Vinkkini rentoon, minimalistiseen ja hulvattomaan jouluun

10 joulukuuta 2018

Tampere, Suomi

Pienten lasten kanssa meno on usein vauhdikasta, meillä ainakin. Siitä syystä tykkään miettiä miten hommat voi hoitaa rauhallisesti ja ilman kiireen tuntua. Varsin tavoiteltava olotila nyt paria seuraavaa viikkoa ajatellen, sillä tekemistä tuntuu löytyvän enemmän kuin aikaa riittää. Tavoitetilanne johon pyrin on varmaan jossain joustavan organisoinnin, minimalistisuuden ja hyggeilyn eli rennon kotoilun tietämillä. Kiireettömyys ei ihan täysin toteudu, mutta tykkään miettiä paljon ajanhallintaan liittyviä seikkoja. Kuinka voisin järjestää töideni ajankäytön järkevämmin, suunnitella jo valmiiksi viikon ruokalistan tai hoitaa viikkosiivouksen ripotellen pitkin viikkoa, päästen eroon kokonaisesta siivoukseen pyhitetystä päivästä. Joulukuu on lempikuukauteni. Erityisesti nyt haluan vaalia kiireetöntä tunnelmaa ja olla miettimättä liikaa sitä, mitä kaikkea jouluna kuuluisi tehdä. 

Aivoissani on selvästi varattu ihan oma osionsa joulutunnelmoinnille. Joulu tulee mieleeni kun lusikoin riisipuuroa kaneli- ja sokerikuorrutteella eli lähes joka viikko. Kun sujautan villasukat jalkaan koleana huhtikuun päivänä, saatan alkaa hyräilemään paatoksellisesti "Jo niin joulu joutui jo taas pohjolaan". Tai kun kalastelen ensimmäisiä lumihiutaleita kädelle marraskuussa, haistan nenässäni jouluaaton, joka on sekoitus pakkasta, havunneulasia ja pientä jännitystä. Silloin mieleen tulee juuri se tietty hetki lapsuudesta kun kävellään mummolan ovesta sisään aattona, tietäen että kohta pukki tulee. Joulutunnelmoija sisälläni ei ole pätkääkään kiinnostunut vuodenajoista, se mönkii mieleni sopukoista esiin aina kun aistii mahdollisen pienenkin viittauksen joulufiilistelyyn.

Aamukahvi, eukalyptus, Annan tirpat, joulukuu

Omaan jouluunsa voi valita juuri ne perinteet joista eniten pitää tai luoda uusia. 


Meillä joulukuu tulee sisältämän hyasintin kasvatusta, pipareita ja glögiä, joulutorilla tepastelua ja poniajelun. Joulumusiikkia -välillä villiä, mutta useimmiten rauhallista, jouluaskarteluja silloin kun huvittaa ja ehkä jopa jouluaiheisia leffoja. Meidän joulumme ei sisällä itsetehtyä joulukalenteria. Valmistin sen pari vuotta sitten ja se pitää välivuoden. Ajattelin että se on yksi niistä asioista, jonka voin jättää hyvillä mielin tänä talvena tekemättä, vaikka se onkin yllätyksiä vaille valmis ja hurjan hieno. Ensi vuonna sitten jos huvittaa. Meillä on muutenkin aika vähän joulukoristeita. Pari joulukukkaa, vuosien aikana kertyneet muutamat itse tehdyt koristeet ja jouluvalo riittää hyvin. 

Olen väkertänyt useana jouluna havuista kransseja, nyt sen sijaan huvitti enemmän vesivärittää eukalyptuskranssi. Meille ei myöskään tule joulukuusta. Muovikuusi ei minusta aja samaa asiaa kuin aito ja oikea tuntuu haaskaukselta. Vanhemmiten alan tuntea nähtävästi empatiaa jatkuvasti laajenevaa eläväisten joukkoa kohtaan, tämän vuoden uusimpana tulokkaana kuusia. Jos suomeen tulisi kuusien adoptointipalvelu, harkitsisin heti asiakkuutta. Tähän myös vaikuttaa vahvasti se seikka, että me vietetään aattoilta paikassa jossa on kuusi, muuten se ehkä jossain muodossa olisi meilläkin.

Minimalistisen joulun tavoittelu on houkutteleva ajatus, mutta voiko se sopia yksiin lahjojen antamisen perinteen kanssa? 


Lahjapaperien repimisen ääni, lasten iloiset kiljahdukset ja satunnaiset "ei sinun nyt olisi tarvinnut." toteamukset on aattoillan parhaita hetkiä. Lahjojen antaminen ja saaminen on ihanaa. Paketointi ja lahjan suunnittelu on hykerryttävän mukavaa ja tykkään miettiä paljon mikä lahja sopisikaan pairhaiten just sille tietylle tyypille. Varsinkin lapsille lahjapakettien aukoiminen on suuri ja pitkään odotettu ilo. Panostan mielelläni itse tehtyihin ja tarkasti valittuihin paketteihin, joille tiedän olevan oikeasti tarvetta. Myös elämyslahjat ja lahjoitukset on hyviä vaihtoehtoja, jotka sopii turhaa tavaraa välttelevään ajatusmaailmaan. 

