Joskus muinoin kun olin lukiossa tai jo ammattikorkean ekalla, minusta oli mitä parhainta ajanvietettä vastailla sähköpostin välityksellä kiertäviin kysymysketjuihin. Niiden nimet oli mallia "Harmaan päivän tappo", "Haha, ihan mielettömän pitkä kysely." tai "Elämän tärkeitä kysymyksiä." Aihepiirit sivusivat pääasiallisesti syötyjä aterioita, mitä ikkunasta näkyy kun katsot ulos ja ihastuksia. Vastauksistani kuulsi läpi vähän kiusallisen teini minä, joka tiputteli tekstin sekaan muutamia kirosanoja (nykyään en osaa kiroilla juuri ollenkaan ja jos niin teen, se kuulostaa feikkaamiselta) ja mukamas ovelia lyhenteitä, mutta paljon samoja juttuja tein silloin kun nytkin. Esimerkiksi katsoin muumeja, rakastin sipsejä ja tykkäsin herätä aamulla aikaisin.
Eräänkin kyselyn aikoihin kaksikymppisenä, olin asunut vuoden ensimmäisessä asunnossani Kuopion Niiralassa. Ajelin sinne harmaalla corollalla vanhempien luota usein viikonlopun päätteeksi. Olin kesätöissä naapurin navetassa ja viihdyin teksteistä päätellen hyvin työkaverieni eli lehmien seurassa. Minulla oli jotain sydänsuruja, mutta selvästi myös paljon kavereita. Kerroin käyväni Internetissä kerran päivässä, jos sitäkään. Vaikea kuvitella nykyään tuota viimeistä.
Vaikka houkutus on suuri kopsata kyselylista ja tehdä vanhojen vastausten rinnalle päivitys tähän päivään, kysymykset "pidätkö banaaneista?" tai "minkä väriset alkkarit sulla on jalassa?" ei ole ehkä niitä kiinnostavimpia. Kerron siis mielummin viisi asiaa minusta ihan yleisesti. Edelliset viisi löytyy tästä puolentoista vuoden takaisesta postauksesta.
1. OLEN SÄIKKY
Pelkään pimeää, joka jo osa ykkösessä tuli selväksi mutta en mielelläni katso myöskään kauhuelokuvia. Tykkään huvipuistojen kummitustaloista jos ne on vähän kökösti tehtyjä eli ei niin pelottavia. Kerran kävin ulkomailla huvipuiston kummitustalossa ja siellä oikea zombi lähti jahtaamaan. Se oli ihan hirveää. Ajatuksen tasolla ja päiväsaikaan mietittynä vierailu jossakin aavetalossa tai järjestetty kierros kummittelevaan paikkaan tuntuu kiehtovalta, mutta oikeasti en nauttisi siitä. En usko yliluonnollisiin ilmiöihin, paitsi silloin kun olen oikein pelottavassa pimeässä paikassa.
2. KOTOILU ON KIVAA
Matkustelu on mukavaa, mutta kotona on kuitenkin paras. Varsinkin se matkoilta paluun jälkeinen hetki kotona on kiva ja aamukahvit pöydän ääressä siinä omalla vakkaripaikalla. Vaikka meidän tämänhetkinen asunto ei ole juuri se missä haluaisin tulevaisuudessa asua, omat tavarat ja perhe saa sen tuntumaan kodilta.
3. JOS ON VALITTAVA HERKUISTA PARAS, SE ON SIPSI
Kartanon perunalastut tai Manhattan, tosin en ole ronkeli lajikkeen suhteen. En juurikaan välitä karkeista. Lakut on hyviä ja suklaakin joskus. Inhokkejani (jos herkkua voi nyt ylipäänsä inhota) on vihreät kuulat, liian kirpeät kovat karkit ja colan makuiset makeiset. Luin listasta että pidin aikoinaan McDonaldsin McFlurrysta turkinpippureilla ja se tosiaan on hyvää. Joskus pitää taas maistaa.
4. EN OMISTA PAKASTINTA JA PARIA MUUTA PERUSJUTTUA
On asioita, jotka olettaa kuuluvan jokaiseen kotiin. Pakastin on sellainen aika olennainen ja kätevä laite. Me on kuitenkin onnistuttu elämään jo pitkälle toista vuotta ilman, ihan vain koska emme ole saaneet aikaseksi sitä hankkia. Ainut huomattava muutos näkyy vain jäätelön minimalistisena kulutuksena. Pakastemarjat ostetaan aina kaupasta vaikka fiksuahan niitä olisi ollut syksyllä säilöä. Toinen mitä en omista on silityslauta, silitän niin harvoin, että silloin kun se harvinainen hetki on käsillä, voin yhtä hyvin hoitaa homman poydällä tai sängyn päällä. Voin kuvitella äidin pudistelevan päätään tätä lukiessa.
5. PIDÄN YKSITYISKOHDISTA JA NÄPERTELYÄ VAATIVISTA ASKAREISTA
Tykkään kaikenlaisesta pienestä väkertämisestä, sen voi joistakin piirroksistani ja maalauksista huomata. Toisaalta minua houkuttee ajatus isosta canvaksesta ja öljyväreistä, joiden kanssa maalaisin huolettomasti suuria harmoonisiaa väripintoja ja tunnelmia. Pikkutarkka puoleni minussa on kuitenkin aika vahva ja nautin yksityiskohtaisuudesta. Pikkutarkuuden ikävä puoli luisuu kohdallani ylianalyyttisyyteen ja täydellisyyden tavoitteluun, minun on vaikea päästää tekemistäni töistä irti. Usein jätän pitkään tekemäni piirroksen tai maalauksen, johon en ole ihan tyytyväinen, sivuun ja siirrän pois ajatuksista. Kun katson sitä uudelleen viikon tai puolen vuoden päästä, se näyttääkin lähes aina ihan hyvältä ja valmiilta. Opettelen olemaan vähän lempeämpi itselleni ja koitan antaa tilaa virheille ja epätäydellisyyksille, ne on monesti juuri niitä mielenkiintoisimpia kohtia ja antaa töille särmää.
Tänään minulla ja Pihlalla on yhteinen vapaapäivä. Ajateltiin käydä kirjastossa, sushilla ja jos aikaa jää niin vielä taidemuseossa. Meillä molemmilla on ollut jo pitkään piirtämiskausi. Pihla on kehittynyt ihan huimasti erilaisten hahmojen luomisessa. Ne on vielä sellaisia rennosti ja lapsenomaisesti ilman itsekritiikkiä tehtyjä tyyppejä. Hurjan söpöjä ja omanlaisiaan henkilöitä ja eläimiä. Tämä kohta kuusi vuotias piirustuskaverini onkin tyyliselleni turhan tarkalle tyypille mitä parhain työkaveri. Kuvassa sivu pienen pienestä luonnoskirjasta johon testailen kuvioaiheita ja alla siitä ideoimani kuosi. Kukkamyrsky, sellainen talvinen, jossa on aavistus kevättä.
Terveisin Anna-Maria
Ei kommentteja
Lähetä kommentti