Mutkittelevat lenkkipolut ja muita minua liikkumaan motivoivia asioita

31 lokakuuta 2019

Tampere, Suomi
Ei kommentteja

Asetin itselleni tavoitteen. Aion juosta ensi elokuussa 21,1 kilometriä Helsingin kantakaupungissa ja sen rantareittejä myötäillen. Osallistun siis Helsinki Marathonin puolikkaalle matkalle. Olen haaveillut puolimaratonille osallistumisesta aika pitkään, varmaan jo seitsemän vuoden ajan. Eipä ihme että kädet tärisi, sekä innosta että kauhusta, kun täytin osallistumistietoja nettilomakkeelle. Pisin kerralla hölkkäilty matka pitkiin aikoihin on kymmenen kilometriä. Jännittää että kuinkahan minun käy! Kerron nyt vähän tarkemmin omasta lemppari liikuntamuodostani eli lenkkeilystä ja sen yhdistämisestä lapsiperhearkeen. 
motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, biancaneve

motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, biancaneve

Äitiys, työt ja useat mielenkiinnon kohteet. Siinä on suurimmat syyt ja samalla tekosyyt liikunnan lykkäämiselle. Teen vapaa-ajallani monenlaisia itseäni kiinnostavia asioita. Piirrän ja teen siihen liittyen projekteja yhteistyössä yritysten kanssa. Helposti erilaisista kässäilyjutuista innostuvana ihmisenä minulla on usein monta keskeneräistä ompelusta tai muuta askartelujuttua, joista kirjoitan ajoittain myös tänne blogiin. Mieheni reissuluontoisen työn vuoksi olen aika paljon kotona ja lasten kanssa. Koitan jättää joka päivä myös tilaa laiskottelulle ja tekemättömyydelle, hetkittäiset joutilaat hetket on ihania. Hitaat aamukahvit ja rauhassa luetut kirjat.

Kun miettii kaikkea tätä (melkein unohdin listasta vielä kotityöt ja lasten kuskaamiset) voi helposti järkeillä itselleen, ettei millään ehdi tai jaksa lähteä liikkumaan. Kävin keväällä salilla, mutta lopetin kolmen kuukauden jälkeen. Meiltä lähimmälle salille on puolen tunnin matka suuntaansa ja siihen meni liikaa aikaa, ottaen huomioon ettei siellä käyminen ollut yhtään edes mukavaa. Kun lopetin jäsenyyden, tuntui kuin ylimääräinen velvollisuuden taakka olisi ryöpsähtänyt harteilta. En myöskään halua harrastaa ryhmäliikuntaa tai joukkuelajeja, tällä hetkellä ajatus ei tunnu yhtään houkuttelevalta. Minusta ei ole järkeä harrastaa jotain lajia, jos se on ihan pakkopullaa. Liikuntamuotoja on niin paljon, että varmasti kaikille löytyy jotakin mieluista. Olisi mukava koittaa tanssimista joskus, jokin lattarityylinen voisi olla hauskaa.
Tällä hetkellä tykkään lenkkeillä. Olen harrastanut sitä pitkään ja se on minulle suht vaivatonta. Se ei ole aina hauskaa eikä helppoa, mutta koskaan en ole tullut lenkiltä harmitellen että eipä olisi kannattanut lähteä. Juoksemiseen tarvitaan vain hyvät kengät, sopiva vaatetus ja tie tai polku jota tarpoa. Ihanan suoraviivaista.
Muistan sen päivän kun päätin aloittaa lenkkeilyn. Olin 17-vuotias ja en harrastanut säännöllisesti mitään liikuntaa. Kävin pelaamassa joskus lentopalloa isän vetämissä harjoituksissa. En ollut ihan surkeassa kunnossa mutta en hyvässäkään. Olin ollut kesän Kaliforniassa vaihdossa. Sinä kesänä oli tosi kuuma, tai varmaan siellä päin maailmaa kesällä on aina hyvin kuuma, mutta niin korkeisiin lämpötiloihin tottumattomana makoilin suurimman osan ajasta joko ilmastoidussa huoneessani tai uima-altaalla. Muun ajan söin herkkuja ja kävin grillibileissä. Kotona huomasin etten enää oikein mahtunut vaatteisiini ja muutenkin ärsytti. Ärsytyksen asteen on pitänyt olla hyvin voimakas, sillä päätin aloittaa liikuntaharrastuksen vaikka inhosin liikuntaa. Malla kun kerran oltiin, nopein ja ainut vaihtoehto oli lähteä lenkille. Laitoin lenkkarit jalkaan ja painelin päättäväisesti tienreunaan. Päätin toteuttaa puhelinpylvästaktiikkaa. Juoksin ensin kaksi väliä ja se tuntui tosi raskaalta. Kävelin ja sitten kun pystyin, juoksin taas. Jatkoin yhdistettyjä hölkkä/juoksulenkkejäni kunnes viikkojen mittaan jaksoin mennä jo muutamien kilometrien matkoja. Ennen lasten syntymää lenkkeilin niinkin paljon että osallistuin muutamaan otteeseen puolimaratonille.
Minulla on näissä liikuntahommissa esikuvana oma isäni Matti. Hänellä on ihan käsittämättömän hyvä asenne urheilemisen suhteen. Iskälle liikkumaan lähteminen ei ikinä näytä olevan pakkopullaa. Itse joudun tyypillisesti maanittelemaan itseni lenkille. Varmaan jo silloin nuorena motivoidun tosi paljon tuosta isäni asenteesta ja aina kun oikein ketuttaa vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä, päätän ottaa palan siitä positiivisuudesta myös itselleni. Haluan olla meidän tytöille kannustava ja näyttää omalla esimerkillä tietä liikunnallisten harrastusten pariin. Uskon että perheen asenteet heijastuvat monessa suhteessa lapsiin myöhemmin, kun he miettivät mihin taidot riittää ja miten pitää itsestä huolta. Tämä pätee niin oppimiseen, minäkuvaan kuin liikuntaankin. 
motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, liikuntaharrastus

