Kahdeksankuisen unikoulu tai ainakin hyvä yritys

25 tammikuuta 2018

Ei kommentteja

Minulla ja vauvalla alkoi pari kuukautta sitten olla yhteinen ongelma. Elli nukkui illat omassa pinnasängyssään vanhempien makkarissa aina puolille öin saakka, josta sitten siirtyi ruokailemaan vierelleni, siihen mukavasti nukahtaen. Oli niin kivaa pitää pientä tuhisijaa vierellä. Läheisyys tuntui rauhoittavalta. Ongelmia alkoi ilmaantua siinä kuuden kuukauden paikkeilla. Oli öitä kun minä ja vauva remuttiin sängyssä puoliunessa. Vauva pyöri meidän vanhempien välissä meritähtiasennossa niin ettei sinne muita olisi mahtunut ja saattoi herätä kolmen aikaan ihan virkeänä leikkimään. Pikkuhiljaa aloin muistuttaa päivisin kävelevää zombia ja valitin jatkuvasti etten saa nukuttua. Äitiyden ihanuuden huurustamilla aivoilla en toki suostunut myöntämään että syynä olisi tämä meidän kahden öinen symbioosielämä, jossa annoin vauvan käyttää itseäni sekä tuttina että rytisteltävänä unileluna. Onneksi sänkymme kolmannella nukkujalla eli isällä oli järkeä ehdottaa unikoulua. 

Unikoulu tassuttelumenetelmällä on tuttu juttu meille jo Pihlan ajoilta. Muistelisin että aika samat kuukaudet oli silloinkin menossa. Ensin ajattelin että en ole valmis vaan liian väsynyt ja vauva kärsii ja kaikenlaista muutakin vastaväitettä siinä yritin kehitellä. Suostuin kuitenkin skeptisenä. Ekana yönä vauva itki paljon Pekan hoitaessa yövalvomisen. Minä sain mahdollisuuden nukkua omassa rauhassa, mutta käytin ajan puolivalveilla vetelehtimiseen ja säpsähdin vaistomaisesti hereille aina kun vauva purskahti itkuun. Näin painajaisen jossa menin synnyttämään ja lähetin Pihlan kävelemään yksin kotiin sairaalasta ja se hävisi jonnekin. Yhteisen tiukan suunnitelman mukaisesti nousin vain kahdesti antamaan maitoa.

Seuraavana yönä Elli itki puolet vähemmän ja minä nukuin jo aika mukavasti. Kolmantena ja neljäntenä yönä kaikki nukkui. Ajattelin että ihan mahtavaa tämä unikoulu, varmaan ekaa kertaa vauvan syntymän jälkeen olin saanut nukuttua näin ruhtinaallisesti. Viime yön olin lasten kanssa kolmestaan kotona ja takapakkia tuli. Aavistelin kyllä ettei näin mullistava muutos minua ihan helpolla päästä. Silittelin kitisevää vauvaa aamuyön ja sorruin muutamaan epäjohdonmukaisuuteen. Lepertelin huomaamattani ja yritin imettää useampaan otteeseen vaikka toista ei kiinnostanut pätkääkään. 



Rutiinien muuttaminen on välillä tosi hankalaa. Teen varmasti asioita vaikeimman kautta vain siksi kun en jaksa opetella sitä helpointa tapaa. Muutos vaatii uuden omaksumista ja käytöksen muuttamista, on hankala toimia vastoin sitä miten on tottunut hommat hoitamaan jo vuosien ajan. Minun ja Ellin unirutiineissa ei ollut kyse tietenkään mistään pitkästä tottumuksesta vaan omasta mukavuudenhalustani, joka oli luisumassa johonkin todella epämukavaan järjestelyyn. Nyt oli juuri oikea aika tehdä muutos, vaikka sen olisi voinut tehdä jo heti öiden muuttuessa levottomiksi. Minua vähän ärsyttää tämä työ jonka joudun tekemään tapojeni muuttamiseksi.  

Toinen iso rutiinimuutos muuten mikä muistuu mieleeni, liittyy tavaroiden paikoilleen pistämiseen. Ennen muinoin jätin avaimet tai vesilasin vaan johonkin ja joka kerta kun etsin avaimia tai tuijotin sekalaisen sälän peittämiä tasoja, minua ärsytti tosi paljon. Joskus pari vuotta sitten (myönnettäköön että KonMari -menetelmällä oli osutta asiaan) oivalsin että tavaroille on hyvä olla paikkansa ja pienenkin esineen kohdalla on paras nähdä paikalleen laittamisen vaiva heti. Tämä siis jos haaveilee siististä kodista, jossa hajamielisyyteenkin taipuvainen löytää hetkessä etsimänsä, muutenhan kotona saa olla ihan sellaista kuin itse tykkää. Muodostin tavaroiden laittamisesta paikalleen rutiinin. Ensin tavan muuttaminen ärsytti, mutta sitten se alkoi tuntua kivalta ja luontevalta. Nyt minusta tuntuu aika kivalta myös tämä päättäväisyyden tunne jonka unikoulun noudattaminen antaa. Mehän muuten onnistutaan siinä!
Read More

Samettisia kirppislöytöjä

16 tammikuuta 2018

Tampere, Suomi
Ei kommentteja
huono päivä ja 1000 hyvää
lasimaljakot, neilikat, kahdeksan kuukautta
Metallituoli, 70-luku, pyörivä tuoli, kirpputori, samettipäällys, työtuoli 
kirppis, laukku

