Ohje langoista solmittuun sateenkaarikoristeeseen

23 maaliskuuta 2019

Tampere, Suomi
2 kommenttia

Kokosin ohjeet kivan simppeliin sateenkaari -seinäkoristeeseen, jonka tein meiltä kotoa löytyvistä tarvikkeista. Lankojen materiaaleja ja värejä muuttamalla sen tyylistä saa tehtyä itselleen mieluisan ja tekotapoja on myös monia. Tämä ohje on itse pähkäilemäni ja näille materiaaleille sopiva. Alkujaan ajattelin tehdä makramee seinävaatteen, osittain siitä ilosta että pääsen opettelemaan ja solmimaan erilaisia solmuja, mutta myös siksi että olisihan se kaunis. Tein kuitenkin ensin nämä sateenkaaret ja vältyin samalla ostamasta uutta. Olen luvannut itselleni käyttää ensin pois vanhat langat ennen kuin hankin uusia keriä, vaikka kovasti houkutteli jo painua makramee lankakaupoille. 
Seinäkoriste, askartelu, boho, sateenkaari, Annan tirpat, käsityö, diy

Kun näin näitä jo suosituiksi askarteluiksi muodostuneita sateenkaarijuttuja ekan kerran Instagramissa ja Pinterestissä, ajattelin että ne on varmaan aika hankalia tehdä. No oikeasti ei ollut yhtään! Ainut kärsivällisyyttä vaativa osuus oli lankojen kieputtelu rungon ympärille, mutta siihen saa helpotusta jos vaitsee paksuja lankoja tai kankaista nauhaa. Itse valitsin materiaaleiksi sitä mitä kaapista löytyi, eli villasukkia varten ostamiani villalankoja ja varmaan jo kymmenen vuotta vanhaa pellavalankaa, jota käytin aikoinaan loimilankana johonkin koulun kudontajuttuun. Sitä on minulla vieläkin tosi iso rulla, joten pohdin että ehkä se makrameekin voisi luonnistua tästä samaisesta pellavasta. Vaaleanpunainen ja harmaa kiehtoi tällä hetkellä eniten, joten aika hillityllä värimaailmalla mentiin. 










NÄIN TEHDÄÄN

Tarvitset

Villalankaa kolmessa värissä, tai useammassa. Käytin sisäosaan samaa valkoista pellavalankaa millä pyörittelin alimman kaaren pällyksen.
Rautalankaa, tarpeeksi jämäkkää, mutta ei liian paksua jotta sitä voi taivutella hyvin. Rautalankaa kului omiini 3 x 0,35m.
pihdit
sakset
teippiä
liimaa 
ompelulanka
neulan Pyöröneula on paras. Omani on hukassa, joten sinnittelin tavallisella silmäneulalla.
1. Leikkaa langat kaaren runkoa varten. Tähän malliin tein kolme nippua, joissa kussakin oli noin 30 lankaa, kukin langan pituus n.55cm. Ulomman nipun langat kannattaa leikata aina edellistä pidemmiksi, jotta hapsut ylettyvät samalle tasolle. Langat saavat muutenkin olla reilun pituisia, ne voi tasata haluamaansa mittaan lopussa.

2. Katko pihdeilä rautalangat jokaiselle nipulle (3kpl). Pituus suunnilleen siihen kohti, mistä sateenkaaren hapsut alkavat. 

3. Teippaa kieputtaen lankaniput ja rautalanka yhteen maalarinteipillä. Aloitin teippaamisen ylhäältä keskeltä, tehden ensin toisen sivun ja sitten toisen. Tässä vaiheessa kanattaa taivuttaa runko kaarevaan muotoonsa.

sateenkaari, tarvikkeet, käsityö, diy

4. Kieputa villalangat kaaren ympärille. Kannattaa tarkistaa, että aloituskohta on kaikissa kaarissa samalla tasolla. Sipaisin ohuen kerroksen erikeeperiä teipin pintaan pörittelyjen lomassa.

5. Yhdistä osat harsimalla ne nurjaksi puoleksi valitulta puoliskolta yhteen. Harsin aika suurpiirteisesti mutta tiukasti, niin että kaaret pysyvät napakasti kiinni toisissaan.

