Narureppu softshellistä + ohje

18 marraskuuta 2019

Tampere, Suomi
Ei kommentteja
Tein tämän narurepun itselleni jo keväällä, mutta koska se on osoittautunut oikein käteväksi ja kivaksi, jaan teillekin siitä kuvia inspiraatioksi ja tekemäni ohjeen. Repun ompelu on helpoista helpoin, siinä ei ole vuorta eikä materiaalina käyttämääni softshelliä tarvitse siksakata reunoista, sillä kangas ei purkaudu. Repun reunat huolittelin huvikseni saumurilla, mutta pelkällä ompelukoneella pärjää hyvin.

Softshell ei ole varsinaisesti täysin vettä pitävää vaan vähän huokoista ja tavallinen, vähän paksumpi universal -neula käy ompelemiseen. Tämä siis tiedoksi jos mietit kannattaako käyttää kosteussulkukankaisiin soveltuvaa mikrotex neulaa. Materiaali on siitä hyvä, että sen voi pyyhkiä puhtaaksi, ei ole välttämätöntä pestä heti jos sattuu likaantumaan. Avaimia ja muita pieniä tavaroita varten tein kassiin pienen vetoketjullisen pussukan.

Softshell, vettä hylkivä kangas, diy, käsityö, ompelu, ohje, vaaleanpunainen, pionit,


ohje narureppuun, diy, kuvallinen ohje, ompelu, reppu, lahjaidea, nyöri, ompelu, kuvitus

Olen käyttänyt omaa reppuani suht kevyisiin kantamuksiin, salivaatteisiin ja sen sellaisiin, mutta jos repun täytyy kestää enemmän painoa, suosittelen leveämpää nyöriä ja alaosaan erillisiä lenkkejä joihin narut voi pujottaa.  Alla muutama havainnoillistava kuva työvaiheista. Ainiin, ja koska salilla käyminen on ikuisuustauolla, kuten juoksupostauksessa kerroin, reppu on ollut viime aikoina ihan vain arkikäytössä. Vaikka blogia lukiessa voisi saada sen käsityksen että tyylini on aika värikäs,  pukeudun yleensä mieluiten mustaan. Tämä reppu on aikamoinen väripilkku muuten tummassa tyylissäni, mutta tykkään silti. Onhan tuo pinkki pionikangas aika suloinen.


Narureppu, diy, ohje, ompelu, annan tirpat, tutoriaali, itse tehty,
Helppo ohje, diy, nopea, narureppu, lahjaidea, tutorial, reppu, kangasreppu, itse tehty, ommeltu

Softshell materiaalina arveluttaa minua pesussa irtoavan mikromuovin vuoksi. Tiedän että omat pesut on pienen mittakaavan harmi, mutta mieluiten haluaisin tehdä vähemmän haitallisia ratkaisuja. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea Puutalobaby blogin teksti aiheesta. Sielllä on myös hyvää infoa mikromuovia keräävistä pesupusseista. Sellaista ei minulla vielä ole, mutta voisin hankkia. Olen pyrkinyt välttämään softshell ja fleecevaatteita, mutta muutamia löytyy. En esimerkiksi voinut olla ompelematta Pihlalle ulkohousuja hänen valitsemastaan softshellistä, niistä tuli ihan lempparit. Iloiset keltapinkit. Narurepusta jäänestä jämäpalasta tein vielä tabletille suojuksen.

Pionit- kangas ja nyöri on ostettu Nappinjasta.

Terveisin Anna-Maria 

Read More

Viikonloppu kotona ja uusimmat kirpputorilöydöt

03 marraskuuta 2019

Tampere, Suomi
Ei kommentteja
Meillä on ollut rauhallinen marraskuun eka viikonloppu. Halloweenia juhlittiin sen verran että käytiin viikolla koulun naamiaisbileissä. Minulla oli leopardin korvat, mutta muuten juhlin ihan perus Anskuna. Elli oli prinsessa vaaleanpunaisessa röyhelömekossaan ja Pihla tyylilleen uskollisesti musta kissa. Kätevää kun kaikki naamiaiset ja pääsiäisjuhlat menee samalla asulla, en muista koska hän olisi halunnut olla juhlissa jokin muu. Pihlan mielestä Halloween on parasta ja sitä voitaisiin viettää joka päivä. Moni pimeään liittyvä asia kiehtoo häntä. Lepakot, kissat ja uusimpana Monster High. Ahkerana piirtäjänä vihkojen sivut on näitä olentoja täynnä. Kotona Halloween näkyy sen verran että meillä on yksi koriste ja se on kurpitsaksi maalattu kivi. Minusta ihan riittävä määrä, vaikka tytöt haaveilikin oikean kurpitsan kaivertamisesta. Sovittiin että koitetaan sitten seuraavana vuonna sitä. 
Diy, askartelu, kurpitsa, koti, punottu, annan tirpat
Marimekko, sisustus, retro, ruskea, vintage, annan tirpat, pinnatuoli, pionit, Nappinja

