Kesäkuun parhaat

07 heinäkuuta 2020

Tampere, Suomi
Ei kommentteja

Vesipisarat tekee vanojaan ikkunaa vasten ja puiden oksat huojuu satunnaisten tuulenpuuskien voimasta. Tulevalle viikolle on luvattu koleaa ja pilvistä säätä. Pidän sadekeleistä, tekeehän sateet hyvää luonnolle ja pieni tihkusade on mukavampi ulkoilusää kuin paahtava helle. Sellainen paahde mikä meillä oli juhannuksen alla ja sen vahva kontrasti tämän hetkiseen säähän saa miettimään, oliko se edes totta. Miten pystyikään olemaan niin kuuma että uikkarilla tarkeni ja keskipäivällä oli pakko hakeutua varjoon lepämään kun kaikki liikkuminen sai hikoilemaan.  Kuitenkin nuo keskikesän päivät olivat minusta erityisen mukavia ja haluan niistä nyt kirjoittaa. Minun kesäkuuni parhaita hetkiä olivat: 

Kukkaseppele, diy, itsetehtyItsetehty, kukkaseppele, ruusuJulia tirkkonen, valokuvaus, juhannusruusu















  • Juhannus mummolassa Keiteleellä siskojen ja lähisuvun kesken. (Nämä kaikki listaamani asiat ja tapahtumat sijoittuvat mummolan lähipiiriin, sillä vietimme siellä puolet kesäkuusta, juuri sen lämpimimmän puoliskon juhannuksen tienoilla.) Nyt kun koronan vaara ei ole niin suuri, uskalletiin käydä moikkaamassa Lea-mummia ja naapurin Kaunistolan mummi ja pappa. Poikkeuksellinen kevät on ollut meille kaikille omalla tavallaan raskas. On jouduttu eristäytymään ja jännitetty minne suuntaan suomea tartunnat ylettyvät. Pohjois-Savossa ei koronaa onneksi näkynyt, mutta riskiryhmät eristettiin ja poikkeusolot tekivät mielen levottomaksi itse kullakin. Nyt kuitenkin nähtiin ihan livenä ja se oli ihanaa. Tulen vielä käymään loppukuusta tyttöjen kanssa, kahvitellaan sitten taas!

  • Herkut. Pihlan nimppareita juhlitiin paistamalla muurinpohjalettuja pihalla. Mummolan pihamaalla nautitut kahvit maistuu aina erityisen hyviltä, santsasin kolmesti. Ennen vanhaan ysärillä heinäkuun kahdes oli minun toisen nimeni Marian ja siskojeni nimipäivä. Silloin katettiin samaan tapaan kakkukahvit pihamaalle ja mummi paistoi letut. Lisäksi äiti leipoi kolmeen otteeseen raparperipiirakkaa ihan vain koska se oli mahdollista. Grilliruoka ja uudet perunat kuului olennaisena osana juhannusruokailuun. Kiitos Poutun Muu -tuotteiden, pääsi kasvissyöjäkin nauttimaan grillimakkarasta. 

  • Uitiin joka päivä, paitsi että minä olin arka ja uin vain kerran. Keskityin heittelemään rannalta keppiä Huukolle, kaksitoistavuotiaalle cockerspanielille, porukan vesipedolle. Se kävi heittämässä uimalenkkiä vähän kauempana muista ulapalla ja jäi sitten kiertelemään uimareiden, varsinkin lasten lähistölle. Meillä on yksi vakkari uimaranta, jossa on matalaa pitkälle ja jonne koiran saa ottaa mukaan uimaan. Ja käytiinhän me (muut kuin minä siis) kerran uimassa mummolan mökillä. Syötiin sielläkin muurinpohjalettuja. Mummi oli solminut tytöille pienet saunavastat. Jos pitäisi määritellä yksi kesän lempparituoksuista, niin se on saunavastan tuoksu kun saunotaan. Ja vihtomisesta lähtevä ääni on myös hyvä. Oikein tunnelmallinen mökkeilyääni. 

