Kissankellomekko

06 maaliskuuta 2022

Tampere, Suomi
Ei kommentteja

Ostin ompelukoneen! Näin viikon kokemuksella voin sanoa että paras ostos aikoihin. Minulla on aika paljon ompelukokemusta, vaikka en ole omistanut koskaan ihan omaa ompelukonetta. Kun asuttiin siskon kanssa yhdessä, meillä oli yhteinen kone, joka sitten lähti hänen mukaansa. Sen jälkeen lainasin tarvittaessa äidiltä.  Ensimmäinen valmistunut ompelus upouudella Singerilläni on tämä mekko. 

Uusi mekko


Mekon malli on rennolla otteella itse mietitty. Halusin väljän mallin, jossa on mukavan huoleton olla töissä ja kotonakin. Ainut miinus on etten lisännyt taskuja, mutta en malttanut kun halusin äkkiä valmista. Valikoiva tämä minun keskittymiskykyni, kun yleensä maltan hoitaa kaikenlaisia askareita hyvinkin huolellisesti ja pikkutarkasti, mutta joskus sitten nopean inspiraation syttyessä haluan päästä lopputulokseen niin pian kuin mahdollista.

Olen tehnyt kankaassa olevan kuosin itse ja sen nimi on Kissankello. Ajattelin sen jo esitelleeni täällä blogissa, mutta en ollutkaan. Kuosin alkuperäinen sävy on sininen, niin kuin nimikin antaa olettaa. Tämä vaaleanpunainen väriversio on erityisen kiva. Kuosi oli myynnissä Verson puodilla muutama vuosi sitten. Eniten olen pitänyt niistä kuoseista, joiden suunnitteluprosessi on lähtenyt käsin piirretystä tai maalatusta luonnoksesta. Niin myös tämä kuvioaihe on alkujaan käsin piirretty. Hauskaa tutkia alkuperäisiä luonnoksia ja suunnittelun eri vaiheita näin jälkikäteen.

Kissankello luonnokset


Kissankello by Anna-Maria Mäkelä

Sininen Kissankello by Anna-Maria Mäkelä

Värikäs Kissankello -kuosi



Kissankellomekko


Seuraavana korjaan lasten vaatteita ja ompelen tyllihameen, johon ostin kankaat kauan aikaa sitten. Meillä oli tämä viikko talvilomaa ja isä ja äiti oli kylässä. Käytiin iskän kanssa hiihtämässä. Mukavaa että maaliskuussa on Tampereella vielä hyvät ladut. Mietteet alkaa olla jo keväässä ja kesässä, siksi kai se tyllihamekin on toteutettavien vaatteiden listalla.

Terveisin Anna-Maria

Read More

Tonttuovi puutarhatontulle

06 tammikuuta 2022

Tampere, Suomi
Ei kommentteja
Nyt loppiaisena tätä kirjoitellessani olen jo kerännyt joulukoristeet pois, mutta ajattelin kuitenkin lisätä muutamia joulukuvia tänne. Vähän niin kuin muistoksi siitä, millainen meidän eka joulu uudessa kodissa oli. Muistelen tätä joulua mieluusti leppoisana kotijouluna perheen kanssa, en niinkään koronakaranteenijouluna jota se myös oli. Tarkoitus oli mennä mummolaan, mutta nyt oltiin ihan kotona. Oli kyllä kivaa, onneksi ei oltu kovin kipeitä. 

Yhden koristeen joululta jätin, tonttuoven. Tonttuja ei tietenkään ole vain jouluna, joten en halua viedä meidän uudelta asukkaalta kotia. Tullaan tosi hyvin keskenämme toimeen. On hauskaa ajatella että meillä asuu kotitonttu. En tiedä onko se muista niin hauskaa kuin minusta, oikeasti tämä on kerrassaan riemukasta mielestäni. Mukava että hän suostui jatkamaan meillä vuokralaisena ja hoitaa täten jatkossa saunatontun ja puutarhatontun hommia. 

Tein oven vesiväripapereista liimaamalla niitä Eri Keeperillä useamman kerroksen päällekkäin. Sininen on seinämaalia ja vesiväriä, koristeet akryylimaalia. Luuta on makrameelankaa, tekstiililiimaa ja oksan palanen. Kynnysmatto juuttinarua makrameesolmuilla. 


Kotitontun ovi

Itsetehty tonttuovi eteisessä

Tonttuovi puutarhatontulle


Monet joilla on oikea kuusi sanoo että havuja löytyy vielä juhannuksenakin. Glitterkuusen glitteriä löytyy meiltä varmaan seuraavaan jouluun saakka, kunnes se pöläytetään taas paikoilleen. Elämässä on ihan hyvä olla kimallusta, ei kai sitä voi olla liikaa sentään. Ennen niin tylsän harmaa eteisen matto säihkyy hillitysti, se on nyt glamour. 