Esittelen näissä vähän hämyisissä kuvissa muutamat viime aikojen kirppislöydöt. Kaikki ihania ja minusta meille juuri sopivia. Valkoiset, vihreällä samettikankaalla päällystetyt wieniläistuolit on alkukesän löytöjä Fidasta. Kiitos Roosa kun vinkkasit! Niitä on kaksi meillä ja toiset kaksi löytyy siskon kotoa. Kontista kesällä ostettu, alkujaan puunvärinen pinnatuoli on nykyään vaaleanpunainen. Vielä muutama eriparituoli mahtuisi pöydän ympärille. Marimekon verho on tädin vanha vintagekangas, Maija Isolan Oona. Pihlan mekon ompelin kesällä Nappinjan Pionit-kankaasta, kaavana Jujunan Cute Fairytale. Näissä luettelemissani asioissa kiteytyy pääpiirteissään ne sisustukselliset asiat, mistä kodissamme tykkään. Kierrätyslöydöt, itse tehdyt jutut sekä rento eriparisuus. Tykkään myös paljon luonnonmateriaaleista ja viherkasveista, vihreästä, valkoisesta ja pastellisävyistä. Myös vitsikkyys ja rento leikkimielisyys kuuluu asiaan. Pieniä muovieläimiä löytyy milloin mistäkin ja ponit tekee retkiä sohvatyynyistä kasatulle vuorelle. Me tykätään  supersankareista ja keittiössä aikaa näyttää aika päheä, Pekan lapsuuden peruja oleva He-Man kello. 
Olohuoneen rottinkisessa pikkupöydässä on kaunis punottu kansi. Ostin sen Kontista yhtenä sateisena maanantaiaamuna. Minulla oli ollut etsinnässä jo pitkään jokin kiva pieni pöytä olohuoneeseen kukille. Olin jo valmiiksi pessimistisenä liikkeellä, kun luulin ettei sopivaa ole aikeissa löytyä ehkä koskaan. Päivästä tuli välittömästi supermukava kun siellä se minua odotteli. Valkoinen retrovalaisin on Torista. Edellinen omistaja kertoi kyllä kotimaisen valmistajan nimen, mutta en nyt millään saa sitä mieleeni. Kunhan saan aikaiseksi uusia johdot, saa se paikkansa keittiöstä.

söderhamn, vaaleanpunainen, sisustus, rottinkipöytä, kotona, annan tirpat, skandinaavinen, koti
Kirpputorilöytö, rottinkipöytä, sisustus, kirppis, söderhamn, koti, annan tirpat
valkoinen, lamppu, torilöytö, kirppis, 60-luku, 70-luku, sisustus, rottinkipöytä, pyöreä

Tänään syötiin pizzaa ja herkuteltiin munkit Pyynikin näkötornilla. Järjestin tyttöjen vaatekaapit ja pieniä vaatteita löytyi kasa. Ainut asia mistä huomaan meidän lasten kasvun vaikka oikeasti he venyvät ihan huimaa nopeutta. Voisi olla fiksua ommella tytöille uusia legginsejä, mutta sen sijaan työn alla on jouluiset mekot ja tonttulakit. Jos tyttäreni on sitä mieltä että Halloween voisi olla aina, niin minun kantani on että Joulu voisi alkaa kuukautta aikaisemmin, vaikka näin marraskuussa. Ei vielä sentään joululauluja radiosta, mutta glögiä, villasukkia ja vähän lunta kiitos. Mukavaa marraskuun alkua!

