Toukokuisia ilonaiheita

30 toukokuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja

Tämä toukokuu oli ihana. Lämpimät päivät ja pitkät alkukesän illat innostivat ulkoilemaan tyttöjen kanssa paljon. Toisaalta kesän odotuksen tuoma jännittynyt fiilis, kun kaikki kiva on vielä edessä, saa minut käymään ihan ylikierroksilla ja olen viikonloppuisin kärsinyt aika tujakoista pääkivuista. Olen luonteeltani helposti innostuva ja uppoudun täysillä asioihin joita teen. Samoin myös lasten kanssa tykkään pohtia ja höpötellä vaikka mistä, ja olen mielelläni mukana aktiivisesti päivän touhuissa. Haluan siinä ohessa toteuttaa myös omia projektejani, joista saan iloa. Tämä yhdistelmä kärjistyy helposti kunnon multitaskaukseksi, jonka tuoma kuormitus purkautuu viimeistään siinä viikon loppupuolella, kun reissutöitä tekevä perheen puolisko saapuu kotiin. Nautin kun on säpinää ja tekemisen haaliminen kuuluu myös luonteeseeni. Sopivan balanssin löytäminen vain on vielä kesken.

Annan tirpat, äitienpäivä, toukokuisia ilonaiheita

Mutta meillä on siis ollut kiva toukokuu, jonka aikana tapahtui ainakin seuraavia asioita:

ÄITIENPÄIVÄ

Nämä kuvat otettiin äitienpäivänä. Pekka kuvasi ja me hassuteltiin kohteina. Tunnelma oli iloinen ja vitsikäs. Aamupuurot oli syöty ja tavarat pakattu valmiiksi mummolareissua varten. Sinä aamuna heräsin onnittelulauluun, ainakin pari sananaa kuulin,  ja sain asiaan kuuluvan kahvitarjoilun sänkyyn. Lahjojakin tuli ja eka oikein huolella itse tehty äitienpäiväkortti minulle ikinä. Mummolassa oli kakkua ja takapihan nurmikolla pystyi kävelemään ilman kenkiä. Ilma oli niin helteinen että lapset kylpi ulkona vannassa.

EKAN MAITOHAMPAAN VAUHDIKAS LÄHTÖ 

Pihlan hammas oli alkanut heilua mummolassa syödyn mehujään seurauksena. Sen heilumisen aste olikin päivittäinen puheenaihe ja mietittiin mikä olisi siistein tapa irrottaa se. Pihla itse ehdotti että solmitaan narun toiseen päähän hammas ja toiseen ovenkahva. Sitten paukautetaan ovi kiinni. Suunnitelmaa ei koskaan uskallettu toteuttaa. Pekka ehdotti että tehdään sama temppu mutta kauko-ohjattavan lennokin avulla. Kun asiaa oli pohdittu jo reilu viikko ja hammas sojotti jo hieman ulkonevasti rautahampaan puskiessa tilalle, Elli otti siitä tiukan otteen, veti sen pois ja laittoi omaan suuhunsa. Juttu nauratti meitä kaikkia, Pihlaakin, vaikka kuulema sattui hirveästi. Onneksi sain napattua hampaan talteen hammasakeijua varten.  

Toukokuu, annan tirpat,

VOHVELIBILEET

Tyttöjen synttärijuhlat järjestettiin pari viikkoa takaperin vohvelikesti-teemalla. Muistutin taas itseäni, kuinka hauska juhlia onkaan järjestää ja vieraita pitäisi kutsua kylään useammin. Tässä kuussa meillä olikin ilo saada seuraksemme monta yökyläilijää ja se oli tosi kivaa. Elin lapsuuteni pihapiirissä, jossa naapurin mummolaan saattoi juosta kotoa milloin huvitti ja muutenkin pienellä kylällä serkut ja mummolat oli lähellä. Välillä kaipaan kovasti yhteisöllisempää menoa, täällä naapureita vain moikataan pikaisesti rappukäytävässä.