Viime kesänä juoksin hyvin pitkästä aikaa kymmenen kilometriä. Se oli raskasta enkä ollut nopea, mutta onnistuin. Tämä syksy on lähtenyt rullaamaan kivasti eteenpäin tuon loppukesäisen onnistumisen siivittämänä.Olen sopinut itseni kanssa että lenkkeilen vähintään kaksi kertaa viikossa. Sää ei saa olla este, paitsi ehkä jos on ihan oikeasti surkea ilma, ukkostaa ja sataa kaatamalla. Teen vaihtelevasti pitkiä ja lyhyitä lenkkejä. En katso niinkään matkojeni pituutta vaan kiinnitän enemmän huomiota kulutettuun aikaan. Liikkumiseni on kuitenkin yksipuolista. Olen äärimmäisen laiska venyttelijä ja muukaan lihaskunnon ylläpitäminen ei houkuttele. Tiedostan että olen siinä suhteessa surkeassa jamassa. Jos haluan saada enemmän hyötyä juoksuharrastuksesta (ja mahdollisesti paremman ajan puolikkaalla!) myös lihasvoimaa olisi syytä treenata, vielä en  ole keksinyt keinoa kuinka saisin sen puolen liikkumisestani säännölliseksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!
Juokseminen, VidoMap, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, liikunta, potku persauksille



Lupaan raportoida mun juoksutavoitteisiin pääsemisestä tässä vuoden aikana.. Nämä kuvat otettiin kesällä, kun käytiin siskon kanssa juoksemassa Pyynikillä ja Pispalassa. Kotimaisen Biancaneven legginsit ostin keväällä herättelemään uinuvaa salimotivaatiota, tiedätte kuinka siinä silti kävi. Nämä on ihanat kyllä lenkkipoluille myös. Tampereella on mukavan monipuolisia lenkkeilymaastoja. Pispalan portaat, Pyhäjärven ranta ja Kaupin metsän pururadat, muutamia mainitakseni. Ihania paikkoja myös kävelylenkeille kauniiden maisemiensa ansiosta!

Minulle liikunta merkitsee iloa ja hyvää oloa. Haluan olla terve ja liikuntakykyinen mahdollisimman pitkään. Niinä aikoina kun en ole päässyt lenkkipolulle, johtuen väsymyksestä tai sairastelusta, olen halunnut olla itselleni armollinen. Kyllä se aika sieltä taas tulee kun lenkki taas luistaa ja treenit huvittaa.