Terveisin Anna-Maria

Read More

Mutkittelevat lenkkipolut ja muita minua liikkumaan motivoivia asioita

31 lokakuuta 2019

Tampere, Suomi
Ei kommentteja

Asetin itselleni tavoitteen. Aion juosta ensi elokuussa 21,1 kilometriä Helsingin kantakaupungissa ja sen rantareittejä myötäillen. Osallistun siis Helsinki Marathonin puolikkaalle matkalle. Olen haaveillut puolimaratonille osallistumisesta aika pitkään, varmaan jo seitsemän vuoden ajan. Eipä ihme että kädet tärisi, sekä innosta että kauhusta, kun täytin osallistumistietoja nettilomakkeelle. Pisin kerralla hölkkäilty matka pitkiin aikoihin on kymmenen kilometriä. Jännittää että kuinkahan minun käy! Kerron nyt vähän tarkemmin omasta lemppari liikuntamuodostani eli lenkkeilystä ja sen yhdistämisestä lapsiperhearkeen. 
motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, biancaneve

motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, biancaneve



Äitiys, työt ja useat mielenkiinnon kohteet. Siinä on suurimmat syyt ja samalla tekosyyt liikunnan lykkäämiselle. Teen vapaa-ajallani monenlaisia itseäni kiinnostavia asioita. Piirrän ja teen siihen liittyen projekteja yhteistyössä yritysten kanssa. Helposti erilaisista kässäilyjutuista innostuvana ihmisenä minulla on usein monta keskeneräistä ompelusta tai muuta askartelujuttua, joista kirjoitan ajoittain myös tänne blogiin. Mieheni reissuluontoisen työn vuoksi olen aika paljon kotona ja lasten kanssa. Koitan jättää joka päivä myös tilaa laiskottelulle ja tekemättömyydelle, hetkittäiset joutilaat hetket on ihania. Hitaat aamukahvit ja rauhassa luetut kirjat.

Kun miettii kaikkea tätä (melkein unohdin listasta vielä kotityöt ja lasten kuskaamiset) voi helposti järkeillä itselleen, ettei millään ehdi tai jaksa lähteä liikkumaan. Kävin keväällä salilla, mutta lopetin kolmen kuukauden jälkeen. Meiltä lähimmälle salille on puolen tunnin matka suuntaansa ja siihen meni liikaa aikaa, ottaen huomioon ettei siellä käyminen ollut yhtään edes mukavaa. Kun lopetin jäsenyyden, tuntui kuin ylimääräinen velvollisuuden taakka olisi ryöpsähtänyt harteilta. En myöskään halua harrastaa ryhmäliikuntaa tai joukkuelajeja, tällä hetkellä ajatus ei tunnu yhtään houkuttelevalta. Minusta ei ole järkeä harrastaa jotain lajia, jos se on ihan pakkopullaa. Liikuntamuotoja on niin paljon, että varmasti kaikille löytyy jotakin mieluista. Olisi mukava koittaa tanssimista joskus, jokin lattarityylinen voisi olla hauskaa.
Tällä hetkellä tykkään lenkkeillä. Olen harrastanut sitä pitkään ja se on minulle suht vaivatonta. Se ei ole aina hauskaa eikä helppoa, mutta koskaan en ole tullut lenkiltä harmitellen että eipä olisi kannattanut lähteä. Juoksemiseen tarvitaan vain hyvät kengät, sopiva vaatetus ja tie tai polku jota tarpoa. Ihanan suoraviivaista.
Muistan sen päivän kun päätin aloittaa lenkkeilyn. Olin 17-vuotias ja en harrastanut säännöllisesti mitään liikuntaa. Kävin pelaamassa joskus lentopalloa isän vetämissä harjoituksissa. En ollut ihan surkeassa kunnossa mutta en hyvässäkään. Olin ollut kesän Kaliforniassa vaihdossa. Sinä kesänä oli tosi kuuma, tai varmaan siellä päin maailmaa kesällä on aina hyvin kuuma, mutta niin korkeisiin lämpötiloihin tottumattomana makoilin suurimman osan ajasta joko ilmastoidussa huoneessani tai uima-altaalla. Muun ajan söin herkkuja ja kävin grillibileissä. Kotona huomasin etten enää oikein mahtunut vaatteisiini ja muutenkin ärsytti. Ärsytyksen asteen on pitänyt olla hyvin voimakas, sillä päätin aloittaa liikuntaharrastuksen vaikka inhosin liikuntaa. Malla kun kerran oltiin, nopein ja ainut vaihtoehto oli lähteä lenkille. Laitoin lenkkarit jalkaan ja painelin päättäväisesti tienreunaan. Päätin toteuttaa puhelinpylvästaktiikkaa. Juoksin ensin kaksi väliä ja se tuntui tosi raskaalta. Kävelin ja sitten kun pystyin, juoksin taas. Jatkoin yhdistettyjä hölkkä/juoksulenkkejäni kunnes viikkojen mittaan jaksoin mennä jo muutamien kilometrien matkoja. Ennen lasten syntymää lenkkeilin niinkin paljon että osallistuin muutamaan otteeseen puolimaratonille.
Minulla on näissä liikuntahommissa esikuvana oma isäni Matti. Hänellä on ihan käsittämättömän hyvä asenne urheilemisen suhteen. Iskälle liikkumaan lähteminen ei ikinä näytä olevan pakkopullaa. Itse joudun tyypillisesti maanittelemaan itseni lenkille. Varmaan jo silloin nuorena motivoidun tosi paljon tuosta isäni asenteesta ja aina kun oikein ketuttaa vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä, päätän ottaa palan siitä positiivisuudesta myös itselleni. Haluan olla meidän tytöille kannustava ja näyttää omalla esimerkillä tietä liikunnallisten harrastusten pariin. Uskon että perheen asenteet heijastuvat monessa suhteessa lapsiin myöhemmin, kun he miettivät mihin taidot riittää ja miten pitää itsestä huolta. Tämä pätee niin oppimiseen, minäkuvaan kuin liikuntaankin. 
motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, liikuntaharrastus