  • Luonto oli runsaan vihreä ja kukkaisa. Pörriäiset ja ötökät askarruttivat Elliä niin että kysymyksistä ei meinannut tulla loppua. "Missä mehiläinen nukkuu? Minne muurahainen menee? Voiko perhosta silittää?" Aloinkin miettiä, että miksi ihmeessä asun kaupungissa kun sielultani olen enemmän maaseudun tyttö. Kyllä minä vielä joskus unelmani pienestä kasvimaasta ja kukkapenkistä toteutan.

  • Pelattiin mölkkyä. Osa kilpailuhenkisimmistä piti sääntöjä tyhminä, sillä meillä on tapana antaa uusi mahdollisuus, jos heitto on älyttömän surkea. Tai jos meinaa harmittaa liikaa niin sittenkin voi uusia. Silleen me kuitenkiin pelattiin. Tikanheitto oli muuten viihdyttävää, mutta olin siinä luokattoman huono ja heitin oudossa asennossa. En saanut yhdistettyä käden liikettä siihen suuntaan missä näin tikkataulun, tikat hakeutuivat ladon seinään tikkataulun ympärille. Muiden mielestä minun tikanheittotyylistäni löytyi se viihdyttävyys. 

  • Solmin tytöille voikukkaseppeleet. Ne nahistuivat aika pian, mutta muistinpas miten varret punotaan yhteen. Keräsin juhannuspäivän kahvipöytään kimpun äidin juhannusruusupensaasta. Illalla aloin katsella kimppua siihen malliin, että siitähän saisi aika kivan kukkaseppeleen. Kuvien mukaiseen rentoon kukkaseppeleeseen ei tarvita muuta kuin rautalankaa vanteeksi sekä lankaa tai ohutta rautalankaa, jolla kieputella oksat vanteen ympärille. Jos teet ruusuista, suosittelen hanskoja käteen. Itse en malttanut ja sain pistoksen.


Anna-Maria Mäkelä, vintagemekko, seppele

Juhannusruusu, seppele, ohje

Mekko on mummin vanha, suloinen vintage aarre. Kokolapussa lukee Made in Turku. Jos kesäkuu oli jotenkin erityisen kiva, pitää tämä viileä heinäkuu myös sisällään mielenkiintoista tekemistä. Olen tämän kesän Oriveden taitokeskuksessa töissä. Auvisen talo kaakeliuuneineen ja lautalattioineen on kaunis miljöö Taitokeskuksen puodille. Kangaspuiden tasainen pauke sopii hyvin taustamusiikiksi ja tuo mieleen ne ajat kun kudottiin mummolan vintillä räsymattoja vanhoista lakanoista. Muutan hieman suunnitelmaa. Ehkä tarvitsen kasvimaan lisäksi tilaa myös kangaspuille.

Kiitos kauniista kuvista Julia. Julian valokuvausportfolio löytyy osoitteessa juliatirkkonen.myportfolio.com

Terveisin Anna-Maria 
Read More

Makramee seinävaate pitkillä hapsuilla

29 toukokuuta 2020

Tampere, Suomi
Ei kommentteja
Valoisat toukokuun illat on kiva viettää, kuinkas muutenkaan kuin harjoitellen erilaisia solmuja! Olen pitkään haaveillut meidän makuuhuoneen seinälle itse tehtyä makrameeta ja nyt kun aika salli, päätin ryhtyä hommiin. Suosin meidän makkarin sisustuksessa valkoisia sävyjä. Vaaleat pellavalakanat on ihanan raikkaat ja muutenkin tykkään siitä miten viherkasvit pääsee oikeuksiinsa kun muuten on aika eleetöntä. Vuokra-asuntoa ei viitsi tapetoida, mutta saattaapa olla että jos saisin valita, voisi seinille valikoitua aika värikäs tapetti. Pastellisävyinen, runsas ja kukikas. Nyt kuitenkin mennään vaaleilla väreillä, niihin en kyllästy varmaan ikinä.