Vaikka suosimani liikuntamuodot on useimmiten omassa rauhassa tehtäviä, minua inspiroi liikunnan suhteen vertaistuki ja omakohtaiset kokemukset. Siksi kiinnostaa kuulla, mikä sinua motivoi liikkumaan? Onko jakaa hyviä vinkkejä kuinka pitää yllä liikunnallista harrastusta? 


Terveisin Anna-Maria
Read More

Kirjottu sateenkaari ja vaaleanpunainen kukkataulu

04 lokakuuta 2019

Tampere, Suomi
4 kommenttia
Minulla oli kesä-syyskuun vaihteessa hillitön innostus kirjontaan. Opettelin säntillisesti perusteet YouTubesta. Rohkaistuin ostamaan lankaa, pyöreän kehikon ja leikkelemään palasen vanhasta pellavalakanasta pohjaksi. Hankin myös sellaisen merkkauskynän, jonka väri haihtuu kankaasta pois muutamassa päivässä. Hurjan kätevä kirjontakuvioiden piirtämiseen ja sellaisiin viesteihin, jotka on tarkoitettu luettavaksi vain parin päivän sisällä. Näillä tiedoilla ja välineillä tein nämä kaksi pientä kirjontatyötä. Niistä tuli sen verran upeita että päätin jättää ne kehikkoihinsa ja ripustaa tauluiksi.

kirjonta, sateenkaari, embroidery, kukkataulu, käsityö, annan tirpat, neilikat, vaaleanpunainen

kirjonta, embroidery, kukkataulu, käsityö, annan tirpat, neilikat, vaaleanpunainen


kirjonta, embroidery, sateenkaari, diy, kukkataulu, käsityö, annan tirpat, neilikat, vaaleanpunainen

Ja kuulumisia vielä. Parasta tässä syksyssä on olleet seuraavat asiat.


Sain lopultakin päätökseen viime syksynä aloitetut villasukat. Siinä samalla torppaantui joka syystalvinen orastava neulontainnostuksen poikanen, sillä ruskeiden perusvillasukkien neulominen oli niin tavattoman tylsää ettei ihan heti tee mieli heilutella puikkoja. Tämä on siis hyvä asia, sillä sain ne neulontahommat ajoissa alta ja voin keskittyä johonkin muuhun. Esimerkiksi noihin ristipistoihin, vaikkakin niiden tekemisen voisi niputtaa tietyssä mielessä tylsyyskategorian samaan sarjaan. Silti teen mieluiten niitä.

Elli on taas oppinut vaikka mitä. Hän potkupyöräilee vauhdilla, syö salaattia (ei ole oppinut vielä isosiskolta että se on pahaa) ja ekaa kertaa eilen hän sanoi että ärsyttää. "Minua ärsyttää Pikku Kakkonen" oli tarkat sanat kun televisiossa olisi pitänyt olla My Little Pony. 


Luin kesällä aika vähän kirjoja, mutta nyt lukeminen houkuttelee. Synkeät illat, kirjat ja villasukat kuuluu yhteen. Olen ottanut tavaksi lukea ennen nukkumaanmenoa ja aina käy niin että väsyn ihan hirveästi. Tehokas keino olla valvomatta liian myöhään. Olen laittanut merkille, että joka ilta kun luen Pihlalle iltasatua, haukottelen sen aikana vähintään kolmesti. En ikinä vähempää. Jos ajattelen että kohta haukottelen varmasti, niin sitten se tulee takuulla. Haukottelen nytkin. 


Kävin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa. Kun olin koululainen, oli tosi jännää kun äiti ja isä meni sinne vanhempainiltaan. Kuvittelin niiden puivan siellä tarkkaankin kaikkien oppilaiden käyttäytymistä ja kelpoisuutta, mutta nyt kun vihdoinkin itse pääsin käymään tuossa mystisessä kokoontumisessa niin olipahan aika tavallista. Ei puimista, vain eskarilaisten arjen esittelyä. Se oli totta mitä porukat sanoi silloin kun tiukkasin mitä juonia siellä punottiin, niin ei yhtikäs mitään.


Huomenna juhlitaan pikkusiskon kolmekymppisiä. Varmaan lauletaan Frederikiä.


kuulumisia, annan tirpat, syksy, sateenkaari, diy, kotona

koti, kukat, annan tirpat




Terveisin Anna-Maria

Read More
Copyright © Annan tirpat. Blog Design by SkyandStars.co