Myönnettäköön heti alkuun että olen aika innoissani meillä ensikuun lopussa juhlittavista kekkereistä ja saatan mainita niistä pitkin kuukautta pariinkin otteeseen. Meillä ei vaan täällä Helsingin seudulla ole montaakaan kutsuttavaa synttärivierasta ja luultavasti tulemmekin juhlimaan tätä tärkeää tapausta useammassa osoitteessa toukokuun aikana. Vähän silti on suunnitelmissa leipoa jotain ja pukeutua erityisen hienosti, kun virallinen päivä koittaa.
Aikaisemman blogin ansiosta Pihlan parin vuoden varttumisesta ja opituista jutuista on kertynyt aika kattava selonteko. Syksystä alkaen olen kirjannut juttuja ylös harvakseltaan, mutta nyt tuli tunne että voisin kaivaa kameran esille ja maanitella tyttösen kuvattaviksi erilaisin lahjonnan keinoin. Tällä kertaa kuvat on kahdelta eri päivältä. Ekassa sessiossa käytin houkuttimena pieniä aarteita sisältävää rasiaa ja toisessa aina yhtä toimivia rusinoita. Onneksi otin kuvat alkuviikosta, kun nyt molemmat ollaan flunssan nujertamina. Jännä että minut flunssa vetää ihan väsyneeksi kun taas Pihla on reipas ja iloinen. Molemmat ollaan varmaan yhtä kurkkukipuisia mitä yskimisen määrästä voi päätellä.
Mutta mitä siis pihlalle kuuluu? Hän on iloinen, innostuva, ystävällinen ja puhelias pieni tyttö. Sain kuulla tänään suunnilleen parikymmentä kertaa tuntiin sanat "Äiti katso!" ja "Pihla!" Hän on päättäväinen ja osaa kertoa mielipiteensä selkeästi, joka tosin saattaa muuttua jos asian selittää jotenkin mukavammin toisella tavoin. Oma vahva tahto aiheuttaa välillä vähän närää, mikä kuuluu asiaan mutta riidat unohtuu nopeasti. Söpöintä ikinä on kun aamulla makuuhuoneen oven takaa kuuluu tepsuttelua ja ovenraosta kurkistaa naurava lapsi. Tälläiset aamut alkaa aina haleilla, suukotteluilla ja höpöttelyllä sängyssä. Pihla viettää meidän vanhempien kanssa aikaa aikalailla saman verran. Pekka on joskus viikolla poissa enemmän, mutta usein lauantaisin minun ollessa töissä nuo kaksi saa viettää päivän kaksin. Välillä äiti on parempi mutta joskus isä. Varmasti ihan normaali tilanne.
Pihla pitää kirjoista, muumeista, piirtämisestä, tanssimisesta, lauluista ja tutkimisesta. Ulkoleikit on lemppareita ja uimahallissa käynti. Tarhassa on monta hyvää kaveria joiden nimet mainitaan heti kun hoitopaikan ovista päästään sisään. On helpotus että päivähoitopaikka on niin kiva ja Pihla jää leikkimään kavereiden kanssa hymyssä suin. Puhe alkaa olla yllättävän monipuolista. Joskus neiti yllättää ja heittää ilmoille ihan ihme sanoja. Välillä tulee kolmen sanan lauseita, mutta ne on vielä harvinaisia. Kysyin tänään mikä äidin nimi on ja se oli Pekka. Kysyin mikä isän nimi on ja sekin oli Pekka. Yritin selittää että olen Ansku mutta, ei, olen Pekka.
Erityisen intohimoinen suhde on kenkiin. Pihlan unelmamaailmassa kenkiä käytettäisiin huomattavasti enemmän. Varsinkin korkkareita tai mahdollisimman suuria miesten kalosseja. Hän haluaa auttaa kun tehdään salaattia ja napostelee siinä samalla osan kurkuista ja paprikoista. Hän on aamuihmisiä ja haluaa nousta aikaisin. Me muut ollaan tyydytty osaamme ja meistäkin on tullut aamuihmisiä. Ei me edes osata nukkua enää kahdeksaa pidempään. Pihlalla ja Pekalla on salainen tervehdys, jonka minäkin saan joskus tehdä.
Kuvaaminen oli aika haastavaa kun kohde liikkui vallattomasti, mutta joitain kivoja otoksia sain taas napattua talteen. Ylemmät kuvat on otettu aamulla, siitä johtuu tuo sininen kajastus. Meillä oli kyllä tosi kivaa kun loruilin ja yritin saada Pihlan keskittymään minuun eikä rusinoihin.
Tämä viikonloppu me pysytellään sisätiloissa ja aiotaan parantua jotta vappujuhlinta voi päästä vauhtiin. Hyvää viikonloppua!
Terveisin Anna-Maria
Ei kommentteja
Lähetä kommentti