Tunnustan että käytän suuren osan päivästäni vauvajuttujen kelailuun ja haaveiluihin ensi kesästä. Tähän mennessä odotusaika on sujunut hyvin ja toivottavasti samalla suht leppoisalla linjalla mennään tämä loppu myös. Tuleva isosisko pitää huolen etten jää murehtimaan liiaksi tulevaa. Meillä on aika monipuolisia projekteja, joita keksimme vuorotellen. Tänään minut värvättiin värittämään pahvilaatikkoavaruusrakettia, se lähtee huomenna kuulennolle kunhan ohjaamo on piirretty. Lisäksi löysin yhteisen sävelen saumurin kanssa ja luonnosvihkon sivut täyttyy piirustusten lisäksi nyt myös ompelusuunnitelmista.
Tällä toisella odotuskierroksella olen selvästi rennompi. Pihlan aikana en juonut ollenkaan kahvia tai värjännyt hiuksia. Nyt teen molempia kohtuudella, koska niistä tulee minulle hyvä mieli. Muistikuvat neljän vuoden takaisesta raskaudesta ja varsinkaan synnytyksestä ei ole kovin selkeitä. Ehkä hyvä niin, en osaa huolehtia niiden kohdalla tulevasta. En muista sitäkään olinko myös silloin näin tunteellinen. Itkeä tirautan useaan otteeseen viikossa. Harvemmin surusta kuitenkin, mutta pahoitan mieleni aika pienistäkin huomautuksista.
Me vanhemmat ei vielä tiedetä varmuudella vauvan sukupuolta, mutta Pihlalle ei ole muita vaihtoehtoja kuin pikkusisko. Hän on päättänyt myös nimen, jolla kutsuu vauvaa tottuneesti huomautteluista piittaamatta. Vauva-asia on hänelle jo niin todellinen että tänään minut kutsuttiin paikalle sanoin: "Hei tulkaa tänne tytöt!"
Ei kommentteja
Lähetä kommentti