Herkkiä kukkia ja pastellisävyjä - Kutsukortit ylioppilasjuhliin

Nuorin siskoni sai viikonloppuna ylioppilaslakin, onnittelut Julialle vielä kerran! Tein juhlia varten kutsukortin erään vesivärityöni pohjalta ja ajattelin nyt avata suunnitteluprosessiani tämän kyseisen työn kohdalla. Aika hauska muuten huomata, miten kivasti muutama vesivärein toteutettu kukkanen voi taipua useaksi eri kuosiksi ja kuvitukseksi.

Tyylini tehdä kuvituksia vaihtelee paljon. Tykkään tehdä vesivärein näiden kukkien kaltaista pikkutarkempaa jälkeä, mutta joskus on ihan kiva vaan sutia erilaisia väripintoja ja läikkiä. Tykkään myös piirrellä mustalla tussilla ääriviivapiirroksia ja hahmoja, jotka joko väritän käsin tai koneella. Alla olevat kukat hahmottelin ensin lyijykynällä 300 gramman paksuiselle paperille. Ohuempi kupruilee helposti ja muutenkin värit näyttää paremmilta paksummalla paperilla. Laadukkaissa akvarellipapereissa tummempia väripintoja voi lisäillä vaaleampien päälle ja ne kuultavat kauniisti läpi. 

Näissä kukissa käytin aika paljon vettä ja vähän väriä. Maalasin useita kerroksia, jotta saisin niihin ilmavuutta ja läpikuultavuutta. Jos haluaisin maalata suurta väripintaa ja lähelle reunoja, kiinnittäisin työn maalarinteipillä pöytään. Lopuksi vahvistin mustalla ohut-teräisellä siveltimellä haluamani kohdat työstä.

Maalaamisen jälkeen valokuvasin kukkaset päivänvalossa ja siirsin kuvat koneelle käsittelyä varten. Näiden akvarellikukkien kohdalla valokuvaaminen oli ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin skannaus, sillä liukuvat värit toistuvat silloin kauniimmin. Ainakin oma skannerini muuttaa kuvaa aina jotenkin laadullisesti tai värien puolesta. Epämääräisempiin pintakuviointeihin ja väreihin, joita tulisin kuitenkin koneella jälkeenpin muokkaamaan, käytän skanneria. Kuvien värimaailman, valoisuuden, kontrastin ja tarkkuuden käsittelen Photoshop Lightroomissa. Photoshopissa muokkaan kokoa ja tiedostomuodon. Kutsukortin tekstit, sommittelun ja muut detaljit tein Photoshopissa layereiden avulla. Innostuin siinä sivussa testailemaan kuosin tekoa. Aika ihana tuo alimmainen täplikäs mummolan tapetti -tyylinen kuosikokeilu. 

Siskoni tykkäsi heti ekasta versiosta ja saatiin kortit matkaan nopeasti. Maalaamien on minusta aina tosi terapeuttista. Työskentelen olohuoneessa valkoisen työpöydän ääressä ja kuuntelen hyviä podcasteja tai lempimusiikkiani. Nämä hetket ajoittuvat vauvan päiväuniaikaan tai iltaan. Arvokas oma aika onkin minusta aika mahtavaa viettää tehden juuri näitä omia, mukavia asioita. Kuvanmuokkaus on enemmän se työltä tuntuva osuus, mutta kieltämättä hyvin mielenkiintoinen sekin. Opin oikeastaan aina jotain uutta. 

Juhlat oli tosi kivat. Sää oli lämmin ja meidän suvun tyyliin puhetta ja naurua riitti. Sain juhlien varjolla hyvän syyn kaivaa ompelukoneen esiin ja ommella itselleni uuden mekon. Se jatkaakin aika sopivasti kaikessa vaaleanpunaisuudessaan kutsukorttien värimaailmaa. Laitan myöhemmin muutaman kuvan mun pinkistä samettiasusta.