Tässä makrameessa lankana on valkoinen Lankavan Chunkymop. Chunkymop on kierrätyspuuvillasta valmistettua moppilankaa. Suosin löysäkierteisiä lankoja jotka voi hapsuttaa kauniisti.
Lankava Chunkymop makrameelanka
Makrame ohje seinävaate

Tähän makrameetyöhön käytin ohjeena YouTubesta löytyvää Sasha MACRAMESSAGE tutoriaalia. Lankaa kului noin puolitoista kerää, yhdessä kerässä on 700g lankaa. Leikkasin omaan työhöni ohjetta pidempiä lankoja, sillä halusin hapsutuksen jatkumaan alemmas. Tutoriaalin lopussa työhön kiinnitettävät tupsut jätin kokonaan pois. 

Jos mietit, ryhtyäkö tekemään ensimmisenä makrameetyönä tämän tyyppistä aika isoa solmeiluhommaa, niin ainakin tämä ohje oli minusta hyvin selkeä. En ole tehyt vielä kovin paljoa makrameita, mutta muuten kaikenlaisia käsitöitä harrastaneena tämän tekeminen kävi ilman suuria ongelmia. Muutaman kerran meinasi solmut eksyä väärään paikkaan, mutta onneksi huomasin virheet äkkiä. Videotutoriaalissa nuo ruudut oli tasasivuisempia, omassani ne vähän venyy. En alkanut kuitenkaan purkaa, sillä minusta ne on noin kauniit ja antaa työlle ripauksen boheemia ilmettä. Eniten aikaa meni lankakierteiden avaamiseen hapsuiksi. Tämä malli olisi ihana myös Sofia Knotterin langoista tehtynä, Knotterin langat on löysemmällä kierteellä ja helpompi avata. 
Hapsuttuva valkoinen makrameelanka
Boho makuuhuoneen sisustus

Jäin vähän koukkuun tähän solmeiluun. Mietin tänään että aika ihanaa kun itse tekemällä saa juuri sellaisia sisustusjuttuja kun tykkää. Seuraavana tarve on parille amppelille. Lankavalla on muuten sivuillaan inspiroivia ilmaisohjeita, suosittelen tutustumaan jos esimerkiksi sisustaminen itse tehdyillä tekstiileillä kiinnostaa. Haluaisin tehdä ainakin virkatun maton, solmeillun verkkokassin ja makramee -tyynynpäällisen. Minusta uusista käsityöprojekteista haaveilu on kiva vaihe, eikä kaikkia ideoita välttämättä tarvitse toteuttaa. Kaikelle on oma aikansa.

Tänään lapset jää kesälomalle. Ostin pakkaseen jäätelöä, vähän houkuttaa leipoa masikkapiirakka siihen kaveriksi. Palaan blogiin makrameeideni kanssa vielä toistekin, ainakin juttua niistä amppeleista on luvassa!



Terveisin Anna-Maria
Read More

Kirsikankukkia ja kevätkuulumisia

20 toukokuuta 2020

Tampere, Suomi
Ei kommentteja
Toukokuun puoliväli on aika ihanaa aikaa. Valo tulvii verhojen lomasta jo kuuden aikaan aamulla ja saa miettimään, joko olisi aika hankkia pimennysverhot. Sitten muistan kaivaa silmälaput yöpöydän laatikosta ja verhojen osto lykkääntyy taas vuodella. Ostan parvekkeelle orvokkeja, jotka paahtuu viimeistään heinäkuun helteisiin. Siinä vaiheessa kesää kun mielessä on vaan uimaranta, piknikit ja jäätelötötteröt. Ja tuo kesän odottaminen, auringon lämmön tuntu ihoa vasten ja luonnon vehreyden kuvittelu ehkä onkin nyt parasta.  