Viime kesänä juoksin hyvin pitkästä aikaa kymmenen kilometriä. Se oli raskasta enkä ollut nopea, mutta onnistuin. Tämä syksy on lähtenyt rullaamaan kivasti eteenpäin tuon loppukesäisen onnistumisen siivittämänä. Olen sopinut itseni kanssa että lenkkeilen vähintään kaksi kertaa viikossa. Sää ei saa olla este, paitsi ehkä jos on ihan oikeasti surkea ilma, ukkostaa ja sataa kaatamalla. Teen vaihtelevasti pitkiä ja lyhyitä lenkkejä. En katso niinkään matkojeni pituutta vaan kiinnitän enemmän huomiota kulutettuun aikaan. Liikkumiseni on kuitenkin yksipuolista. Olen äärimmäisen laiska venyttelijä ja muukaan lihaskunnon ylläpitäminen ei houkuttele. Tiedostan että olen siinä suhteessa surkeassa jamassa. Jos haluan saada enemmän hyötyä juoksuharrastuksesta (ja mahdollisesti paremman ajan puolikkaalla!) myös lihasvoimaa olisi syytä treenata, vielä en  ole keksinyt keinoa kuinka saisin sen puolen liikkumisestani säännölliseksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!
Juokseminen, VidoMap, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, liikunta, potku persauksille



Lupaan raportoida mun juoksutavoitteisiin pääsemisestä tässä vuoden aikana.. Nämä kuvat otettiin kesällä, kun käytiin siskon kanssa juoksemassa Pyynikillä ja Pispalassa. Kotimaisen Biancaneven legginsit ostin keväällä herättelemään uinuvaa salimotivaatiota, tiedätte kuinka siinä silti kävi. Nämä on ihanat kyllä lenkkipoluille myös. Tampereella on mukavan monipuolisia lenkkeilymaastoja. Pispalan portaat, Pyhäjärven ranta ja Kaupin metsän pururadat, muutamia mainitakseni. Ihania paikkoja myös kävelylenkeille kauniiden maisemiensa ansiosta!

Minulle liikunta merkitsee iloa ja hyvää oloa. Haluan olla terve ja liikuntakykyinen mahdollisimman pitkään. Niinä aikoina kun en ole päässyt lenkkipolulle, johtuen väsymyksestä tai sairastelusta, olen halunnut olla itselleni armollinen. Kyllä se aika sieltä taas tulee kun lenkki taas luistaa ja treenit huvittaa.