Meillä on viime päivinä sairasteltu vuorotellen. Onneksi kuitenkin niin että lapset vähemmän pienen flunssan kanssa ja aikuiset enemmän. Minun vuoroni koitti viikonloppuna. Sain nopean mutta ärhäkän vatsataudin joka meni jo ohi, mutta se oli ihan hirveää. Pahaa-aavistamattomana ja täysissä voimissa vielä kun olin, kävin perjantaiaamuna kiertämässä Ellin kanssa vakio kirpparireittini läheisessä liikekeskittymässä eli Lielahdessa. Minulla on tapana käväistä kurkkaamassa muutama hyväksi havaittu paikka aina silloin tällöin. Erityisesti metsästän kivoja huonekaluja ja joskus jään ihastelemaan muita sisustusjuttuja jos huvittaa. Lastenvaatteet yleensä etsin niiltä lastenvaatekirppareilta, joissa isompi sisarus voi samalla temmeltää leikkipaikassa.  



Olen miettinyt tässä syksyn mittaan että mitä oikein teen väärin. Teen todella harvoin kivoja löytöjä kirpputoreilta, mutta nyt oivalsin ainakin yhden jutun. Paras aika on käydä heti aamusta. Tuntui että tällä kertaa bongasin paljon kivaa tai sitten olin vaan liian iloisella ja aamuvirkulla mielellä, todellisuudentajuni oli ehkä sumeampi kuin normaalisti. Ehkä  kirppistely ja aamut on minulle sopivampi yhdistelmä, koska olen aamuisin skarppi ja hyvällä tuulella. Pahin skenaario olisi varmaan jos nukkuisin päiväunet ja menisin sitten. Päiväunien jälkeinen kiukuttelija -minä näkisi joka paikassa vaan ne lastulevykaapit ja nuutuneet lampunvarjostimet. 



Aamupäivän paras löytö oli työtuoli. Kaipasin työhuoneeseen siroa, mutta tukevaa ja mieluiten metallirunkoista istuinta. Tämä 70- luvun fiilistä henkivä tuoli on hieman retro, mutta ei liikaa. Vähän kulunut samettiverhoilukin on aika suloinen ja saa olla paikallaan ainakin toistaiseksi. Tuolin virallinen paikka tulee olemaan työhuoneessa, kunhan sen pyörimisominaisuutta on testattu ensin tarpeeksi olkkarin puolella. Samalta reissulta löytyi myös lasimaljakko ja ruskea pullo. Siinä säilytetän kuulema keijupölyä. Pekan mielestä todennäköisemmin myrkkyä. Lähes tuoliin mätsäävä laukku on myös saman aamun kirppistelyjä.  
Nojatuolin pieni kiipeilijä on kohta kahdeksan kuukautta. Pari viikkoa taaksepäin häntä ei olisi voinut jättää huoneen toiseen reunaan nojailemaan, mutta nyt jalat on jo aika jämäkät. Hän on puhelias ja osallistuu keskusteluihin siinä missä muutkin omalla jokeltelevalla kielellään, siinä sivussa kiljahdellen tai öristen. 
Terveisin Anna-Maria
Read More

Rento suklaakakku ja suunnitelmia vuodelle 2018

03 tammikuuta 2018

Tampere, Suomi
Ei kommentteja


Moi ja upeaa vuotta 2018! Tammikuun alku on mukavaa aikaa kun kaikki tuntuu jotenkin tuoreelta ja pitkien juhlapyhien jälkeen arki alkaa kiinnostaa. Tavalliset ruuat ja aikataulut on ihan hyvä juttu nyt. Vielä kun Pihlan päiväkoti starttaa maanantaina käyntiin niin on oikein jees. Kavereita on kuulema jo hirveä ikävä. 

En ole lausunut ääneen juurikaan uuden vuoden lupauksia, miettinyt mielessäni kylläkin muutamaa. Ajattelin olla tänä vuonna itselleni armollisempi, olen välillä aika haka suorittamaan ja kasaamaan paineita vähän mistä sattuu. Nyt jos valitsisin vain ne välttämättömimmät sekä kiinnostavimmat jutut ja annan muun luistaa omalla painollaan. Tuleva kevät ja kesä tulee todennäköisesti olemaan viimeinen, jonka vietän kotona lasten kanssa. Haikea ja hieman helpottavakin ajatus. Myönnän että haaveilen aina välillä palaamisesta työelämään.

Tänä vuonna haluan tavata ystäviä ja toivottavasti saada myös uusia sekä tehdä asioita joista tykkään eli ainakin piirtää ja kirjoittaa. Sisustaminen houkuttaa myös ja tänään naputellessani toriin kirppiskamoja myyntiin haaveilin jo siinä samalla mitä uutta meillä olisi kiva olla. Tykkään kierrellä kirppiksiä ja pieni ajan patina huonekaluissa ei haittaa niin suunnitemat sisustuksen suhteen on aika lailla kirpputoriaarteiden metsästyksessä. Teen varmasti myös muutamia diy juttuja. Pari on jo mietinnän alla. Nämä aiheet näkyvät tänä vuonna bloginkin puolella.
Syy miksi syötiin kakkua oli siskon synttärit. Ihana suklaa-kermavaahtoöveri aamulla kahvin ja aamupuuron lomassa.

Read More
Copyright © Anna-Maria Mäkelä. Blog Design by SkyandStars.co