Ei meidän kuusi nyt ihan niin paljoa glitteröinyt että pelkäisin sitä hengittäväni, mutta ikävä homma tuo mikromuovi kuitenkin. On olemassa sellaista syötävää glitteriä kakkuihin ja biohajoavaa ekoglitteriä. Vahvasti epäilen ettei tässä kuusessa ole kumpaakaan niistä. Voisin alkaa suunnittelemaan sellaista biohajoavaa/syötävää kuusta. Se voisi olla kypsä vasta loppiaisena ettei kukaan vahingossa maistele sitä jo aatonaattona. Jatkan tämän tuoteidean kehittelyä.

Joulukuusi 2021
Glitterkuusi






Terveisin Anna-Maria
Read More

Vaaleanpunainen villapaita

08 lokakuuta 2021

Tampere, Suomi
Ei kommentteja

Tänä syksynä se tapahtui. Innostuin neulomisesta ihan kunnolla! Neuloin villapaidan ekaa kertaa ikinä ja  tein myös siinä samalla pipon kun vauhtiin pääsin. Niitä syntyi viime vuonna muutama, kun neulontainnostus oli orastava, ei vielä kunnollinen hurahdus. 

Kerron nyt vähän tästä projektista, jos siellä joku toinen ensikertalainen rohkaistuisi kokeilemaan villapaidan neulomista. Itseäni jopa vähän jännitti, onko minusta näin suureen koitokseen. Olen aina pitänyt itseäni malttamattomana mitä tulee neulontahommiin. Lopulta koko työ vei kolme viikkoa. Kiitos musiikin ja äänikirjat, ei ollut yhtään edes vaikeaa.


Sisko villapita

Kaikki alkoi oikeastaan siitä kun muutto uuteen kotiin alkoi lähestyä. Järjestin muuttolaatikoihin kaiken minkä pystyin, mutta paljon jäi vielä pakkaamatta. Ei ole järkeä pakata keittiöjuttuja ja lasten leluja paria viikkoa ennen muuttopäivää, eli piti keksiä jotakin muuta tekemistä. Kävin eräänä päivänä työjuttujen takia Verkarannan Verkavilla -lankamyymälässä ja siellä oli ihan täydellisen väristä lankaa. Heleän puuterinen vaaleanpunainen oli juuri se väri, mistä olin ajatellut tehdä jotakin jo pidemmän aikaa. Olin aika hurja omasta mielestäni, kun siitä vaan päätin että nyt neulon villapaidan. Lankaa meni noin 450g, välissä piti käydä ostamassa lisää kun ostohetkellä ei ollut mitään hajua paljon paitaan menee. 


Olin nähnyt jo aiemmin kivan mallin Sisko -nimisestä villapaidasta, ohje on Reetta Pellin Rknits sivuilta. Napakat hiharesorit ja väljä, lyhyt malli oli toivelistalla. Sellainen jossa on mukava olla ja tekeväisenä ihmisenä huomaan usein että liian liehuvat hihat on yleensä vain tiellä. Lisäksi ajatus siitä että paita neulotaan ylhäältä alaspäin eikä osia tarvitse yhdistellä, tuntui mukavalta. Sovelsin ohjetta, käyttämäni Paksu Pirkka oli ohuempaa, niin silmukoita piti lisäillä.


Viimeistelyhommat on neuleissa ja ompelutöissä minulle vaikeimpia. En malta odottaa sitä että työ on ihan kohta valmis ja pitäisi vielä päätellä ja yhdistellä osasia. Nyt tarvitsi sitten vain päätellä ja maltoin tehdä sen ihan hyvin. Ajattelin että nyt on pakko skarpata kun niin iso työ on kerran jo tehtynä. Lopuksi kastelin neuleen haaleaan veteen pariksikymmeneksi minuutiksi ja annoin kuivua tasossa. Ja jes. Sitten se olikin jo valmis.


Sisko villapaita


Neulottu pipo ja villapaita


Ajattelin tehdä toisen villapaidan jossain vaiheessa, mutta en ihan heti. Ihana olisi sellainen värikäs pastellinen. Niin ja siitä muutosta. Se sujui hyvin, suuri kiitos muuttoavulle. Kotona on kivaa  ja paikat alkaa näyttää pikkuhiljaa kotoisilta. Vielä ainakin pari seinää kaipaa tapettia ja maalia.

Tänään minulla on vapaapäivä ja mennään Pihlan kanssa Vapriikkiin ja ravintolaan. Pitkästä aikaa vietetään yhteinen päivä kaupungilla. Elli on mummolassa pari yötä, en ole yhtään kuullut mitä siellä on puuhattu. Varmaan jotain kivaa niin kuin mummolassa aina.

