Keskiviikkona oli Ellin toinen syntymäpäivä eli yksi vuosi tuli plakkariin. Samalla ihanaa ja kamalaa, että mulla ei ole kohta enää vauvaa. Olen tosi onnellinen siitä että tytöt kasvaa isommiksi, sillä olen kokenut vauva-ajan moneen otteeseen hyvinkin haastavana. Kohta meidän vauva puhuu lauseita ja me ymmärretään toisiamme paremmin, liikkuminen helpottuu ja leikkikaverit alkaa kiinnostaa ihan eritavalla. Pääosin siis kaikki on oikein hyvin ja odotan innolla tulevia vuosia ja seikkailuja lasteni kanssa. Silti muistelen lämmöllä niitä aikoja kun tytöt oli ihan pieniä ja tuoksui vauvalta. Tiedättehän sellaisen jännän vauvan hajun, joka on varsinkin vauvan hiuksissa? Vaikea kuvailla sitä, mutta se on ihana. Onneksi lähipiirissä on vauvoja joita saan paijailla ja nuuskia.
Me hengailtiin muutama päivä kahdestaan isosiskon ollessa mummolassa ja ne päivät oli kuin ennen vanhaan Pihlan ollessa pieni. Kuopus on saanut kokea varsin vauhdikkaan ensimmäisen vuoden isosiskon seurassa. Pihla on innokas ja avulias vauvanhoitaja, vähän liian rajukin välillä. Elliä on totisesti muokattu ja halittu. Pieni on myös aika rämäpäinen otettuaan mallia siskon kiipeilyistä ja pomppimisesta. Pihla oli neljävuotiaaksi ainut lapsi perheessä ja sai jakamattoman huomion. Kotoa ei löytynyt ketään kiipeilyyn kannustavaa esikuvaa, joten hän oli myös aika varovainen. Uskon että pikkusiskona oleminen on vaikuttanut Elliin siten, että hän, esikuvan innoittamana haluaa on vauhdikkaampi, kovaäänisempi ja uhkarohkeampi kuin siskonsa samassa iässä. Pihla taasen on oppinut pienemmän huomioimista ja ymmärtää että sisaruksen kanssa pitää jakaa kaikenlaista, niin leluja kuin vanhempien huomiotakin.
Elli on aina ollut tosi nauravainen ja kunnon humoristi. Hänellä on sellainen jännä tirsotus ilme, jolla kalastelee yleisön nauruja. Hän nukkuu yönsä hyvin omassa huoneessaan, heräillen siinä viimeistään puoli kahdeksalta, ellei aamuvirkku isosisko malta olla herättämättä kaveriaan leikkeihin jo aikaisemmin. Hän sormiruokailee, tyhjentelee kaappeja ja milloin mitäkin ja seuraa isosiskoaan kaikkialle. Usein he leikkivät vierekkäin omia leikkejään sulassa sovussa ja välillä peuhaavat yhdessä pitkiäkin aikoja. Joskus Pihlalta menee hermo kun Elli tuhoaa leikin järjestyksen. Vastaavasti Elliltä menee maltti kun isosisko ottaa kädestä tavaran.
Pihlan ollessa poissa Elli on erilainen. Hän hakee paljon katsekontaktia ja läväyttää aina leveän hymyn. Hän selvästi nauttii kehuista. Kun ollaan kahdestaan kotona hän on myös huomattavasti hiljaisempi. Hauskaa jokellusta ja äänteitä tulee kyllä paljon, mutta pienemmällä volyymilla kuin jos sisko olisi paikalla. Silloin pitää ehkä taistella enemmän saadakseen äänensä kuuluviin. Näinä parina yhteisenä päivänä me käytiin vaunulenkeillä ja piipahdettiin läheiseen leikkipuistoon taputtelemaan kakkuja. Syötiin muun muassa persikoita koska ne on Ellin lemppareita ja siivottiin viikonlopun synttärijuhlia varten.
Tänään me juhlitaan vohvelikestien merkeissä, tunnelma on sähköinen kun Pihla ei millään malttaisi odottaa kakun maistamista. Eilen illalla saapui jo ekat vieraat kahden kissan ja vauvan kanssa. Niitä on sitten ihmetelty tämä aamu.
Mukavaa viikonloppua!
Mukavaa viikonloppua!
