Häämuistoja

26 heinäkuuta 2015

Ei kommentteja


Pidän kuvakollaasien väkertelystä ja halusin tallettaa häiden askartelut sun muut pikkusälät jotenkin muuten kun sullomalla ne kaapin kätköihin. Otin niistä siis kuvia, joista muutamat näette tässä. Valotan seuraavaksi vähän mistä kukin taiteellinen istallaatio kertoo. 

Ensimmäinen kuva. Pihlan mekko löytyi Lastenvaateliike Fiilinkistä. Luonnonvalkoinen pitsiyläosa ja runsas helma oli ne kriteerit jotka piti täyttyä ja juuri sellainen siellä hengarissa onnekseni roikkuikin. Puhuin aikaisemmin että olisin tehnyt mekon itse, mutta aikapula iski. Ei tosiaankaan haittaa, koska en olisi osannut tehdä noin hienoa. Koru on kastelahja kummilta. Kenkinä morsiusneidollani oli valkoiset converset, jotka pysyivät jalassa kartanon ruohokentällä kirmaillessa. Lauantai oli poutainen ja lämmin päivä keskellä sateista viikkoa. Ilmat suosi meidän juhlia. Kymmenen aikaan taivaan täytti kunnon sadekuuro kooten viimeisetkin vieraat tanssisalin puolelle, jossa DJ pyöritti älppäreitä. Sade loppui nopeasti ja loppuilta oli taas sään puolesta tyyni, mutta muilta osin hyvinkin railakas ja villi.

Toisessa kuvassa on hyviä muistoja. Isän pitämä puhe, joka ei olisi voinut olla parempi. Samon muutkin puheet olivat hurjan liikuttavia. Polttarikirja veti minut ihan sanattomaksi, kuvat oli hulvattomia ja Maijan viljelemä verbaliikka loistavaa. Sama etevä nainen oli tehnyt minusta ja Pekasta laulun, jonka hän yleisön pyynnöstä esitti toistamiseen pikkutunneilla. On tosiaan totta että ihmiset tekevät juhlat.  

Viimeiseen kuvaan koostin väriteemaa, joka noudatti kaavaa kaikkia kivoja sävyjä vaan sekaisin! Mainittakoon että en tehnyt kaikkea itse vaan delegoin osan hommista apujoukoille. Täytyy joskus järjestää kiitosbrunssi tai jotain, olitte suuri apu. Vieraat heiluttivat huiskuja meidän tullessa ulos kirkosta. Kultaiset eläimet pitelivät paikkakortteja ruokapöydässä. Muutenkin eläinaihetta saattoi bongata muualtakin, kuten meidän photo boothin taustatapetista. Apujoukot näpersi myös nimikyltit ruokiin ja vaikka mitä muuta näiden kuvassa olevien lisäksi. Tienvarsiviitoissa oli valkoisia raitoja puisella pohjalla ja maljakoiksi etsin lasisia säilykepurkkeja.  Kukat oli sitä harsokukkaa ja moneen kertaan hehkuttamaani pionia. Tila oli itsessään niin kaunis ettei koristeita juurikaan tarvinnut. Äidin kanssa suunniteltiin jo samanmoisen asumuksen ostamista omaan käyttöön. Valkoiset lautalattiat ja kalusteet, suuret ikkunalliset saliovet, valkeat puolipaneelit ja kuviotapetit. Aika monta oikeaa asiaa löytyi. Voin kuvitella itseni jo kartanon emännäksi. 

Hääpäivästä on jo yli viikko. Kiitos vielä kerran juhlavieraille! En unohda sitä päivää ikinä.


Terveisin Anna-Maria

Read More

Korkeasaari ja vanhankaupunginkoski

25 heinäkuuta 2015

Ei kommentteja


Parivuotiaan lapsen nukutus voi olla joskus operaatio. Eilen se melkein oli sitä kun toinen ei ilveelläkään meinannut suostua petiinsä ja me oltiin poikki koko sakki. Iltapäivä Korkeasaaressa vei voimat kaikilta, mutta toisin kuin vanhemmat, lapsi oli loppuun asti touhua täynnä. Pihlalla on kaksi modea. Virkeä ja nukahtanut. En siis jaksanut vielä illalla kirjoittaa mitään kun kertakaikkisesti väsytti. Jalkapohjat oli hellät saaren ristiinrastiin kiertämisestä ja silmiä särki sen kaiken kissaeläinten etsimisen ja magnustien ihmettelyn jälkeen.

Meidän lähimatkailun toinen päivä sisälsi siis korkeasaarta iltapäivällä ja lounaan Ravintola Koskenrannassa, Vanhankaupunginkosken kupeessa. Kun Viikissä asutaan, ei koskelle edes ole kovin pitkä matka. Ruoka oli hyvää ja ulkoterassi näytti siltä että siellä voisi viihtyä illallakin. Korkeasaaresta mieleen jäivät riikinkukot jotka halusi olla vähän liian lähellä, varsinkin kun kaivettiin meidän eväät esille. Hiekkaa ja kiviä kaiveleva berberiapina ja ne mangustit tietysti. Leijonat oli hurjina. Iltaa kohden ne virkistyivät ja seitsemän aikaan, kun käveltiin kissalakson ohi, urosleijona karjui vahvalla äänellä. 

