Tuo vauhdikas kuva kiteyttää aika hyvin tämän parivaljakon kesän. Paljon yhdessäoloa,
hassuttelua ja leikkiä. Myös hetkittäisiä riitoja ja eripuraa, mutta sehän kuuluu
asiaan. Elliin iski jonkinlainen uhma ja oma tahto on hetkittäin hyvinkin vahva. Hän tekisi mieluiten kaiken sen mitä isosiskokin itse ilman aikuisten apuja. Pipsa Possu väistyi suosiossa My little ponyjen tieltä, kun taas isosisko siirtyi fanittamaan L.O.L Supriseja. Molemmat tytöt vietti muutamia päiviä erikseen mummolassa, ja sai ihan
erityistä huomiota kun kaikkea ei tarvinnut jakaa. Varsinkaan äidin syliä.
Paria
viikkoa ennen eskarin alkua Pihla kysyi varmaan päivittäin mitenkä pitkään vielä
on lomaa. Eskari tuntui olevan asia jota ei malta odottaa mutta joka myös
jännittää. Muutos ei ole suuri sillä viskariluokka on ihan esikoululuokan
vieressä ja ennestään ihan tuttu paikka. Kaverit pysyy suunnilleen samoina ja
uusia tulee lisää. Koulun ruokala on tuttu, samoin piha jossa välitunnit
vietetään, joten oikeastaan mikään ei muutu. Yksi juttu oli kuulemma tokan eskaripäivän jälkeen erilainen. Jälkiruuaksi oli ollut uskomattoman hyviä pannareita jotka olivat näyttäneet mokkapaloilta. Elli ei ollut päiväkodin
aloituksesta ihan yhtä innoissaan, mutta lämpeni ajatukselle kun näki aamulla
kaverit ja tutut lelut.
Kuvat
on kesäkuiselta Pikku kakkosen puistokäynniltä. Elli oli huimapäisellä tuulella
ja hyppäsi aavistuksen liian korkealta nyrjäyttäen polvensa. Me pysähdyttiin
tutkimaan jalkaa läheiseen ovisyvennykseen. Pihla tarjoutui reiluna kaverina kantamaan
pienemmän kotiin, mutta hän olikin yllättävän painava. Onneksi oli rattaat mukana. Olen laittanut melkein kaikki vauva-ajan tavarat eteenpäin, mutta vaunut on toistaiseksi tallessa juuri näitä pidempiä retkiä varten. Veikkaan että niistä luopuminen tulee olemaan haikeaa. Ostin ne vähän ennen Pihlan syntymää ja niihin tiivistyy jotenkin tosi tiukasti muistoja meidän lapsista pieninä. Pitää vaan ajatella että ne on vielä kahden lapsen jälkeen hyvässä kunnossa ja tuo iloa sitten seuraavalle perheelle. Päiväunien
jälkeen Ellin jalka jalka oli jo entisellään ja vauhti ennallaan eli nopea. Hiusdonitsi on ompelusta ylijääneestä kangassuikaleesta ja sopii hyvin myös rannekoruksi.
Pihlan hameen ompelin
kesällä hänen omien toiveidensa pohjalta. Haluttiin pitkä ja leopardikuvioinen. Kangas on Nappinjasta. Malli itse suunniteltu ja super helppo. Lisäsin vyötärön ympärykseen 30cm ja mittasin pituuden nilkkoihin saakka. Ompelin ylös kujan johon pujotin kuminauhan, mutta helman jätin viimeistelemättä. Kankaan tausta on yksivärinen tiilenruskea ja helma näyttää kivalta kun se rullautuu niin kuin trikoolla on tapana.
En oikein osaa sanoa mitä mieltä olen eskarin alkamisesta. Luultavasti tulen toistamaan itseäni tästä eteenpäin, kun ihmettelen miten se aika kuluu joissain asioissa nopeasti. Lapset kasvaa, mutta minä en vanhene yhtään.
Terveisin Anna-Maria
Ei kommentteja
Lähetä kommentti