Keskustelen Pihlan kanssa usein jonkin ostettavan tuotteen tarpeellisuudesta. Televisiomainokset ja lelukuvastot luo tehokkaasti haaveita ja haluja uusista leluista. "Haluan tuon ja tuon!" kiljahdus kuuluu asiaan kun on kyse lelumainoksista. Ne saavat näyttämaan uuden ostamisen tavoiteltavana, arkipäiväisenä ja hyvin positiivisena asiana. Mielestäni on liian ristiriitaista lähteä kieltämään jyrkästi uuden lelun hankkimista, mielummin pohdiskellaan yhdessä tarvitaanko jotain todella ja onko sille tilaa meillä. Tänään huokailin erään mainoksen ääressä täydellisen wieniläistuolin perään. Pihla tokaisi ostohaaveisiini, "Äiti, kaikkea ei voi saada." Oppi alkaa mennä perille, vaikka vähän se kirpaisee kun ostohaaveet torpataan julmasti. Islannissa on tapana antaa joululahjaksi kirja ja viettää aatto pitkälle yöhön lukien. Kuulostaa juuri sellaiselta lahjalta ja jouluyöltä, jollaisen haluaisin itselleni.

Annan tirpat, joulu, minimalistisuus, rento joulunaika

Minun on muuten helppo tarinoida rauhallisesti soljuvista joulunaluspäivistä. Itse juhlat järjestetään mummolassa, jossa varmasti pitää ihan erilailla kiirettä jouluvalmistelujen suhteen. Kannustan muutenkin muotoilemaan joulun juuri sellaisiin puitteisiin mikä itselle parhaiten sopii. Olkoon se sitten joulu ilman joulua tai ihan ylempalttinen fiilistely.  


Lopuksi muutama hyväksi havaittu vinkki rennompaan jouluun:


  • Jos jo pelkkä sana joulusiivous nostattaa otsalle hikikarpaloita, tavoitteet on luultavasti liian korkealla. Entisaikaan oli tapana pyyhkiä pölyt yläkomeron pimeimmistäkin nurkista, niistä jotka muutenkin avattiin vain joulusiivouksen yhteydesssä ja jynssätä lattiat listoja myöten juhlakuntoon. En keksi mitään syytä moiseen perinpohjaisuuteen. Itse tykkään pitää talvella himmeää valaistusta, ikkunassa joulutähteä ja polttaa kynttilöitä. Pidän siitä että koti on siisti ja tavarat paikoillaan, mutta tulen luultavasti antamaan muutamalle sängynalaiselle villakoiralle joulurauhan. Siivoan välttämättömimmän ja keväällä sitten kunnolla kun pölyn olemassaolon oikeasti näkee. 

  • Viidentoista ruokalajin joulumenu ja letkeä aattotunnelma ei ole kovin realistinen kombinaatio. Tämäkin tapa toimi paremmin silloin aikanaan, kun useampi sukupolvi asui saman katon alla. Ennen myös kodit olivat erilaisia. Tavaraa ja siivottavaa pinta-alaa oli vähemmän, ehkä siivoojia ja joulupitojen mahdollistavia ihmisiä myös enemmän. Toki jos on mahtava leipoja, niin kuin esimerkiksi äitini on, niin kannattaa tehdä paljon itse. Itse keskinkertaiset ruuanlaittotaidot ja innot omaavana suuntaan tarmoni muutamaan suolaiseen lemppariin ja hyvään jälkiruokaan. Minua ei haittaa jos jotain ostetaan valmiina, ei todellakaan. Mielestäni viimeistään tapaninpäivänä noutopizzan tilaaminen on ihan suotavaa toimintaa.

  • Minuun iskee jouluisin askarteluvimma, halu leipoa koristeellisia joulukakkuja ja visioida mielessäni mitä upeimpia piparkakkupalatseja toteutettavaksi. Ennen kuin ryntään kauppaan ostamaan tarvikkeita, tallennan idean Pinterest-kansioon, sillä todennäköisesti olen saanut inspiraation netistä. Mietin muutaman päivän ajan, haluanko todella tehdä sen jutun ja varaan tekemiselle aikaa. Minulla on kolme skenaariota, kuinka käy jos en suunnittele näitä asioita. 1. Ostan tarvikkeet ja kiireessä unohdan tehdä koko jutun. 2. Teen askareen osissa puolen vuoden aikana, koska en ehdi muuten. Intoni laantuu ja saatan projektin väkipakolla valmiiksi. 3. Tämä on yleisin. Teen askareen flow-tilassa valvoen koko yön. Se on toisaalta välillä aivan ihanaa, mutta ei auta yhtään rauhallisen joulufiilksen, oman jaksamisen ja selvä järkisenä pysymisen kanssa. Kivoille jutuille löytyy varmasti tilaa kun malttaa järjestää aikataulunsa hyvin. 

Toivon teille rentoa ja juuri sellaista joulun odotusta, joka tuntuu hyvältä. 


Kuulisin mielelläni myös teidän vinkkejänne rentoon joulukuuhun. Onko jotain perinteitä, jotka erityisesti kuuluu teidän jouluunne? Vai onko jotain perinnettä jonka aiot jättää varmasti välistä?


Terveisin Anna-Maria Mäkelä  

Ei kommentteja

Copyright © Annan tirpat. Blog Design by SkyandStars.co