Kuulumisia, kevät, toukokuu


Tämä kevät on tuntunut pysähtyneeltä. Se ei ole ollut omaehtoista rauhoittumista ja elämän supistumista pieniin ympyröihin, vaan tilanteen pakosta johtuvaa ja siksi ulkopuolelta saneltuna jonkin verran ahdistavaa. Maaliskuussa minulta loppui työt, Pekka siirtyi kotikonttoriin ja lapset jäi siinä samassa kotihoitoon. Yhteistä aikaa riitti ja sehän on tietysti myös mukava asia. Minulle tuli näistä nopeista muutoksista kummallinen olo. Painostava, alakuloinen ja lamaantunut. Sellainen olo, mikä minulle on keväisin aika tyypillinen muutenkin, mutta nyt erityisen vahvana. En varsinaisesti ole potenut koskaan mitään kevätväsymystä, mutta pieni melankolisuus valtaa mielen varsinkin alkukeväästä. 

Rajoitukset liikkumiseen, huoli säännöllisistä tuloista ja tärkeiden ihmisten näkeminen vain puhelimen ja videoyhteyden välityksellä harmitti. En oikein jaksanut innostua mistään ylimääräisestä. Olen lenkkeillyt ja lukenut kirjoja. Seurannut korona-aiheista uutisointia välillä turhan tarkasti ja saanut itseni kiinni tulevaisuuden murehtimisesta. Olen vieläkin vähän siinä käpertyneessä moodissa, joka on minulle hieman epätyypillinen, mutta en enää niin paljoa. Haluan ajatella tästä tilanteesta silleen kivasti, että olin hetken koteloituneena ja nyt kesän kynnyksellä minusta kehkeytyy taas perhonen! Sitä ennen olin hetken kai toukka, se vaihe ajoittunee siihen Joulun pyhien tienoille.

Anna-Maria Mäkelä, collegepaita, Annan tirpat
Viime perjantaina menin pitkästä aikaa bussilla keskustaan. Lapset oli hoidossa ja tiesin heidän olevan innoissaan kavereiden näkemisestä. Minulle tuli tosi huoleton ja kevyt olo. Aamun räntäsade oli vaihtunut keväiseen auringonpaisteeseen ja näin  Juliaa Frenckellinaukiolla. Otettiin siellä nämä kuvat kirsikankukkien lomassa. Minulla on tapana reagoida muutoksiin usein päänsäryllä. Nytkin tämä nopea olotilan vaihtuminen alakuloisuudesta vapaudentunteeseen, vaikka kuinka kiva olikin, laukaisi loppupäiväksi jomottavan säryn. Pohdin mistä se johtuu ja luulen keksineeni ainakin yhden syyn.  Nuorena sain samanlaista päänsärkyä soittaessani keskittyneesti pianoa. Purin silloin hapaitani yhteen. Nyt huomaan jännän paikan tullen tekeväni sitä taas. Ehkä nyt kun tiedostan tämän, muistan seuraavan jännän paikan tullen ottaa rennomin.

Jos jotain positiivista haluan etsiä tästä keväästä niin poikkeuksellinen tilanne on opettanut minua elämään enemmän tässä hetkessä. On mielekkäämpää elää päivä kerrallaan kuin murehtia tulevaisuutta ja poikkeusoloja jotka ei heti ole loppumassa. Ahdistavaa ajatella että rajoitukset voi palata takaisin syksyllä ja siitäkin syystä ajattelen mielummin tulevaisuutta lyhyellä aikavälillä. Toisaalta tulevaisuuteen varautuminen taloudellisesti on kiinnostanut epävakaan tilanteen alla erityisen paljon. Podcast suositukseni onkin tällä kertaa  Julia Thurèn: Melkein kaikki rahasta 


Olen tosi onnekas, sillä olen saaut pitää koko tämän kevään ajan ne parhaat asiat lähellä. Minulla on ihana perhe. Kaverit ja sukulaiset puhelinyhteyden päässä ja mielessä usein. Luonto jonne pääsee aina kun huvittaa, järvenranta ja metsä on ihan kävelymatkan päässä. Eikä muuten olla oltu edes kipeinä kertaakaan, flunssatkin on vältetty. Kahvihetket on olleet turhan leppoisia, sillä niitä mahtuu nykyään päivään liian monta.


