30 toukokuuta 2018

Toukokuisia ilonaiheita


Tämä toukokuu oli ihana. Lämpimät päivät ja pitkät alkukesän illat innostivat ulkoilemaan tyttöjen kanssa paljon. Toisaalta kesän odotuksen tuoma jännittynyt fiilis, kun kaikki kiva on vielä edessä, saa minut käymään ihan ylikierroksilla ja olen viikonloppuisin kärsinyt aika tujakoista pääkivuista. Olen luonteeltani helposti innostuva ja uppoudun täysillä asioihin joita teen. Samoin myös lasten kanssa tykkään pohtia ja höpötellä vaikka mistä, ja olen mielelläni mukana aktiivisesti päivän touhuissa. Haluan siinä ohessa toteuttaa myös omia projektejani, joista saan iloa. Tämä yhdistelmä kärjistyy helposti kunnon multitaskaukseksi, jonka tuoma kuormitus purkautuu viimeistään siinä viikon loppupuolella, kun reissutöitä tekevä perheen puolisko saapuu kotiin. Nautin kun on säpinää ja tekemisen haaliminen kuuluu myös luonteeseeni. Sopivan balanssin löytäminen vain on vielä kesken.

Annan tirpat, äitienpäivä, toukokuisia ilonaiheita

Mutta meillä on siis ollut kiva toukokuu, jonka aikana tapahtui ainakin seuraavia asioita:

Äitienpäivä

Nämä kuvat otettiin äitienpäivänä. Pekka kuvasi ja me hassuteltiin kohteina. Tunnelma oli iloinen ja vitsikäs. Aamupuurot oli syöty ja tavarat pakattu valmiiksi mummolareissua varten. Sinä aamuna heräsin onnittelulauluun, ainakin pari sananaa kuulin,  ja sain asiaan kuuluvan kahvitarjoilun sänkyyn. Lahjojakin tuli ja eka oikein huolella itse tehty äitienpäiväkortti minulle ikinä. Mummolassa oli kakkua ja takapihan nurmikolla pystyi kävelemään ilman kenkiä. Ilma oli niin helteinen että lapset kylpi ulkona vannassa.

Ekan maitohampaan vauhdikas lähtö 

Pihlan hammas oli alkanut heilua mummolassa syödyn mehujään seurauksena. Sen heilumisen aste olikin päivittäinen puheenaihe ja mietittiin mikä olisi siistein tapa irrottaa se. Pihla itse ehdotti että solmitaan narun toiseen päähän hammas ja toiseen ovenkahva. Sitten paukautetaan ovi kiinni. Suunnitelmaa ei koskaan uskallettu toteuttaa. Pekka ehdotti että tehdään sama temppu mutta kauko-ohjattavan lennokin avulla. Kun asiaa oli pohdittu jo reilu viikko ja hammas sojotti jo hieman ulkonevasti rautahampaan puskiessa tilalle, Elli otti siitä tiukan otteen, veti sen pois ja laittoi omaan suuhunsa. Juttu nauratti meitä kaikkia, Pihlaakin, vaikka kuulema sattui hirveästi. Onneksi sain napattua hampaan talteen hammasakeijua varten.  

Toukokuu, annan tirpat,







Vohvelibileet 

Tyttöjen synttärijuhlat järjestettiin pari viikkoa takaperin vohvelikesti-teemalla. Muistutin taas itseäni, kuinka hauska juhlia onkaan järjestää ja vieraita pitäisi kutsua kylään useammin. Tässä kuussa meillä olikin ilo saada seuraksemme monta yökyläilijää ja se oli tosi kivaa. Elin lapsuuteni pihapiirissä, jossa naapurin mummolaan saattoi juosta kotoa milloin huvitti ja muutenkin pienellä kylällä serkut ja mummolat oli lähellä. Välillä kaipaan kovasti yhteisöllisempää menoa, täällä naapureita vain moikataan pikaisesti rappukäytävässä.

Kävelylenkit uusilla seuduilla

Ystävälläni on tapana käydä avomiehensä kanssa iltaisin kesäisillä pyörälenkeillä eri puolilla Tampereen seutua. Minusta se on ihana tapa tutustua kaupunkiin. Saankin Roosalta usein vinkkiä kohteista, jonne kannattaisi poiketa. Aina ei tarvitse matkailla edes kovin kauaskaan ja näkee vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja! Oma pyöräraukkani lepää varastossa huoltoa odottaen. Tykkään pyöräilystä, mutta tänä keväänä oman ajan ollessa kortilla, olen pyöräilyn sijaan valinnut liikuntalajiksi lempparini lenkkeilyn. Olen tutustunut uuteen kotikaupunkiini vaihtelemalla lenkkireittejä ja vaunuillen eri puolilla keskustaa.
Annan Tirpat, Itse tehty mekko,




Kuinka monta leikkipuistoa on Tampereella? 

No en tiedä, mutta me Pihlan kanssa otetaan selvää! Meillä on kesäinen peli, joka liittyy myös uusien paikkojen löytämiseen. Me aiotaan käydä mahdollisimman monessa eri leikkipuistossa tämän kesän aikana. Idea tuli siitä, kun kävelyreitin varrelle sattui kerralla kaksi uutta tuttavuutta: Pyynikin leikkipuisto ja Amurin leikkipuisto. Näistä ensimmäistä en edes löytänyt kartalta. Tähän mennessä saldo on kuusi.

Päiväkoti muuttuu

Pihlalla on enää yksi päivä päiväkotia ennen kesälomaa ja syksyllä hän aloittaa uudessa paikassa. Me on puhuttu asiasta aina välillä ja selvästi se on myös harmittanut. Itse olen ihan innoissani, sillä nykyinen päiväkoti on tosi kaukana ja parin bussinvaihdon takana. Tänään me käveltiin päiväkotiin vain kymmenen minuuttia ja oltiin perillä. Ihmettelin voiko tämä olla näin helppoa. Uusi päiväkoti on vanha vaalea puutalo ja viisivuotiaiden ryhmän tiloihin kiivetään vaaleanharmaita natisevia portaita pitkin. Pihassa on iso aidattu leikkikenttä. Arvatkaa rakastuinko ikihyviksi. Pihlakin aloitti heti leikit muutamaan muun tutustumaan tulleen lapsen kanssa.

Diy, silkkipaperit, kukkalahja, annan tirpat

Kesäkuussa meidän perhe lomailee. Suunnitelmissa on harrastaa lähimatkailua ja sukulointia. Haluan lukea kirjoja, käydä laivalla Tukholmassa ja nähdä kavereita. Otan rennosti ja teen asioita joista pidän. En aio viettää yhtään viikonloppua kärsien pääkivuista, paitsi jos kyseessä on pitkäksi venähtänyt ilta ystävien kanssa.

Toivottavasti sinullakin oli kiva kuukausi, tevetuloa kesäkuu!   


Follow my blog with Bloglovin

Kommentoi tästä