KÄVELYLENKIT UUSILLA SEUDUILLA

Ystävälläni on tapana käydä avomiehensä kanssa iltaisin kesäisillä pyörälenkeillä eri puolilla Tampereen seutua. Minusta se on ihana tapa tutustua kaupunkiin. Saankin Roosalta usein vinkkiä kohteista, jonne kannattaisi poiketa. Aina ei tarvitse matkailla edes kovin kauaskaan ja näkee vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja! Oma pyöräraukkani lepää varastossa huoltoa odottaen. Tykkään pyöräilystä, mutta tänä keväänä oman ajan ollessa kortilla, olen pyöräilyn sijaan valinnut liikuntalajiksi lempparini lenkkeilyn. Olen tutustunut uuteen kotikaupunkiini vaihtelemalla lenkkireittejä ja vaunuillen eri puolilla keskustaa.
Annan Tirpat, Itse tehty mekko,

KUINKA MONTA LEIKKIPUISTOA ON TAMPEREELLA?

No en tiedä, mutta me Pihlan kanssa otetaan selvää! Meillä on kesäinen peli, joka liittyy myös uusien paikkojen löytämiseen. Me aiotaan käydä mahdollisimman monessa eri leikkipuistossa tämän kesän aikana. Idea tuli siitä, kun kävelyreitin varrelle sattui kerralla kaksi uutta tuttavuutta: Pyynikin leikkipuisto ja Amurin leikkipuisto. Näistä ensimmäistä en edes löytänyt kartalta. Tähän mennessä saldo on kuusi.

PÄIVÄKOTI MUUTTUU

Pihlalla on enää yksi päivä päiväkotia ennen kesälomaa ja syksyllä hän aloittaa uudessa paikassa. Me on puhuttu asiasta aina välillä ja selvästi se on myös harmittanut. Itse olen ihan innoissani, sillä nykyinen päiväkoti on tosi kaukana ja parin bussinvaihdon takana. Tänään me käveltiin päiväkotiin vain kymmenen minuuttia ja oltiin perillä. Ihmettelin voiko tämä olla näin helppoa. Uusi päiväkoti on vanha vaalea puutalo ja viisivuotiaiden ryhmän tiloihin kiivetään vaaleanharmaita natisevia portaita pitkin. Pihassa on iso aidattu leikkikenttä. Arvatkaa rakastuinko ikihyviksi. Pihlakin aloitti heti leikit muutamaan muun tutustumaan tulleen lapsen kanssa.

Diy, silkkipaperit, kukkalahja, annan tirpat

Kesäkuussa meidän perhe lomailee. Suunnitelmissa on harrastaa lähimatkailua ja sukulointia. Haluan lukea kirjoja, käydä laivalla Tukholmassa ja nähdä kavereita. Otan rennosti ja teen asioita joista pidän. En aio viettää yhtään viikonloppua kärsien pääkivuista, paitsi jos kyseessä on pitkäksi venähtänyt ilta ystävien kanssa.

Toivottavasti sinullakin oli kiva kuukausi, tevetuloa kesäkuu!   

Terveisin Anna-Maria
Follow my blog with Bloglovin
Read More

Lahjaksi Girl Poweria - Tanhupallon askartelukirja ja Iltasatuja kapinallisille tytöille

23 toukokuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja

Tänään on Pihlan synttäripäivä ja hankin hänelle lahjaksi pari kirjaa. Hän pitää satujen kuuntelemisesta ja on tosi kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista. Me asioidaankin kirjastossa ahkeraan tahtiin ja lainattujen pinosta löytyy uusien tuttavuuksien lisäksi lähes aina ikisuosikki Tatu ja Patu sekä prinsessasatuja. Jotkin tietyt kirjat on silti hauska omistaa ihan itsellään, joko upean kuvituksen takia tai sitten mielenkiintoisen sisällön vuoksi, johon tulee palattua aina uudestaan. Viisivuotiaan Pihlan (upeasti paketoidusta!) silkkipaperilahjapaketista paljastui toivottu Tanhupallon askartelukirja ja valitsemani Iltasatuja kapinallisille tytöille
Annan Ttrpat, viisivuotias tyttö, lahja, Tanhupallo, Iltasatuja kapinallisille tytöille
Diy, askartelu, lahja viisivuotiaalle, Annan tirpat, nätti paketti, paketointi, silkkipaperi