Nyt minua viihdyttää kaksi hurmaavaa naista, toinen pohtii pöydän toisella puolella syvällisiä hiustenhoitotuotteiden ainesosista toisen selvitellessä tuhottoman sekaista takkutukkaani. Tein meille sangriaa omalla reseptillä, johon kuuluu mansikoita ja paljon limeä. Meiltä jäi häistä kaksitoista limeä joten laitan sitä nyt mihin vaan ikinä keksin ja rohkenen. Nyt mun ei kannata istua nenä kiinni näytössä enää hetkeäkään, vaan toivotan hyvää lauantai-iltaa!


Terveisin Anna-Maria


Read More

Seurasaari harmaalla taustalla

23 heinäkuuta 2015

Seurasaari, Helsinki, Suomi
Ei kommentteja
Anna-Maria Mäkelä, Annan tirpat

Annan tirpat, helsinki, seurasaari




Meillä on nyt meneillään asia nimeltä loma. Siksi nyt onkin hyvää aikaa tehdä pieniä päiväretkiä erilaisiin kohteisiin lähiseudulla. Tänään suunnattiin Seurasaareen, jossa oli kolme oravaa, joutsenpariskunta pesueineen ja paljon japanilaisia jotka otti meistä kuvia. Oltiin varmaan eksoottisia ilmestyksiä. Melkein satoi, muutama pisara tippui sillan kohdalla autolle päin kävellessä. Yritin ottaa kaverikuvan joutsenen kanssa mutta turisti tuli aina väliin tai lintu karkasi. Pihla oli ihmeissään oravista jotka oli tosi kesyjä. Siinä taitaa olla jännimmät, kaikkien päiväuniaika oli käsillä niin kiirehdittiin kotiin puoliltapäivin. 
Juhlien jälkeen nokosten ottaminen ei ole tuottanut vaikeuksia, mutta tänään ekaa kertaa tällä viikolla olin pirteä. Varsinkin kun Pekka ehdotti pientä kodin uudelleenjärjestelyä niin sain heti lisää energiaa. Järjestyksen muuttaminen on hauskaa, varsinkin jos siihen saa avuksi jonkun skroden kaverin. Loppupäivästä me siis päätettiin muuttaa Pihlan ja meidän makkarit päikseen. Meillä on nyt pieni soppi ja neidillä oikein tilava leikkihuone vaatekomerolla. Loppuviikoksi toivon poutaista säätä niin voidaan jatkaa päivämatkailun merkeissä. Muutenkin nyt on asiat aika mukavasti, ei ole tarkkoja aikatauluja ja inspiraatiota kuvaamiseen on paljon. Eli varmaankin jo huomenna kuulette lomalaisista vähän lisää! 

Terveisin Anna-Maria

  
Read More

Häiden kukat eli paljon pioneita

21 heinäkuuta 2015

00100 Helsinki, Suomi
Ei kommentteja





Annan tirpat
Häät, Annan Tirpat

Hääkimppu


Katsokaa nyt miten kauniita! Koristelimme juhlapöydät, kimput ja kaasojen hiukset harsokukilla. Olin päättänyt ettei muita kukkia tule koska en voi saada poineita. (Puhun nyt siis vain omasta puolestani, sulhasta ei niinkään kukkajärjestelyt kiinnosta.) Niiden kukinta-aikahan sijoittuu alkukesään ja siksipä morsiuskimppuunkin oli määrä laittaa noiden harsojen lisäksi neilikoita. Nyt täytyy kiitos ja ylistys suunnata tämän viileän ja sateisen suomen kesäsään puoleen. Pionien kukinta-aika on poikkeuksellisesti juurikin nyt. Kyseiset kukat kuuluvat ihan ykkössuosikkeihini, varmasti myös monen muun. Ne on tuttuja mummolan kukkapenkistä ja niiden hauraan kerroksellinen kukinta kestää vain hetken aikaa.
Kimppuuni pionit matkasivat Hollannista asti, mutta vähän päälle parikymmentä kukkasta saatiin häävieraiden matkassa suoraan mummolan kukkapenkistä, sekä jo edesmenneen isomummoni pihamaalta. Taisipa muutama saapua myös mummin siskon kotoa. Ymmärrätte siis varmaan että kukilla on valtavasti tunnearvoa. Tuijottelin niitä haltioituneena hääpävänä ruokasalin kukka-asetelmissa ja nyt ne sulostuttavat kotia keittiön pöydällä. Mulla on niistä muuten aika paljon kuvia.
Kaikki tuttuni tietävät hyvin erään luonteenpiirteeni johon liittyy olennaisena osana asioiden tai tarkemmin sanottuna erityisesti tavaroiden hukkaaminen. Nyt kävi niin onnettomasti ettei minulle riittänyt ainoastaan hääkimpun unohtaminen vihkimisen ajaksi autoon, vaan jätin sen myös eilen aamulla hotellin respaan Kuopioon! Itse vaikutan tällä hetkellä Helsingissä ja jos jotakuta kiinnostaa kaunis Pionikimppu niin voi kysellä Rauhalahdesta. Kovaonninen puketti on onneksi ikuistettu moniin kuviin, silti vähän kismittää tämä.
Tällä viikolla blogissa keskitytään häiden setvimiseen, varsinkin itsetehtyihin juttuihin joita juhlia varten valmistui. Joten lähipäivinä luvassa vähän lisää hempeitä tunnelmia.

Terveisin Anna-Maria
Read More
Copyright © Anna-Maria Mäkelä. Blog Design by SkyandStars.co