6. Tasaa hapsut ja tee takapuolelle ripustuslenkki langasta tai rautalangasta. Valmis!

Seinäkoriste, askartelu, käsityö, diy, neula, lanka

Sateenkaari, askartelu, rainbow, craft

Seinäkoriste, käsityö, diy, koti, sisustus,


Halusin sateenkaaristani enemmän kapean ja pitkän muotoiset kuin pyöreät. Toinen on vähän pidempi kuin toinen. Ohjeita, edes itse tehtyjä, ei aina tarvitse noudattaa kirjaimellisesti. Näistä tuli aika ihanat. Usein ajatellaan että tämän tyyliset koristeet sopii parhaiten lastenhuoneeseen, mutta itse en juurikaan kategorisoi sisustusjuttuja mihinkään tiettyyn huoneeseen kuuluviksi. Pidän siitä että leikkisyys ja rentous näkyy kaikkialla kodissa. Nämä diy sateenkaaret löysivät paikkansa ruokapöydän takaa, Ellin huoneen vierestä.

Kototeko -blogin Sannalta löytyy kivat ohjeet korviksiin samalla teemalla ja Iinan ohjeessa on kytetty pohjana paksua köyttä. Eikun vaan sateenkaarien tekoon, näillä ohjeilla tai villisti soveltaen!

Terveisin Anna-Maria

Read More

Viisi asiaaa minusta osa 2.

11 maaliskuuta 2019

Tampere, Suomi
Ei kommentteja
Joskus muinoin kun olin lukiossa tai jo ammattikorkean ekalla, minusta oli mitä parhainta ajanvietettä vastailla sähköpostin välityksellä kiertäviin kysymysketjuihin. Niiden nimet oli mallia "Harmaan päivän tappo", "Haha, ihan mielettömän pitkä kysely." tai "Elämän tärkeitä kysymyksiä." Aihepiirit sivusivat pääasiallisesti syötyjä aterioita, mitä ikkunasta näkyy kun katsot ulos ja ihastuksia. Vastauksistani kuulsi läpi vähän kiusallisen teini minä, joka tiputteli tekstin sekaan muutamia kirosanoja (nykyään en osaa kiroilla juuri ollenkaan ja jos niin teen, se kuulostaa feikkaamiselta) ja mukamas ovelia lyhenteitä, mutta paljon samoja juttuja tein silloin kun nytkin. Esimerkiksi katsoin muumeja, rakastin sipsejä ja tykkäsin herätä aamulla aikaisin. 

Eräänkin kyselyn aikoihin kaksikymppisenä, olin asunut vuoden ensimmäisessä asunnossani Kuopion Niiralassa. Ajelin sinne harmaalla corollalla vanhempien luota usein viikonlopun päätteeksi. Olin kesätöissä naapurin navetassa ja viihdyin teksteistä päätellen hyvin työkaverieni eli lehmien seurassa. Minulla oli jotain sydänsuruja, mutta selvästi myös paljon kavereita. Kerroin käyväni Internetissä kerran päivässä, jos sitäkään. Vaikea kuvitella nykyään tuota viimeistä.

Vaikka houkutus on suuri kopsata kyselylista ja tehdä vanhojen vastausten rinnalle päivitys tähän päivään, kysymykset "pidätkö banaaneista?" tai "minkä väriset alkkarit sulla on jalassa?" ei ole ehkä niitä kiinnostavimpia. Kerron siis mielummin viisi asiaa minusta ihan yleisesti. Edelliset viisi löytyy tästä puolentoista vuoden takaisesta postauksesta.

1. OLEN SÄIKKY

Pelkään pimeää, joka jo osa ykkösessä tuli selväksi mutta en mielelläni katso myöskään kauhuelokuvia. Tykkään huvipuistojen kummitustaloista jos ne on vähän kökösti tehtyjä eli ei niin pelottavia. Kerran kävin ulkomailla huvipuiston kummitustalossa ja siellä oikea zombi lähti jahtaamaan. Se oli ihan hirveää. Ajatuksen tasolla ja päiväsaikaan mietittynä vierailu jossakin aavetalossa tai järjestetty kierros kummittelevaan paikkaan tuntuu kiehtovalta, mutta oikeasti en nauttisi siitä. En usko yliluonnollisiin ilmiöihin, paitsi silloin kun olen oikein pelottavassa pimeässä paikassa. 