Vaikka suosimani liikuntamuodot on useimmiten omassa rauhassa tehtäviä, minua inspiroi liikunnan suhteen vertaistuki ja omakohtaiset kokemukset. Siksi kiinnostaa kuulla, mikä sinua motivoi liikkumaan? Onko jakaa hyviä vinkkejä kuinka pitää yllä liikunnallista harrastusta? 

Terveisin Anna-Maria
Read More

Kirjottu sateenkaari ja vaaleanpunainen kukkataulu

04 lokakuuta 2019

Tampere, Suomi
4 kommenttia
Minulla oli kesä-syyskuun vaihteessa hillitön innostus kirjontaan. Opettelin säntillisesti perusteet YouTubesta. Rohkaistuin ostamaan lankaa, pyöreän kehikon ja leikkelemään palasen vanhasta pellavalakanasta pohjaksi. Hankin myös sellaisen merkkauskynän, jonka väri haihtuu kankaasta pois muutamassa päivässä. Hurjan kätevä kirjontakuvioiden piirtämiseen ja sellaisiin viesteihin, jotka on tarkoitettu luettavaksi vain parin päivän sisällä. Näillä tiedoilla ja välineillä tein nämä kaksi pientä kirjontatyötä. Niistä tuli sen verran upeita että päätin jättää ne kehikkoihinsa ja ripustaa tauluiksi.

kirjonta, sateenkaari, embroidery, kukkataulu, käsityö, annan tirpat, neilikat, vaaleanpunainen

kirjonta, embroidery, kukkataulu, käsityö, annan tirpat, neilikat, vaaleanpunainen


kirjonta, embroidery, sateenkaari, diy, kukkataulu, käsityö, annan tirpat, neilikat, vaaleanpunainen

Ja kuulumisia vielä. Parasta tässä syksyssä on olleet seuraavat asiat.


Sain lopultakin päätökseen viime syksynä aloitetut villasukat. Siinä samalla torppaantui joka syystalvinen orastava neulontainnostuksen poikanen, sillä ruskeiden perusvillasukkien neulominen oli niin tavattoman tylsää ettei ihan heti tee mieli heilutella puikkoja. Tämä on siis hyvä asia, sillä sain ne neulontahommat ajoissa alta ja voin keskittyä johonkin muuhun. Esimerkiksi noihin ristipistoihin, vaikkakin niiden tekemisen voisi niputtaa tietyssä mielessä tylsyyskategorian samaan sarjaan. Silti teen mieluiten niitä.

Elli on taas oppinut vaikka mitä. Hän potkupyöräilee vauhdilla, syö salaattia (ei ole oppinut vielä isosiskolta että se on pahaa) ja ekaa kertaa eilen hän sanoi että ärsyttää. "Minua ärsyttää Pikku Kakkonen" oli tarkat sanat kun televisiossa olisi pitänyt olla My Little Pony. 


Luin kesällä aika vähän kirjoja, mutta nyt lukeminen houkuttelee. Synkeät illat, kirjat ja villasukat kuuluu yhteen. Olen ottanut tavaksi lukea ennen nukkumaanmenoa ja aina käy niin että väsyn ihan hirveästi. Tehokas keino olla valvomatta liian myöhään. Olen laittanut merkille, että joka ilta kun luen Pihlalle iltasatua, haukottelen sen aikana vähintään kolmesti. En ikinä vähempää. Jos ajattelen että kohta haukottelen varmasti, niin sitten se tulee takuulla. Haukottelen nytkin. 


Kävin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa. Kun olin koululainen, oli tosi jännää kun äiti ja isä meni sinne vanhempainiltaan. Kuvittelin niiden puivan siellä tarkkaankin kaikkien oppilaiden käyttäytymistä ja kelpoisuutta, mutta nyt kun vihdoinkin itse pääsin käymään tuossa mystisessä kokoontumisessa niin olipahan aika tavallista. Ei puimista, vain eskarilaisten arjen esittelyä. Se oli totta mitä porukat sanoi silloin kun tiukkasin mitä juonia siellä punottiin, niin ei yhtikäs mitään.