Anna-Maria Mäkelä, blogi
Julia Tirkkonen, valokuvaaja
Collegepaita, ompelu, kaneliAnnan tirpat, kirsikankukat, Tampere

Kuvissa päälläni oleva ruskea collegepaita on itse tehty. Kangas on Nappinjan harjattu joustocollege värissä kaneli. Kankaan harjattu pinta on superpehmoista ihoa vasten ja materiaali laadukasta. Tämä paita on ollut minulla ahkerassa käytössä pari kuukautta enkä huomaa mitään kulumaa. Kaava on Jujunan miesten collegepaita hieman kavennettuna. Kunhan ompeluinto taas palaa, tästä kankaasta olisi ihana tehdä collegehousut.

Eli lopputulemana sanottakoon, että Koronan takia erilainen kevät on ollut tietysti aika ikävä, mutta siihen on mahtunut myös paljon hyvää. Me ollaan oltu lasten kanssa positiivisin mielin ja tehty kaikkea sellaista mitä yhdessä on ollut mahdollista puuhata. Seuraavaksi lähden kastelemaan orvokit, tänä kesänä en aio niitä unohtaa.

Kuvat: Julia Tirkkonen


Aurinkoista toukokuuta!


Terveisin Anna-Maria

Read More

Lasten uudet kesätakit kangasmerkeillä

15 toukokuuta 2020

Tampere, Suomi
Ei kommentteja
Jaan teille tämän pienen diy -homman mikä tyttöjen kanssa tehtiin. Minulla on ollut pitkään jemmassa kangasmerkkejä, en ollut raskinut käyttää niitä mihinkään. Aina järjestellessä askartelutavaroita otin ne pois pienestä sinisestä kirjekuorestaan missä niitä säilytin ja huokailin niiden söpöyttä. Nyt kun järjesteltiin kaappia kolmestaan ja tutkittiin näitä merkkejä, päätettiin että tyttöjen kevättakkeihinhan ne olisi just kivat.
Merkkien kiinnitys itsessään oli helppoa. Silitys tapahtui levivinpaperin läpi. Molemmat saivat olla mukana oman merkin kiinnittämisessä. Pihla sai kissan ja flamingon, Elli yksisarvisen. Merkit on ostettu Nova Melinan nettikaupasta.
lasten kangasmerkit

Myönnän, että minusta on tosi söpöä kun tytöt pukeutuu mätsääviin vaatteisiin, mutta ainakin toistaiseksi se on ollut myös heistä tosi jees. Monesti vaatekaapista päätyy pienemmän päälle samanlainen mekko kuin isosiskolla. Molemmilla on myös ihan omia lempivaatteita. Pihla tykkää pukeutua farkkuihin ja tyyli on jo selvästi isomman lapsen. Pikkusisko vetäisee kaapista ylleen balleriinamekon, Ryhmä hau legginsit ja leopardikuosiset sukat. 

Tällä viikolla eskarilainen palasi eskariin ja päikkyläinen päikkyyn. Molemmat on ihan innoissaan siitä että saa leikkiä kavereiden kanssa vielä pari viikkoa ennen kesälomaa. Minä palautan mieleeni täytekakun leivonnan vaiheita, lapset täyttää nimittäin vuosia. Elli nyt viikonloppuna ja Pihla viikolla. Juhlat on pienet mutta niistä on puhuttu paljon. En muista koska viimeksi olisin leiponut mitään sämpylöitä monimutkaisempaa. Viime vuonna mummi toi valmiskakun ja sitä edellisellä kerralla taisin oikaista ja koristella litran jäätelöpalan stösselillä. Nyt haastan itseni ja leivon ihan oikeasti. Elli ehdotti My Little Pony - Pokemon - Lol Suprise -Ryhmä hau -kakkua. Itse kun ehdin jo haaveilla hyvin hillitystä kermavaahtokakusta.

Hei ihanaa kun on Toukokuu ja ihanaa kun on synttäreitä. Ennustan että vaikka juhlat on pienet, ne on silti riehakkaat.