Olin pienenä aikamoinen prinsessatyttö, mutta olin myös paljon muutakin. Leikin kiipeilyleikkejä, pelasin jääkiekkoa ja halusin perustaa mummolan takapihalle krokotiilipuiston. Samoin myös Pihla on välillä prinsessa, mutta muuttuu silmänräpäyksessä hurjaksi tiikeriksi tai kummitukseksi. Vaikka pääpaino meidän perheen leikeissä on selkeästi tytöille mielletyssä tekemisessä, joko kaverien tai vanhempien vaikutuksesta tai sitten ihan muuten vaan, en halua kieltää mitään leikkiä sen perusteella että se on vain poikien juttu. 
Olen ollut niin kauan kuin muistan suuri Disney ja luonnollisesti myös Disney-prinsessa fani. Olen onnistunut tehokkaasti siirtämään kiinnostustani seuraavalle sukupolvelle laulamalla biisejä, jakelemalla tuikitärkeää nippelitietoa aiheesta sekä järjestämällä leffailtoja. Varsinkin vanhemmissa, juuri niissä kaikista ihannimmin piirretyissä leffoissa on prinsessan rooli aika kapea. Toki myös entisajan Disney-prinsessat on erilaisine luonteenpiirteineen hurmaavia ja ihailtavia, mutta oli ne myös aika vietävissä välillä. Ajan mittaan sankarittaret ovat muuttuneet moniulotteisimmiksi ja itsenäisemmiksi hahmoiksi, Frozen ja Vaiana siitä hyvinä esimerkkeinä. Katsottiin muuten muutama päivä sitten Robin Hood vuodelta 1973, se jossa Robin ja Marian-neito oli kettuja. Sen aikakauden piirrosjälki on minulle lähimpänä sydäntä ja jollain tasolla se on vaikuttanut myös omaan tyyliini kuvittajana. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole kyllästää lapsiani pelkästään satuhahmomaailmalla ja siksi Iltasatuja kapinallisille tytöille tuo esiin erilaisia tarinoita ihan oikeasta elämästä.
Kirja on herättänyt pohdintaa ja hyvää kiriittistä keskustelua. Aihetta on tarkasteltu monipuolisesti tekstissä Iltasatuja ihan kaikille kapinallisille. Elsan Oi mutsi mutsi blogissa. Sadan historiaan vaikuttaneen naisen satumuotoon kirjoitetut tarinat ja niihin tehdyt upeat kuvitukset on kaunis ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Luimme tänään iltasaduksi kirjan ensimmäiset tarinat matemaatikko Ada Lovelacesta ja huippumalli Alek Wekistä. Pihla oli omin nokkinensa selannut kirjan kuvituksia läpi päivällä ja halusi kuulla vielä lisäksi tarinat merirosvo Jacquotte Delahayesta ja Kleopatrasta. Lopuksi mietiskeltiin, mitä se kapinallinen oikein tarkoittaa. Pahoin pelkään, etten osannut selittää sanaa täysin tyhjentävästi.
Iltasatuja kapinallisille tytöille, kirja-arvio, silkkipaperi, Annan tirpat
Tanhupallon askartelukirja taasen on aika hauska. Mukavaa että Pihla halusi juuri tämän askartelukirjan, sillä siinä on monta seikkaa joista minäkin pidän askartelun ja käsillä tekemisen lisäksi. Oikeastaan kaikki askartelumateriaalit löytyvät kotoa ja monen jutun voi saada aikaan kierrätysmateriaalista. Hyvää kestävä kulutus ja KonMari tyylistä ajattelua siis. Yksinkertaisimmillaan salaisen kaverin tekemiseen tarvitaan kynä ja sormi, banaanipuhelimeen banaani ja kynä. Vaikeusaste kolme karvapalloa -tasolla askartelu on jo haastavampaa (alla oli varoitus, että saattaa mennä hermo). Silmäilimme kuitenkin Pihlan kanssa ohjeita tyynen rauhallisina. Todettiin että ollaan jo niin askartelukonkareita, että eiköhän nämä hommat ajan kanssa onnistune. Pelonestokiikarit menee varmasti myös tehtävien listalle, sillä ne päässä ei pelkää esimerkiksi pimeää. 

Silkkipaperi, tanhupallon askartelukirja, Pauliina Mäkelä, Annan tirpat, kirja-arvostelu

Tuosta kortista vielä muutama sananen. Kortin kuva on Pauliina Mäkelän piirros, ihan huikean hieno. Sanoin Pihlalle että tästä kissasta tulit mieleen sinä ja hän vastasi. "Äiti. Minähän olin pienenä samanlainen kuin Elli ja sitten minä kasvoin isoksi tytöksi ja nyt olen välillä kissamainen. Minullahan on haukan katse." Hyvin Pihlamainen toteamus.

