Eskarilainen ja pieni päiväkodin kävijä

Eskarilainen ja pieni päiväkodin kävijä

11 elokuuta 2019

Ei kommentteja

Tuo vauhdikas kuva kiteyttää aika hyvin tämän parivaljakon kesän. Paljon yhdessäoloa, hassuttelua ja leikkiä. Myös hetkittäisiä riitoja ja eripuraa, mutta sehän kuuluu asiaan. Elliin iski jonkinlainen uhma ja oma tahto on hetkittäin hyvinkin vahva. Hän tekisi mieluiten kaiken sen mitä isosiskokin itse ilman aikuisten apuja. Pipsa Possu väistyi suosiossa My little ponyjen tieltä, kun taas isosisko siirtyi fanittamaan L.O.L Supriseja. Molemmat tytöt vietti muutamia päiviä erikseen mummolassa, ja sai ihan erityistä huomiota kun kaikkea ei tarvinnut jakaa. Varsinkaan äidin syliä. 

Paria viikkoa ennen eskarin alkua Pihla kysyi varmaan päivittäin mitenkä pitkään vielä on lomaa. Eskari tuntui olevan asia jota ei malta odottaa mutta joka myös jännittää. Muutos ei ole suuri sillä viskariluokka on ihan esikoululuokan vieressä ja ennestään ihan tuttu paikka. Kaverit pysyy suunnilleen samoina ja uusia tulee lisää. Koulun ruokala on tuttu, samoin piha jossa välitunnit vietetään, joten oikeastaan mikään ei muutu. Yksi juttu oli kuulemma tokan eskaripäivän jälkeen erilainen. Jälkiruuaksi oli ollut uskomattoman hyviä pannareita jotka olivat näyttäneet mokkapaloilta. Elli ei ollut päiväkodin aloituksesta ihan yhtä innoissaan, mutta lämpeni ajatukselle kun näki aamulla kaverit ja tutut lelut.

Kuvat on kesäkuiselta Pikku kakkosen puistokäynniltä. Elli oli huimapäisellä tuulella ja hyppäsi aavistuksen liian korkealta nyrjäyttäen polvensa. Me pysähdyttiin tutkimaan jalkaa läheiseen ovisyvennykseen. Pihla tarjoutui reiluna kaverina kantamaan pienemmän kotiin, mutta hän olikin yllättävän painava. Onneksi oli rattaat mukana. Olen laittanut melkein kaikki vauva-ajan tavarat eteenpäin, mutta vaunut on toistaiseksi tallessa juuri näitä pidempiä retkiä varten. Veikkaan että niistä luopuminen tulee olemaan haikeaa. Ostin ne  vähän ennen Pihlan syntymää ja niihin tiivistyy jotenkin tosi tiukasti muistoja meidän lapsista pieninä. Pitää vaan ajatella että ne on vielä kahden lapsen jälkeen hyvässä kunnossa ja tuo iloa sitten seuraavalle perheelle. Päiväunien jälkeen Ellin jalka jalka oli jo entisellään ja vauhti ennallaan eli nopea. Hiusdonitsi on ompelusta ylijääneestä kangassuikaleesta ja sopii hyvin myös rannekoruksi.

Pihlan hameen ompelin kesällä hänen omien toiveidensa pohjalta. Haluttiin pitkä ja leopardikuvioinen. Kangas on Nappinjasta. Malli itse suunniteltu ja super helppo. Lisäsin vyötärön ympärykseen 30cm ja mittasin pituuden nilkkoihin saakka. Ompelin ylös kujan johon pujotin kuminauhan, mutta helman jätin viimeistelemättä. Kankaan tausta on yksivärinen tiilenruskea ja helma näyttää kivalta kun se rullautuu niin kuin trikoolla on tapana. 

En oikein osaa sanoa mitä mieltä olen eskarin alkamisesta. Luultavasti tulen toistamaan itseäni tästä eteenpäin, kun ihmettelen miten se aika kuluu joissain asioissa nopeasti. Lapset kasvaa, mutta minä en vanhene yhtään. 

Terveisin Anna-Maria

Read More

Kanelinen kietaisumekko ja Kesäsade kuosi

Kanelinen kietaisumekko ja Kesäsade kuosi

02 elokuuta 2019

1 kommentti

Tämä on yhdistetty asu ja kuosisuunnittelu postaus. Molemmat asiat sointuivat niin hyvin yhteen, että suurena mätsäävien sävyjen ystävänä oli aivan pakko toteuttaa tämä yhdistelmä. Nämä ruskean ja oranssin eri vivahteet tuo mieleen loppukesän lämmön ja syksyn, jolloin näitä värejä alkaa näkyä luonnossa. Jotenkin jo kaipaan sitä tunnetta kun voi kevyesti potkia maahan varisseita lehtiä tieltään jalkakäytävällä ja kuuluu se kuivien lehtien kevyt kahina. Ruskeaa, keltaista, punaista ja vielä pieni häivähdys kesän vihreää. Toisaalta toivon ettei lehdet tippuisi vielä pitkään aikaan ja kesä jatkuisi ja jatkuisi.

