Mietteitä ystävyydestä ja rohkeudesta tehdä asioita joista unelmoi

20 helmikuuta 2018

1 kommentti

Melkein jokainen aamuni kotona alkaa samalla kaavalla. Istahdan pöydän ääreen ja nostan jalat tuolille niin että voin nojata polviin. Hörpin verkalleen kahvia ja tuijotan ikkunasta kun naapurusto herää hiljalleen uuteen päivään. Kerrostalon kolmannesta kerroksesta avautuu hyvät näkymät sisäpihalle, jossa on pieni parkkipaikka, paljon lunta ja kinosten seasta pilkistävä limenvihreä liukumäki. Helmikuussa puoli kahdeksalta aamulla on hämyisää, mutta vähän kirkkaampaa kuin samaan aikaan joulukuussa. Meillä on rauhallista. Toinen lapsista katsoo Pikku kakkosta ja pienempi syventyy pinnatuolissaan banaanin ja vesimelonin tuhoamiseen.  Puuro on keitetty, päivän vaatteet valittu ja on vielä puoli tuntia aikaa päiväkotimatkaan. Usein siinä hetkessä luonnostelen muutamia kuvia kevyesti lyijykynällä ja tunnelmoin hetken hiljaisuutta. Tämä on minun arkiaamujeni lempparihetki. Muuten päivä kuluukin aika epäsäännöllisesti ja usein kiireisesti kotona, vauvakerhossa tai muissa touhuissa. 
Viime viikolla meidän rutiinit oli mukavalla tavalla erilaiset. Sain kylään ystävän. Viikko ei tuntunut yhtään samalta, vaikka joka aamuun kuului aamupuuro ja pihan tuijotus. On ihanaa omistaa ystävä, jonka kanssa voi jutella oikeastaan mistä vain. Me keskusteltiin kaiken vitsailun ja kivan hötön lomassa syvällisemmistäkin aiheista. Tulevaisuudesta, töistä ja sen sellaisesta. Mitä oikeasti olisi kiva tehdä tulevina vuosina. Yhteisten pohdintojen siivittämänä aloin todella miettiä työelämään palaamista. Äitiysloman ajan olen koittanut sovittaa yhteen omia kiinnostuksen kohteitani ja lasten kanssa puuhastelua. Lapset vievät ajan käytössä aina voiton ja muut jutut olen hoitanut sitten kun siihen on aikaa, vaikka sitten yöunien kustannuksella. Tosin nyt kun katson meidän yhdeksänkuista, joka kipuilee puhkeamassa olevien hampaiden kanssa, ei osaa vielä yhtään sanaa ja harjoittelee askeleiden ottamista tukea vasten, sydäntä särkee ajatus pitkistä päiväkotipäivistä.

Minulla on ollut pitkään haave omasta nettikaupasta ja pienimuotoisesta yrittäjyydestä. Kuvittaminen ja kaikenlainen luova suunnittelutyö on ollut minulle rakas harrastus jo pitkään, niin miksen rohkenisi yrittää vielä vähän enemmän. Oikeastaan vasta viime aikoina olen alkanut puhua siitä ääneen. Ajatus siitä että voisin kokeilla alkuun töiden tekemistä kotona samalla kun vauva kasvaa vähän vielä enemmän taaperoksi on aika kiva ja rauhoittava. Ja ennen kaikkea ajatus pitkään mielessä kypsyneen unelman toteutumisesta on jotain niin jännää ja innostavaa. 

Miltä kuulostaa jos tekisin mun vesivärikukkia ja muita kuvituksiani julisteiksi? Olisiko hauska nähdä jokin tietty blogistakin tuttu kuva korttina tai tauluna? Itse ainakin olen ajatuksesta innoissani. 
Read More

Syntymäpäivän vaahtokarkkikynttilät

03 helmikuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja


Minulla on selvästi meneillään unien näkemisen kausi ja elämäni unimaailmassa onkin todella kiinnostavaa. Vuoden alku on kulunut sairastellessa ja arkisten askareiden parissa, niin melkein elokuvia lähentelevät unikokemukset on tähän saumaan aika hauskoja. Ehkä alitajuntani yrittää kertoa minulle, että nyt tarvittaisiin jotain hurjempaa toimintaa kuin päivittäin toistuvat rutiinit aamupuurojen keittämisineen. 
Kolme yötä takaperin lähdin siskojen kanssa Tukholmaan kanootilla. Itämeri oli muuttunut poukkoilevaksi koskeksi, josta nuorin sisko kalasti tottunein ottein taimenia tai lohta. Ämpäri vaan kolisi matkaeväiden karttuessa. Se oli hurja ja hauska uni. Koski oli raikas eikä pelottanut yhtään, huimapäisesti vaan paineltiin menemään. Matka oli selvästi määränpäätä tärkeämpi, sillä heräsin ennen rantautumista Ruotsin rannalle.
Mutta toissayön uni oli vielä parempi, se on ehkä yksi kaikkien aikojen suosikeista. Se kilpailee ykkössijasta unen kanssa, jossa vauva muuttui suuri silmäiseksi ja valkoiseksi kissanpennuksi. Ehkä tämä voittaa kuitenkin sillä pidän vauvoista vauvoina. Tässä uudessa suosikkiunessani minulle oli leivottu syntymäpäiväkakku. Se oli muhkea kermaunelma jossa oli amerikan pastilleja ja vaaleanpunaisia nonparelleja. Kaiken komeuden kruunasi vaahtokarkkikynttilät! Siinä oli viisi kynttilää jotka oli siis tehty ihan oikeasta vaahtokarkista. En saanut puhaltaa kakkukynttiöiden liekkiä heti pois, sillä piti odottaa että ne vaahtikset löllöytyy sisältä niin kuin nuotiolla. Puhaltamisen jälkeen ne täytyi heti syödä. Heräsin siihen että maistoin ihanan pehmeän ja tahmaisen vaahtokarkkihötön suussa. En tiedä voiko olla parempaa herätystä. Kiitos mielikuvitus ja unimaailma. 


Kanootilla Tukholmaan uni merkitsee tietysti orastavaa matkakuumetta ja säpinän kaipuuta, mutta vaahtokarkkiuni on hieman kryptisempi. Ehkä halusin ilahduttaa itseäni, sillä onhan tänään mun synttärit. Kolmekymmentäyksi, oikein hyvä luku juhlistettavaksi vaahtokarkein. 

Viime viikolla kirjoitin meidän vauvan unikoulusta ja väliaikatietona todettakoon että se todella toimii. Meillä nukutaan (ainakin toistaiseksi) hyvin ja omissa huoneissa. Mukavaa viikonloppua!



Read More
Copyright © Annan tirpat. Blog Design by SkyandStars.co