Keittiöjakkaran kevät

Keittiöjakkaran kevät

09 toukokuuta 2023

Tampere, Suomi

Ei kommentteja

Meillä on keittiössä Ikean keittiöjakkara. Pitkään se oli kaikista tavallisin puun värinen porrasjakkara mitä löytyä voi, kunnes koitti se päivä kun halusin siitä hieman uniikimman tapauksen. Ja ennen kaikkea sellaisen jota katsellessa tulee hyvälle mielelle. Sen näkee kuitenkin joka päivä niin miksipä ei sitten voisi olla samalla myös upeista upein.

Ensin maalasin istuimeen kerroksen turkoosia kalkkimaalia. Parisen viikkoa pohdittuani sudin pintaan vielä toisen kerroksen ja lisäsin koristeita. Kukat ja lehdet on valkoisen seinämaalin ja akryylivärin sekoitus. Loppu maali meni kukkaruukkujen kuviointiin. Kuvan ruukussa on tällä hetkellä Roosalta saatu saniaisen alku ja ruukun vieressä sumutinpullo, jotta muistaisin kastella tarpeeksi. Kukkien kastelu ei ole vahvuuksiani, toisin kuin innostuminen maalaushommiin ilman sen suurempia suunnitelmia. Saatan koristella tätä joskus vielä lisää.

Laitan kuvan vielä meidän pihan jouluruususta, joka kukki aikaisin. Nyt kukat alkaa jo punertaa ja kohta ne nuupahtaa. On aika toisten kukkien.

Terveisin Anna

Read More

Tonttuovi puutarhatontulle

Tonttuovi puutarhatontulle

06 tammikuuta 2022

Tampere, Suomi

Ei kommentteja

Nyt loppiaisena tätä kirjoitellessani olen jo kerännyt joulukoristeet pois, mutta ajattelin kuitenkin lisätä muutamia joulukuvia tänne. Vähän niin kuin muistoksi siitä, millainen meidän eka joulu uudessa kodissa oli. Muistelen tätä joulua mieluusti leppoisana kotijouluna perheen kanssa, en niinkään koronakaranteenijouluna jota se myös oli. Tarkoitus oli mennä mummolaan, mutta nyt oltiin ihan kotona. Oli kyllä kivaa, onneksi ei oltu kovin kipeitä. 

Yhden koristeen joululta jätin, tonttuoven. Tonttuja ei tietenkään ole vain jouluna, joten en halua viedä meidän uudelta asukkaalta kotia. Tullaan tosi hyvin keskenämme toimeen. On hauskaa ajatella että meillä asuu kotitonttu. En tiedä onko se muista niin hauskaa kuin minusta, oikeasti tämä on kerrassaan riemukasta mielestäni. Mukava että hän suostui jatkamaan meillä vuokralaisena ja hoitaa täten jatkossa saunatontun ja puutarhatontun hommia. 

Tein oven vesiväripapereista liimaamalla niitä Eri Keeperillä useamman kerroksen päällekkäin. Sininen on seinämaalia ja vesiväriä, koristeet akryylimaalia. Luuta on makrameelankaa, tekstiililiimaa ja oksan palanen. Kynnysmatto juuttinarua makrameesolmuilla. 

Monet joilla on oikea kuusi sanoo että havuja löytyy vielä juhannuksenakin. Glitterkuusen glitteriä löytyy meiltä varmaan seuraavaan jouluun saakka, kunnes se pöläytetään taas paikoilleen. Elämässä on ihan hyvä olla kimallusta, ei kai sitä voi olla liikaa sentään. Ennen niin tylsän harmaa eteisen matto säihkyy hillitysti, se on nyt glamour. 

Ei meidän kuusi nyt ihan niin paljoa glitteröinyt että pelkäisin sitä hengittäväni, mutta ikävä homma tuo mikromuovi kuitenkin. On olemassa sellaista syötävää glitteriä kakkuihin ja biohajoavaa ekoglitteriä. Vahvasti epäilen ettei tässä kuusessa ole kumpaakaan niistä. Voisin alkaa suunnittelemaan sellaista biohajoavaa/syötävää kuusta. Se voisi olla kypsä vasta loppiaisena ettei kukaan vahingossa maistele sitä jo aatonaattona. Jatkan tämän tuoteidean kehittelyä.

Terveisin Anna-Maria

Read More

Pääsiäisen paperiset viuhkakoristeet

Pääsiäisen paperiset viuhkakoristeet

06 huhtikuuta 2021

Tampere, Suomi

1 kommentti

Moi ja iloista kevättä! Tänään satoi lunta ja oli kuin marraskuussa, mutta se kuuluu asiaan. Kolme tai neljä takatalvea on aina, ihan perus settiä tämä. Tulin esittelemään meidän pääsiäiskoristeluita. Oksat valmistui tänä vuonna hyvissä ajoin, sillä kokemusta on karttunut viime tippaan jääneistä koristeluhommista.  

Muistin palmusunnuntaina iltapäivästä että tämä taisi olla se virpomispäivä ja ei millään jaksettu lähteä enää illasta suorittamaan tehtävää. Kohde olisi ollut siskoni Julia. Järkeilin että virpoa saa tutuille varmaan  melkein koska huvittaa, joten sovin tyttöjen kanssa että seuraava viikonloppuna sitten. Hienot suunnitelmat ei onnistuneet, saatiin flunssa ja pajunkissat sai jäädä luomaan pääsiäistunnelmaa meille kotiin. Tässä Julia kuvia sinulle niin voit ihastella virtuaalisesti. Onneksi suklaamunia muistin ostaa riittävästi ja selviydyimme pyhistä hyvillä mielin.