Terveisin Anna-Maria
Read More

Pikkusiskon vauhdikkaampi lapsuus

18 toukokuuta 2018

Tampere, Finland
Ei kommentteja
Keskiviikkona oli Ellin toinen syntymäpäivä eli yksi vuosi tuli plakkariin. Samalla ihanaa ja kamalaa, että mulla ei ole kohta enää vauvaa. Olen tosi onnellinen siitä että tytöt kasvaa isommiksi, sillä olen kokenut vauva-ajan moneen otteeseen hyvinkin haastavana. Kohta meidän vauva puhuu lauseita ja me ymmärretään toisiamme paremmin, liikkuminen helpottuu ja leikkikaverit alkaa kiinnostaa ihan eritavalla. Pääosin siis kaikki on oikein hyvin ja odotan innolla tulevia vuosia ja seikkailuja lasteni kanssa. Silti muistelen lämmöllä niitä aikoja kun tytöt oli ihan pieniä ja tuoksui vauvalta. Tiedättehän sellaisen jännän vauvan hajun, joka on varsinkin vauvan hiuksissa? Vaikea kuvailla sitä, mutta se on ihana. Onneksi lähipiirissä on vauvoja joita saan paijailla ja nuuskia.
Annan tirpat, scndinaavinen koti, Peikonlehti, olohuone
Me hengailtiin muutama päivä kahdestaan isosiskon ollessa mummolassa ja ne päivät oli kuin ennen vanhaan Pihlan ollessa pieni. Kuopus on saanut kokea varsin vauhdikkaan ensimmäisen vuoden isosiskon seurassa. Pihla on innokas ja avulias vauvanhoitaja, vähän liian rajukin välillä. Elliä on totisesti muokattu ja halittu. Pieni on myös aika rämäpäinen otettuaan mallia siskon kiipeilyistä ja pomppimisesta. Pihla oli neljävuotiaaksi ainut lapsi perheessä ja sai jakamattoman huomion. Kotoa ei löytynyt ketään kiipeilyyn kannustavaa esikuvaa, joten hän oli myös aika varovainen. Uskon että pikkusiskona oleminen on vaikuttanut Elliin siten, että hän, esikuvan innoittamana haluaa on vauhdikkaampi, kovaäänisempi ja uhkarohkeampi kuin siskonsa samassa iässä. Pihla taasen on oppinut pienemmän huomioimista ja ymmärtää että sisaruksen kanssa pitää jakaa kaikenlaista, niin leluja kuin vanhempien huomiotakin.
Elli on aina ollut tosi nauravainen ja kunnon humoristi. Hänellä on sellainen jännä tirsotus ilme, jolla kalastelee yleisön nauruja. Hän nukkuu yönsä hyvin omassa huoneessaan, heräillen siinä viimeistään puoli kahdeksalta, ellei aamuvirkku isosisko malta olla herättämättä kaveriaan leikkeihin jo aikaisemmin. Hän sormiruokailee, tyhjentelee kaappeja ja milloin mitäkin ja seuraa isosiskoaan kaikkialle. Usein he leikkivät vierekkäin omia leikkejään sulassa sovussa ja välillä peuhaavat yhdessä pitkiäkin aikoja. Joskus Pihlalta menee hermo kun Elli tuhoaa leikin järjestyksen. Vastaavasti Elliltä menee maltti kun isosisko ottaa kädestä tavaran.
Pihlan ollessa poissa Elli on erilainen. Hän hakee paljon katsekontaktia ja läväyttää aina leveän hymyn. Hän selvästi nauttii kehuista. Kun ollaan kahdestaan kotona hän on myös huomattavasti hiljaisempi. Hauskaa jokellusta ja äänteitä tulee kyllä paljon, mutta pienemmällä volyymilla kuin jos sisko olisi paikalla. Silloin pitää ehkä taistella enemmän saadakseen äänensä kuuluviin. Näinä parina yhteisenä päivänä me käytiin vaunulenkeillä ja piipahdettiin läheiseen leikkipuistoon taputtelemaan kakkuja. Syötiin muun muassa persikoita koska ne on Ellin lemppareita ja siivottiin viikonlopun synttärijuhlia varten.
Annan tirpat, scndinaavinen koti, Peikonlehti, olohuone, vanha tuoli

Annan tirpat, scndinaavinen koti, Peikonlehti, olohuone, vihreä nojatuoli

Tänään me juhlitaan vohvelikestien merkeissä, tunnelma on sähköinen kun Pihla ei millään malttaisi odottaa kakun maistamista. Eilen illalla saapui jo ekat vieraat kahden kissan ja vauvan kanssa. Niitä on sitten ihmetelty tämä aamu. 