Huomenna juhlitaan pikkusiskon kolmekymppisiä. Varmaan lauletaan Frederikiä.


kuulumisia, annan tirpat, syksy, sateenkaari, diy, kotona

koti, kukat, annan tirpat




Terveisin Anna-Maria

Read More

Eskarilainen ja pieni päiväkodin kävijä

11 elokuuta 2019

Ei kommentteja

Leopardi, trikoo, nappinja, ompelu, annan tirpat, eskarilainen







Tuo vauhdikas kuva kiteyttää aika hyvin tämän parivaljakon kesän. Paljon yhdessäoloa, hassuttelua ja leikkiä. Myös hetkittäisiä riitoja ja eripuraa, mutta sehän kuuluu asiaan. Elliin iski jonkinlainen uhma ja oma tahto on hetkittäin hyvinkin vahva. Hän tekisi mieluiten kaiken sen mitä isosiskokin itse ilman aikuisten apuja. Pipsa Possu väistyi suosiossa My little ponyjen tieltä, kun taas isosisko siirtyi fanittamaan L.O.L Supriseja. Molemmat tytöt vietti muutamia päiviä erikseen mummolassa, ja sai ihan erityistä huomiota kun kaikkea ei tarvinnut jakaa. Varsinkaan äidin syliä. 
Paria viikkoa ennen eskarin alkua Pihla kysyi varmaan päivittäin mitenkä pitkään vielä on lomaa. Eskari tuntui olevan asia jota ei malta odottaa mutta joka myös jännittää. Muutos ei ole suuri sillä viskariluokka on ihan esikoululuokan vieressä ja ennestään ihan tuttu paikka. Kaverit pysyy suunnilleen samoina ja uusia tulee lisää. Koulun ruokala on tuttu, samoin piha jossa välitunnit vietetään, joten oikeastaan mikään ei muutu. Yksi juttu oli kuulemma tokan eskaripäivän jälkeen erilainen. Jälkiruuaksi oli ollut uskomattoman hyviä pannareita jotka olivat näyttäneet mokkapaloilta. Elli ei ollut päiväkodin aloituksesta ihan yhtä innoissaan, mutta lämpeni ajatukselle kun näki aamulla kaverit ja tutut lelut.
Kuvat on kesäkuiselta Pikku kakkosen puistokäynniltä. Elli oli huimapäisellä tuulella ja hyppäsi aavistuksen liian korkealta nyrjäyttäen polvensa. Me pysähdyttiin tutkimaan jalkaa läheiseen ovisyvennykseen. Pihla tarjoutui reiluna kaverina kantamaan pienemmän kotiin, mutta hän olikin yllättävän painava. Onneksi oli rattaat mukana. Olen laittanut melkein kaikki vauva-ajan tavarat eteenpäin, mutta vaunut on toistaiseksi tallessa juuri näitä pidempiä retkiä varten. Veikkaan että niistä luopuminen tulee olemaan haikeaa. Ostin ne  vähän ennen Pihlan syntymää ja niihin tiivistyy jotenkin tosi tiukasti muistoja meidän lapsista pieninä. Pitää vaan ajatella että ne on vielä kahden lapsen jälkeen hyvässä kunnossa ja tuo iloa sitten seuraavalle perheelle. Päiväunien jälkeen Ellin jalka jalka oli jo entisellään ja vauhti ennallaan eli nopea. Hiusdonitsi on ompelusta ylijääneestä kangassuikaleesta ja sopii hyvin myös rannekoruksi.

Pihlan hameen ompelin kesällä hänen omien toiveidensa pohjalta. Haluttiin pitkä ja leopardikuvioinen. Kangas on Nappinjasta. Malli itse suunniteltu ja super helppo. Lisäsin vyötärön ympärykseen 30cm ja mittasin pituuden nilkkoihin saakka. Ompelin ylös kujan johon pujotin kuminauhan, mutta helman jätin viimeistelemättä. Kankaan tausta on yksivärinen tiilenruskea ja helma näyttää kivalta kun se rullautuu niin kuin trikoolla on tapana. 

Leopardi, trikoo, nappinja, ompelu, annan tirpat, eskarilainen, lastenvaatteet

Leopardi, trikoo, nappinja, ompelu, annan tirpat, eskarilainen


En oikein osaa sanoa mitä mieltä olen eskarin alkamisesta. Luultavasti tulen toistamaan itseäni tästä eteenpäin, kun ihmettelen miten se aika kuluu joissain asioissa nopeasti. Lapset kasvaa, mutta minä en vanhene yhtään. 
Terveisin Anna-Maria

Read More
Copyright © Annan tirpat. Blog Design by SkyandStars.co