Terveisin 

Anna-Maria

Read More

Tulostettava värityskuva siilistä

09 elokuuta 2021

Tampere, Suomi
2 kommenttia

Piirsin tämän kukikkaan siilin meidän tytöille värityskuvaksi ja jaan sen myös teille. Hänestä sukeutui aika veikeä kaveri. Elliä vähän ihmetytti nuo kukat ja lehdet, mutta tämä utelias siilinpoikanen on kävellyt varmaan kukkapenkissä. Sitten kukat on takertuneet ja lehdet varisseet piikkeihin jumiin. Tai hän on sellaista harvinaista rotua joka on osittain kehittynyt kasviksi. En osaa tarkemmin sanoa, sillä en ole perehtynyt tähän siilien sukuhaaraan sen enempää, ainoastaan piirsin sen. Linkki mustavalkoiseen tulostettavaan PDF-tiedostoon löytyy valokuvien jälkeen.


värityskuva siili

Väritettävä kuva siilistä

Kukkia, lehtiä ja siili


Siili on ollut meidän erityisen mielenkiinnon kohteena viimeaikoina. Tai kuten tytöt sitä kuvailevat pieni söpö peto, koska on hurjaa että se saattaa saalistaa sammakoita ja muita pikku otuksia. Yhtään siiliä ei olla meidän huudeilla tavattu, mutta naapurustossa vilistää Orre -nimen saanut orava. Nähtiin Orrea myös viikonloppuna Tallipihan kulmilla käpymetsällä, on se ehtivä kaveri.

Anna-Maria Mäkelä, Annan tirpat



Tästä linkistä voit ladata värityskuvan. Teehän siitä oikein hieno!


Terveisin Anna-Maria

Read More

Kesän kuulumiset ja me muutetaan!

08 elokuuta 2021

Tampere, Suomi
Ei kommentteja

Olin mummolassa suuren osan kesälomasta eikä siellä tarvitse käyttää kenkiä niin paljon mielestäni. Tuli vaan mieleen tuosta kuvasta, josta ekana silmään pistää likaiset jalkapohjat. Toivottavasti muistin pestä ne aina välillä. Kävelin naapurin mummolaan ja minne nyt ikinä viitsinkään, aika usein paljain jaloin. Se on olennainen osa kesä- ja heinäkuista elämää. Elli ja Pihla seurasivat esimerkkiä eikä kesälomalaisten kengät paljoa kuluneet. Kesä oli, niin kuin kaikki tiedetään, hullun kuuma. Kuumuus saa minut aina väsyneeksi. Mieli tekisi vain lojua ja syödä mehujäätä. Oli mukavaa katsella kun kaikki kesästä nauttivat ihmiset ympärilläni todella pitivät siitä paahteesta ja touhusivat pirteinä omia kesäisiä hommiaan. Itse sain aikaiseksi välttämättömimmät toimet.  Ja kun tarkemmin mietin, niin sain minäkin jotain aikaan. Kudoin räsymaton mummolan vintillä. 


Tänään Tampereella sataa sataa vähän, ilma on viileähkö ja illalla alkaa hämärtyä mukavasti.  Kesän taittuminen syksyyn tekee minusta pirteämmän ja toimeliaamman, oikeastaan myös vähän iloisemman. Iloa lisää vielä se että me muutetaan! Koti pysyy Tampereella, mutta kerrostalo muuttuu rivitaloon. Meille tulee pieni piha, josta olen innoissani. Haluaisin pakata jo vaikka aikaa on vielä kuukausi. Mietin seinien maalaamista, miten tavarat laitetaan ja mitä sinne pienelle pihalle istutetaan. 


Anna-Maria Mäkelä

Kasvatan muuttamisesta mielessäni suurta seikkailua. Ihan kuin olisin lähdössä kartoittamaan tuntemattomia seutuja, ne Länsi-Tampereen kolkat on minulle vieraita. Työmatka pitenee kävelymatkasta sopivaksi taittaa pyöräillen. Ei siis lähdetä kovin kauas. Lasten koulu ja päiväkoti vaihtuu jossain vaiheessa. Se tuo tullessaan omat haasteensa, mutta ollaan koko porukka hyvillä mielin uudesta kodista.

Silloin kun muutettiin Tampereelle, tai kun muutettiin Helsinkiin. Oikeastaan myös silloin kun muutin asumaan Kuopioon, minulla oli tapana tehdä kävely tai juoksulenkkejä lähialueilla. Kiersin ensin pienen lenkin. Kasvatin aluetta joka kerta suuremmaksi. Lopulta tiesin jokaisen kadun siltä etäisyydeltä, jolle oli järkevää juoksulenkki suunnata. Nyt tiedän tämän seudun polut ja olen löytänyt suosikkini. Kaikki alkaa olla niin tuttua, että ehkä on aika muutokselle ja lähteä tutkimaan uusia seutuja. Eniten harmittaa että Pispala ja Pyynikki, mun suosikit,  ei ole enää kävelymatkan etäisyydellä, mutta ei hurjan kaukana silti.

Anna-Maria Mäkelä


Kesäloma
Kesän kuulumiset


Kuvien talo ei ole meidän vanha eikä uusi vaan Keiteleen Työväentalo. Kerran kävin nuorena siellä discossa. Ompelin sitä varten mustat trumpettilakeiset housut, joissa oli kukikkaat lisäosat lahkeissa. Ne oli hienot silloin. Liehulahkeet hulmusi näyttävästi tanssiessa ja pomppiessa. Harmi ettei nykyään ole discoja eikä niitä housuja, sillä pari vuotta myöhemmin lahkeet oli jo ihan nolot ja vein ne kierrätykseen. Pitäisiköhän muuten järjestää tuparit dicoteemalla?

Terveisin Anna-Maria 


Read More
Copyright © Anna-Maria Mäkelä. Blog Design by SkyandStars.co