Olen ehkä maininnut aikaisemminkin että meidän tyttärillä on ikäeroa tasan viikko. Laskettu aika heitti päivällä, mutta vanhempi viihtyi mahassa ihan viimeiseen asti ja päätti saapua maailmaan juuri ennen synnytyksen käynnistämistä. Tästä syystä vauvalle mahtuu kaikki isosiskon entiset vaatteet samaan vuodenaikaan. Ihan kätevää siis ulkovaatteita ajatellen. Saan flashbackeja tuosta ankka-asusta yhdistettynä joulun odotukseen. Samalla lailla se Pihlakin aikoinaan tempoi menemään pitkin lattian pintaa, kunnes joulun jälkeen kevättalvella alkoi kävellä tukea vasten ja tepastella horjuen lyhyitä matkoja. Silloin ei enää ankkapuku mahtunut, eikä tule mahtumaan myöskään kohta minille.
Pinnatuoli on myös isosiskon peruja. Ompelin siihen uuden pehmusteen Vallilan ohuesta vahakankaasta. Pehmusteen kaavan suunnittelin itse. Olen heikkona mustavalkoisiin pilkkukankaisiin. Marimekon Pirput Parput, Kivet ja Räsymatto on ikisuosikkejani, mutta nämä pilkut on myös kauniisti ryhmitelty kankaalle. Kuosi on Mikko Laakkosen Vallilalle suunnittelema Ropina. Hyvän pilkkukuosin suunnittelu onkin tosi haastavaa. Itse pidän usein pilkku ja muissakin yksinkertaista kuviota toistavissa kuoseissa siitä, että niissä tasapainotellaan taitavasti skarpin ja rosoisuuden välillä.
Me lähdetään kohta ajamaan kohti Helsinkiä. Järjestettiin pienen porukan kesken siskolle Baby showerit. Tein kakunkin, siitä huomenna lisää.
1 kommentti
Hieno pehmuste. Mullekkii tollanen. :D t Jossu
Lähetä kommentti