Kaava: Paper Theory Zadie jupsuit muokattuna mekoksi

Kangas: Nappinjan Kaneli -trikoo

Kun on töissä kangaskaupassa, joutuu tekemisiin toinen toistaan ihanampien kankaiden kanssa. On hyvin tyypillistä että kehitän pienen pakkomielteen johonkin just minulle sopivaan kankaaseen ja mietin aina sen nähdessäni mikä olisi makeinta mitä siitä voisin ommella. Tämän kanelinen trikoo sai aikaan juuri tuon kuvaillun tunteen ja ompeluhaaveiluissani päädyin kietaisumekkoon. Kaava on muokattu Paper Theoryn Zadie Jumpsuitista. Myös jumpsuit on tulossa, mutta innostuin tekemään siihen kirjailtuja yksityiskohtia ja tämä mekko ennätti valmistua ensin.  

Olen muutaman vuoden ajan kerryttänyt kapselivaatekaappia. Netistä löytyy paljon ohjeita sellaisen kokoamiseen, omaani teen aika rennosti ja soveltaen. Pyrin pitämään vaatteiden määrät pieninä ja värit ja mallit sellaisina jotka sopii keskenään yhteen. Minulla on pääasiassa mustaa, harmaata, denimiä ja ruskean eri sävyjä. Jotta homma ei kävisi liian säntilliseksi ja tylsäksi, löytyy erikseen osio ihan villeille asusteille ja vaatekappaleille. Pidän itselläni siis sen mahdollisuuden että jos joskus löydän kirpparilta jonkin ihanan mutta ei vaatekaappiini sopivan vaatteen, sille on tilaa siellä valkoisen hapsujakun ja glitterlegginsien joukossa. Pienen ja yhteensopivan vaatekokoelman pohjimmainen tarkoitus minulle on, ettei tarvitse pähkäillä mitä laittaa päälle ja silti kokonaisuus näyttää ihan järkevältä. Plus tärkeänä ekologisena kulmana pidän sitä, etten osta harkitsematta uutta ja kun ostan, sen pitää olla niin kiva ja kestävä että haluan pitää sitä vuosienkin päästä. Tämä mekko sopii mukavasti jo olemassa olevien vaatteideni joukkoon. Kylminä päivinä yhdistän siihen lasten mummin neuloman beigen neuletakin.

Sitten kerron vähän tuosta kuosista. Nimesin sen Kesäsateeksi. Pohjustan sen tarinaa kertomalla meidän Heinäkuusta. Se oli ihan mukava. Uutisista luin että keleiltään vaihteleva. Minulla oli töitä ja jonkin verran lomapäiviä. Käytiin kesälomamatkalla road trip tyyppisesti Jyväskylässä, Kolilla ja Kuopiossa. Satuttiin Juukaan juuri silloin kun siellä oli Hiekanveiston SM-kilpailut aiheena Elli. Koska meillä oli matkassa originaali Elli, täytyi hänenkin päästä taputtelemaan muutama hyvä kakku tuomareiden arvioitavaksi. Juuassa oli siis käynissä kotiseutu viikot jotka Ellin päivinä tunnetaan.

Suomen sisällä matkailu on mielenkiintoista. Olin käynyt vain kerran aikaisemmin itäisessä Suomessa. Tuollaiset pienet paikkakunnat kuten Juuka on käymisen arvoisia. Siellä oli kaunis puutalo alue Puu-Juuka jonka läpi ajettiin. Ja onhan kesällä muutenkin kaikkialla kaunista. En ollut aiemmin käynyt Kolilla. Käytiin porukalla Ukko-Kolin huipulla ja kylpylässä jonka ikkunoista avautui upea maisema Päijänteelle. En osaa kuvailla sitä muilla sanoin kuin että oli tosi kaunista. Kannattaa käydä katsomassa. 

Heinäkuun alku ja meidän Kolilla vieteytyt lomapäivät oli sateisia ja viileitä. Kotiin palattuamme alkoi helteet ja käytiin iltapäivisin tutustumassa lähiseudun uimarantoihin. En nauti paljoa helteistä ja porottavasta auringosta, sellaiset päivät tekevät minusta väsyneen ja kärttyisän. Parasta niinä päivinä oli päästä lähelle vettä. Haaveilin raikkaasta vesisateesta. Viimeksi olin seisonut sateessa ja tuulessa Ukko-kolin huipulla. Kuosi on siis haaveilua sateesta, mutta myös iloa siitä että on lämmintä ja ihana kesäinen luonto ympärillä. Helteessä on toki myös puolensa. Jäätelö maistuu paremmalta ja lasten pukeminen on helppoa, mutta minä olen ihan tyytyväinen tähän viileämpään. Tarkenen uudessa mekossa, mutta voin tarvittaessa kiepsauttaa neuletakin hartioille.

Tätä kirjoittaessani istun bussissa matkalla Kuopioon ystävien luokse. Kuopio on minun lempi kaupunkini ja kesällä ihastuin siihen taas uudestaan. Toriremontti oli saatu valmiiksi ja kävelymatka Kauppakatua pitkin satamaan oli entiselle kuopiolaiselle jotenkin nostalginen. Uudelleen maalattu kauppahalli ja autottomat kävelykadut ja kaikki. Mukavaa elokuuta, minä lähden jatkamaan näitä fiilistelyjä sinne paikan päälle!

Terveisin Anna-Maria

Read More