolme oravaa, joutsenpariskunta pesueineen ja paljon japanilaisia jotka otti meistä kuvia. Oltiin varmaan eksoottisia ilmestyksiä. Melkein satoi, muutama pisara tippui sillan kohdalla autolle päin kävellessä. Yritin ottaa kaverikuvan joutsenen kanssa mutta turisti tuli aina väliin tai lintu karkasi. Pihla oli ihmeissään oravista jotka oli tosi kesyjä. Siinä taitaa olla jännimmät, kaikkien päiväuniaika oli käsillä niin kiirehdittiin kotiin puoliltapäivin. 
Juhlien jälkeen nokosten ottaminen ei ole tuottanut vaikeuksia, mutta tänään ekaa kertaa tällä viikolla olin pirteä. Varsinkin kun Pekka ehdotti pientä kodin uudelleenjärjestelyä niin sain heti lisää energiaa. Järjestyksen muuttaminen on hauskaa, varsinkin jos siihen saa avuksi jonkun skroden kaverin. Loppupäivästä me siis päätettiin muuttaa Pihlan ja meidän makkarit päikseen. Meillä on nyt pieni soppi ja neidillä oikein tilava leikkihuone vaatekomerolla. Loppuviikoksi toivon poutaista säätä niin voidaan jatkaa päivämatkailun merkeissä. Muutenkin nyt on asiat aika mukavasti, ei ole tarkkoja aikatauluja ja inspiraatiota kuvaamiseen on paljon. Eli varmaankin jo huomenna kuulette lomalaisista vähän lisää! 

Terveisin Anna-Maria

  
Read More
Copyright © Anna-Maria Mäkelä. Blog Design by SkyandStars.co