Mukavaa viikonloppua!
Read More

Mama ja Mini Neulomon kuvauksissa

07 toukokuuta 2018

Tampere, Finland
2 kommenttia
Annan tirpat, Anna-Maria Mäkelä, kotimaiset vaatteet, ekologiset vaatteet, Nokian neulomo, Koivu-kuosi

Minulla ja Pihlalla oli ilo viettää huhtikuinen aamupäivä Neulomon valokuvamalleina. Kuvaustilanne oli rento ja Lotta Polviander sai ikuistettua studiollaan meistä kauniita ja iloisia kuvia. Niistä ei juurikaan huomaa sitä jännitystä mikä meillä oli, olihan tämä sentään eka mallikeikka ikinä.

Neulomo on minulle tuttu merkki. Ostin ekan mustan Marika-tunikan muutama vuosi sitten ja se on yhä yksi lemppareistani. Pidin sitä paljon raskausaikana legginsien kanssa, mutta nykyään yhdistän sen useimmiten sukkahousujen ja ballerinojen kanssa. Ihanan rento vaate. Ostopäätökseeni vaikutti silloin todella paljon Neulomon syntytarina, kuinka Nokian Neulomo Oy vuonna 2016 päätti rohkeasti jatkaa Nanson tehtaalla kotimaisten vaatteiden valmistusta. Suomen tekstiilitehtaat olivat jo pääosin siirtäneet tuotantoaan ulkomaille. Kotimainen tuotanto oli jo kasvava trendi, mutta ei vielä tarpeeksi suuri että sitä olisi uskallettu korostaa mainonnassa ja uskottu että sillä olisi vaikutusta asiakkaiden ostokäyttäyttymiseen. Työskentelin tuolloin myyjänä tekstiilituotteiden parissa ja asiakkaat olivat todella usein kiinnostuneita kuulemaan tuotteiden valmistusmaan. 

Neulomon toiminnan avoimuus ja vuorovaikutus muiden kotimaisten toimijoiden ja asiakkaiden kanssa on ihailtavaa. Yhteistyössä on voimaa, myös kotimaisessa tekstiiliteollisuudessa. Myös Neulomon innovatiivinen ote uusiin materiaaleihin ja ekologinen ajattelu kiinnostaa. Tästä tuoreena esimerkkinä Remium- neulossekoite, joka sisältää puukuitua ja leikkuujätepuuvillaa. 

Mustavalkoinen mekko, kotimaiset vaatteet, ekologiset vaatteet, Nokian neulomo


En voi sanoa että olisin aina miettinyt vaatteideni eettisyyttä. Opiskeluaikoina ja pitkään sen jälkeenkin ostopäätökseeni vaikuttavia tekijoitä olivat ulkonäon ja käyttötarkoituksen ohella hinta ja materiaalit. Nyt jälkeenpäin ajatellen tuntuu kummalliselta, etten edes tekstiilimuotoilun opintojeni aikana hirveästi pohtinut, kuka vaatteeni valmistaa. Tykkäsin kyllä jo silloinkin ommella itselleni mekkoja ja ilahduin aina tehdessäni hyviä löytöjä kirppiksellä. Nyt pyrin harkitsemaan vaateostojani hyvinkin tarkkaan suosien mieluiten Suomalaista tai vastuullisesti muualla tuotettua. Kotimaisten ja tyylikkäiden vaatteiden löytäminen on tänä päivänä jo paljon helpompaa kuin vuosikymmen sitten ja uusia mielenkiintoisia vaatemerkkejä nousee jatkuvasti. Lempivaatteessani tunnen itseni kauniiksi ja sen pukemisesta tulee mukava olo, mutta sen lisäksi erityisen rakkaan siitä tekee taustalla oleva tarina, laadukkaat materiaalit ja vastuullisuus. 


Annan tirpat, kotimaiset vaatteet, ekologiset vaatteet, Nokian neulomo

Mekkojen kuosi on Anna Huovialan suunnittelema Koivu. Päälläni on Aino-mekko ja Pihlalla Hippa-mekko. Muut Mama ja Mini- malliston vaatteet ovat nähtävissä ja tilattavissa vastuullisiin brändeihin keskittyneessä nettikauppa WeecosissaPihla tokaisi kuvat nähtyään että toi seepramekko on hieno. 


Kuvat: Lotta Polviander Photography

Mukavaa toukokuista viikkoa!. 

Read More
Copyright © Anna-Maria Mäkelä. Blog Design by SkyandStars.co