Tänä syksynä se tapahtui. Innostuin neulomisesta ihan kunnolla! Neuloin villapaidan ekaa kertaa ikinä ja tein myös siinä samalla pipon kun vauhtiin pääsin. Niitä syntyi viime vuonna muutama, kun neulontainnostus oli orastava, ei vielä kunnollinen hurahdus.
Kerron nyt vähän tästä projektista, jos siellä joku toinen ensikertalainen rohkaistuisi kokeilemaan villapaidan neulomista. Itseäni jopa vähän jännitti, onko minusta näin suureen koitokseen. Olen aina pitänyt itseäni malttamattomana mitä tulee neulontahommiin. Lopulta koko työ vei kolme viikkoa. Kiitos musiikin ja äänikirjat, ei ollut yhtään edes vaikeaa.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä kun muutto uuteen kotiin alkoi lähestyä. Järjestin muuttolaatikoihin kaiken minkä pystyin, mutta paljon jäi vielä pakkaamatta. Ei ole järkeä pakata keittiöjuttuja ja lasten leluja paria viikkoa ennen muuttopäivää, eli piti keksiä jotakin muuta tekemistä. Kävin eräänä päivänä työjuttujen takia Verkarannan Verkavilla -lankamyymälässä ja siellä oli ihan täydellisen väristä lankaa. Heleän puuterinen vaaleanpunainen oli juuri se väri, mistä olin ajatellut tehdä jotakin jo pidemmän aikaa. Olin aika hurja omasta mielestäni, kun siitä vaan päätin että nyt neulon villapaidan. Lankaa meni noin 450g, välissä piti käydä ostamassa lisää kun ostohetkellä ei ollut mitään hajua paljon paitaan menee.
Olin nähnyt jo aiemmin kivan mallin Sisko -nimisestä villapaidasta, ohje on Reetta Pellin Rknits sivuilta. Napakat hiharesorit ja väljä, lyhyt malli oli toivelistalla. Sellainen jossa on mukava olla ja tekeväisenä ihmisenä huomaan usein että liian liehuvat hihat on yleensä vain tiellä. Lisäksi ajatus siitä että paita neulotaan ylhäältä alaspäin eikä osia tarvitse yhdistellä, tuntui mukavalta. Sovelsin ohjetta, käyttämäni Paksu Pirkka oli ohuempaa, niin silmukoita piti lisäillä.
Viimeistelyhommat on neuleissa ja ompelutöissä minulle vaikeimpia. En malta odottaa sitä että työ on ihan kohta valmis ja pitäisi vielä päätellä ja yhdistellä osasia. Nyt tarvitsi sitten vain päätellä ja maltoin tehdä sen ihan hyvin. Ajattelin että nyt on pakko skarpata kun niin iso työ on kerran jo tehtynä. Lopuksi kastelin neuleen haaleaan veteen pariksikymmeneksi minuutiksi ja annoin kuivua tasossa. Ja jes. Sitten se olikin jo valmis.
Tänään minulla on vapaapäivä ja mennään Pihlan kanssa Vapriikkiin ja ravintolaan. Pitkästä aikaa vietetään yhteinen päivä kaupungilla. Elli on mummolassa pari yötä, en ole yhtään kuullut mitä siellä on puuhattu. Varmaan jotain kivaa niin kuin mummolassa aina.
Terveisin
Anna-Maria
