Hyvästi sunnuntain siivouspäivä

13 helmikuuta 2017

Ei kommentteja


Miksi koti on aina sotkussa vaikka siivoan koko ajan? Tämä kysymys pyöri mielessäni varmaan parin vuoden ajan kun siirtelin epämääräisiä esineitä tasoilta ja lattialta piiloon kaappeihin. Vuoden vaihteen jälkeen olen viettänyt aikaa enemmän kotona ja aloin todella pohtimaan sitä, miksi siivoan niin paljon. Minä en edes pidä siivoamisesta ja silti teen sitä vähän väliä. Meillä ei ole koskaan ollut ihan järkyttävän sotkuista, sellainen pieni sekasorto vaan ja kaapit täynnä tavaraa. Olin aina sunnuntaisin kiukkuinen koska se oli siivouspäivä ja jo tiistaina olin taas kiukkuinen kun koti alkoi luisua sotkuisuuden puolelle.
Tämä suunnaton ärsytys yhdistettynä lisääntyneeseen aikaan kotona ja ehkä pieneen pesänrakennusviettiin vauvan syntymää odotellessa, johti siihen että innostuin KonMari-menetelmästä. Uppouduin siis joulun jälkeen järjestelyprojektiin jossa luovuin suuresta määrästä tavaraa ja opin siinä samalla järjestelmällisyyttä. En ole koskaan ollut järjestyksen ihminen ja olen kuitannut suurpiirteisyyteni sillä että olen hieman boheemi ja taiteellinen. Kuinka paljon helpompaa silti elämä onkaan kun tekee asioita järjestelmällisesti! Järjestelmällisyys on aluksi vaivalloista, mutta kun järkevän kaavan oppii, ei tavaroiden paikoilleen laittamista tarvitse edes suuremmin ajatella.

Nyt parin kuukauden ajan harva juttu on ollut hukassa ja varsinkin ne tärkeimmät, kotiavaimet ja lompakko, löytyy aina omilta paikoiltaan. Tykkään myös siitä että tiedän tarkalleen mitä omistan ja olen huomannut että aika vähällä kuitenkin tulen toimeen. Olen hamstrannut koko aikuisikäni ajan kankaita, lankoja, helmiä, nappeja ja sekalaisia askartelutarvikkeita. Olin meidän perheessä se jonka kankaat ja esineet vei suurimman osan tilasta. Aina ajattelin että joskus sitten teen, mutta projekteja alkoi olla hautumassa jo niin paljon että tuskastuin aina kun aukaisin kagas- ja lankakaapit. Kaiken lisäksi omistin hyvin vähän kivoja kankaita, suurimman osan olin vain saanut jostain ja säilyttänyt. Myös usean purkin laajuisen helmikokoelman hyvästelin lähes kyynelehtien, säilytin vain muutamat hienoimmat. Ehkä olen ajatellut että kun kerran arvostan kovasti käsitöiden tekemistä, vaikken itse kovin innokas olekkaan, niin on hyvä olla kaikenlaista varalla. Kai ajattelin että voin edes uskotella itselleni että neulon joskus. Lopulta käsityö- ja askartelujutut mahtuivat yhteen hyllylokeroon ja jäljelle jäi vain kaikkea kivaa. 

Toinen ahdistusta aiheuttanut ongelma oli niiden tavaroiden uudelleensijoitus, joista haluan luopua. Tutustuin tarkoin lajitteluohjeisiin ja pohdin paljon minne kaiken laitan. Tavaraa lähti lajittelun kautta roskikseen, tekstiilikeräykseen, lahjoituksina ja kirpputorille. Esineistä ja vaatteista eroon pääseminen on ollut niin hankalaa että toivon ostavani jatkossa vain tarpeellisia ja kivoja juttuja. Harmi etten ottanut kuvia ennen projektia, sillä olin aloitusvaiheessa (kuin myös useaan otteeseen keskellä projektia) epäileväinen koko homman onnistumisesta enkä uskaltanut toivoa muutosta tilanteeseen. Silti koti todella muuttui ja pääsin eroon sunnuntain siivouspäivästä. Minulla on aika luottavainen tunne että tämä selkeys tulee säilymään aika kivasti myös vauvan synnyttyä. Taisin siinä samalla muuttua itsekin hivenen tiedostavammaksi ja opin uusia asioita suhteestani tavaroihin. Olen edelleen hajamielinen mutta en enää niinkään tavaroiden suhteen. Seuraavaksi ehkä laitan päiväni tunnit järjestykseen bullet journalin avulla.

Read More
Copyright © Annan tirpat. Blog Design by SkyandStars.co