2. KOTOILU ON KIVAA

Matkustelu on mukavaa, mutta kotona on kuitenkin paras. Varsinkin se matkoilta paluun jälkeinen hetki kotona on kiva ja aamukahvit pöydän ääressä siinä omalla vakkaripaikalla. Vaikka meidän tämänhetkinen asunto ei ole juuri se missä haluaisin tulevaisuudessa asua, omat tavarat ja perhe saa sen tuntumaan kodilta.  

3. JOS ON VALITTAVA HERKUISTA PARAS, SE ON SIPSI

Kartanon perunalastut tai Manhattan, tosin en ole ronkeli lajikkeen suhteen. En juurikaan välitä karkeista. Lakut on hyviä ja suklaakin joskus. Inhokkejani (jos herkkua voi nyt ylipäänsä inhota) on vihreät kuulat, liian kirpeät kovat karkit ja colan makuiset makeiset. Luin listasta että pidin aikoinaan McDonaldsin McFlurrysta turkinpippureilla ja se tosiaan on hyvää. Joskus pitää taas maistaa.
Vesivärit, watercolor

4. EN OMISTA PAKASTINTA JA PARIA MUUTA PERUSJUTTUA


 On asioita, jotka olettaa kuuluvan jokaiseen kotiin. Pakastin on sellainen aika olennainen ja kätevä laite. Me on kuitenkin onnistuttu elämään jo pitkälle toista vuotta ilman, ihan vain koska emme ole saaneet aikaseksi sitä hankkia. Ainut huomattava muutos näkyy vain jäätelön minimalistisena kulutuksena. Pakastemarjat ostetaan aina kaupasta vaikka fiksuahan niitä olisi ollut syksyllä säilöä. Toinen mitä en omista on silityslauta, silitän niin harvoin, että silloin kun se harvinainen hetki on käsillä, voin yhtä hyvin hoitaa homman poydällä tai sängyn päällä. Voin kuvitella äidin pudistelevan päätään tätä lukiessa. 


5. PIDÄN YKSITYISKOHDISTA JA NÄPERTELYÄ VAATIVISTA ASKAREISTA



Tykkään kaikenlaisesta pienestä väkertämisestä, sen voi joistakin piirroksistani ja maalauksista huomata. Toisaalta minua houkuttee ajatus isosta canvaksesta ja öljyväreistä, joiden kanssa maalaisin huolettomasti suuria harmoonisiaa väripintoja ja tunnelmia. Pikkutarkka puoleni minussa on kuitenkin aika vahva ja nautin yksityiskohtaisuudesta. Pikkutarkuuden ikävä puoli luisuu kohdallani ylianalyyttisyyteen ja täydellisyyden tavoitteluun, minun on vaikea päästää tekemistäni töistä irti. Usein jätän pitkään tekemäni piirroksen tai maalauksen, johon en ole ihan tyytyväinen, sivuun ja siirrän pois ajatuksista. Kun katson sitä uudelleen viikon tai puolen vuoden päästä, se näyttääkin lähes aina ihan hyvältä ja valmiilta. Opettelen olemaan vähän lempeämpi itselleni ja koitan antaa tilaa virheille ja epätäydellisyyksille, ne on monesti juuri niitä mielenkiintoisimpia kohtia ja antaa töille särmää.
vesivärit, luonnos, kuosi, kukkakuosi
Tänään minulla ja Pihlalla on yhteinen vapaapäivä. Ajateltiin käydä kirjastossa, sushilla ja jos aikaa jää niin vielä taidemuseossa. Meillä molemmilla on ollut jo pitkään piirtämiskausi. Pihla on kehittynyt ihan huimasti erilaisten hahmojen luomisessa. Ne on vielä sellaisia rennosti ja lapsenomaisesti ilman itsekritiikkiä tehtyjä tyyppejä. Hurjan söpöjä ja omanlaisiaan henkilöitä ja eläimiä. Tämä kohta kuusi vuotias piirustuskaverini onkin tyyliselleni turhan tarkalle tyypille mitä parhain työkaveri. Kuvassa sivu pienen pienestä luonnoskirjasta johon testailen kuvioaiheita ja alla siitä ideoimani kuosi. Kukkamyrsky, sellainen talvinen, jossa on aavistus kevättä.

Terveisin Anna-Maria

Read More
Copyright © Annan tirpat. Blog Design by SkyandStars.co