Terveisin Anna-Maria
Read More

Kirjottu ruukkukasvi ja tarvikevinkkejä

23 huhtikuuta 2020

Tampere, Suomi
2 kommenttia
Helou täältä kotoa! Viimeinen kuukausi on mennyt meillä vahvasti hyggeillen, monella muulla on varmaan siellä sama tilanne. Vaikka viihdyn kotona hyvin ja tekemisestä ei koskaan tule puute, onhan tämä välillä aika kurjaa. Kavereita ja isovanhempia on ikävä. Videopuhelut auttaa suurimpaan kaipaukseen, mutta ei korvaa oikeaa kohtaamista. Hyviä puoliakin on. Perheen kanssa yhteistä aikaa on enemmän kuin ennen ja luontoon pääsee liikkumaan. Puolimaraton harjoitukset on hyvällä mallilla, lenkkeileminen kiinnostaa kun kotonakaan ei jaksa koko ajan olla. Elokuun juoksutapahtuma varmaan peruuntuu, mutta olen ihan motivoutunut silti. Ehkä on käynyt niin onnekkaasti että sain muodostettua lenkkeilystä rutiinin.  

Me ollaan oltu huhtikuu tyttöjen kanssa kotona. Päiviin kuuluu leikkiä, pyörälenkkejä, kotieskaria, tosi paljon ruuanlaittoa ja sitten erilaisia arskarteluita ja käsitöitä. Nyt ollaan innostuttu kirjonnasta. Kaikilla on meneillään oma työ. Pienemmällä taidetekstiili tyyppinen piirros, eskarilaisella hieno itsepiirretty kuvioaihe ja minulla ruukkukasvi jota ei tarvitse kastella. Kirjontatöissä olen itseoppinut ja teen materiaalista sekä käyttötarkoituskesta riippuen vaiheita hieman eri lailla. Suosin yleensä kirjontalankoja, mutta monen tyyppiset langat käy. Myös nauhoilla saa hauskaa jälkeä aikaan! Alla muutamat tarvikevinkit ja työvaihekuvia tuosta kirjomastani iloisesta ruukkukasvista.



kotona, kirjontatyö, sisustus

Tarvitset: 


- Joustamatonta kangasta. Puuvilla ja pellava on suosikkejani. Tässä kirjontatyössä käytin vanhaa valkoista pellavalakanaa. Olen kirjonut myös mm. kenkiin, laukkuihin ja joustocollegepaitaan. Pohjakangas kannattaa olla tasaista palttinasidosta. Ohuelle kankaalle voi silittää tarvittaessa tukikankaan.

- Kehyksen, johon pingottaa kangas napakasti. 

- Magic -merkkauskynä tai vastaava, jossa jälki haihtuu pois itsekseen parin päivän kuluessa. Joskus käytän tätä kynää apuvälineenä, toisinaan luonnostelen kuvioaiheen paperille ja otan siitä mallia. Tummalle pohjalle kirjottaessa kynän jälki ei näy.

-  Tekstiililiima. Se ei ole pakollinen, narut voi myös solmia työn taakse. Itse tykkään käyttää Casco -tekstiililiimaa, kuivuu nopeasti ja on pitävää.

Kirjontalanka, koti, seinäkoriste
käsityö, tekstiilityö, sisustus
Kirjontatyö, itse tehty, viherkasvi

Tästä pienestä taulusta tuli kiva ja sen paikka olkoon makkarissa piirongin päällä. Olen kärsivällisesti odottanut,  jos löytäisin pyöreän peilin tuohon senkin päälle ja toissapäivänä kävin sen hakemassa Tori.fi kautta. Peili on 50-luvulta ja aika kulunut. Ihan en ole varma onko sen kulumajäljet just hienoja vai onko sen hopeointi ihan liian säröinen. Toisaalta tykkään vanhoista esineistä joissa on ajan patinaa. Ehkä tykkään tästäkin.


kirjontatyö, lasten kanssa, käsityö
Taide, käsityö, kolmevuotias
Boheemi sisustus, kirjontatyö, kotona

Nuo tyttöjen tekemät teokset voisi laittaa tuohon seinälle myös. Tulee aika suloinen kokoelma.

Terveisin Anna-Maria 
Read More
Copyright © Anna-Maria Mäkelä. Blog Design by SkyandStars.co