Rairuoho kasvoi tänä vuonna harvana. Lapset pelasti tilanteen maalaamalla niin hienoja munia, että kun ne asetteli haituvaisen ruohon päälle ei kukaan enää huomannutkaan surkeaa kylvöstä. Vitsoissa oli paperikoristeita. Oli meillä höyheniäkin, mutta ei missään vaiheessa saatu aikaiseksi kiinnittää niitä paikoilleen. Elli herättää minut hivelemällä niillä jalkapohjia, hän on löytänyt heikon kohtani eli minkä vain kohdan ihossani. Kutian tosi helposti. Värikkäät höyhenet loihtii olemuksellaan iloista tunnelmaa sängyn alle ja pimeisiin nurkkiin, jossa normaalisti on vain ankeita villakoiria. Vielä yksi höyhenvinkki. Erittäin riemukas seurapeli on kun vuorotellen puhaltaen yritetään pitää höyhentä ilmassa.

Taitellut paperiviuhkat

Laitan tuohon alle kuvasarjan viuhkamaisten paperikoristeiden taittelusta. Idea mukailee kuivattuja palmunlehtiä, joita sisustusblogeissa ja lehdissä välillä näkee. Nämä käy myös kivoiksi viuhkoiksi lasten leikkeihin. Elli teki hiiriviuhkan, Pihla sydämiä yhdistämällä kaksi viuhkapalaa.

Paperiksi käy ohut pahvi tai paperi. Me tehtiin origamipaperiarkeista. Ruskea viuhka on taiteltu leikkokukkien mukana saadusta pakkauspaperista. Vekkien taittelun jälkeen tasaisempi pää puristetaan yhteen ja liimataan kuumaliimalla tai Erikeeperillä. Pajunoksien tapauksessa liimattiin taitosten väliin oksa. Koristeissa ja viuhkoissa päällystettiin jäätelötikku tai muu vastaava paperilla ja liimattiin se keskimmäisen vekin väliin. Muotoon saa variaatiota leikkaamalla erilaisia paloja, ovaaleja tai ympyröitä. Vekit voi tehdä tasaisesti tai jättämällä isompia ja pienempiä välejä. Ylimmässä kuvassa olen leikannut viuhkaan terävät kulmat. 

Pääsiäisemme saattaa kuulostaa aika epäonniselta ja laiskalta kun virpomaan ei päästy ja höyhenetkin jäi teippaamatta, mutta ei ollenkaan! Paperiaskartelun ja flunssan lisäksi tapahtui seuraavaa: 

• Löysin kirpparilta viime syksynä neljä maalipinnaltaan kulunutta, mutta tukevaa pinnatuolia. Pääsiäisen pitkät pyhät ja kotona oleminen sai aikaan inspiraation ja maalasin niistä kaksi. Yhden valkoiseksi ja toisen harmaaksi. Seuraavista kaavailen minttua ja sammaleenvihreää. 

• Suunnittelin lapsille jo perinteeksi muodostuneen pääsiäismunajahdin karttoineen päivineen. Se on aina menestys. Pihla teki minulle saman maalatulla pääsiäismunalla, mutta unohti piirtää kartan ja ilmoittaa että osallistun. Toisena pääsiäispäivänä tyynyn alta löytyi vaaleanpunaisia kananmunankuoren sirpaleita. Nukuin tosi hyvin, niihin sirpaleisiin oli loitsittu hyvää unta.

• Ikävä mummolaan on suuri. Nyt ei ole uskallettu koronan vuoksi matkustaa, mutta toivon että viimeistään heinäkuussa päästään. Leikkasin pari kulunutta lakanaa matonkuteeksi kesää ajatellen, toiveissa on tehdä mummolan vintillä uusi räsymatto. Mielessä jo siintää erilaisia väriyhdistelmiä raitoja ajatellen. On mukavaa varautua ja suunnitella jotakin mieleistä mukavaa asiaa. Paitsi joskus voi käydä niin että vaikka hyvin suunnittelee ja valmistautuu, niin silti voi unohtaa. Vähän kuten eräänä palmusunnuntaina.

Terveisin Anna-Maria

Read More

Itse kudotun räsymaton tarina

Itse kudotun räsymaton tarina

11 lokakuuta 2020

Tampere, Suomi

Ei kommentteja

Narisevat rappuset joista jokaisesta kuuluu omanlaisensa ääni kun niille astuu. Yhdessä ne muodostavat sävelmän eri ajasta. Muistan tai kuvittelen muistavani miltä tuntui olla lapsi ja kavuta jyrkkiä askelmia käsien ja jalkojen avulla kuin kissa. Portaat tekivät jyrkän mutkan oikealle kuudennen askelman kohdalla. Silloin ennen menin istumaan nurkan taakse ylärapuille jos halusin olla rauhassa.

Vaaleankeltaiseksi maalatun sormipaneelin pinta halkeilee. Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta ja kaksi pientä ovea ullakkohuoneisiin. Niiden takana, vanhojen patjojen ja sanomalehtien seassa asui ja asuu yhä olento, jota en halua koskaan tavata. En tiedä miltä se näyttää, mutta kuvittelen mielessäni kaksi kiiluvaa silmää, jotka pistää pimeästä esiin. Olen aina pelännyt pimeää, nyt ja silloin. Menen toiseen makuukamareista. Se oli ennen paljon suurempi. Nyt sinne mahtuu kahdet kangaspuut, kirjahylly, kamina ja minä. Valkoisesta tapetista on revennyt soiro. Välistä kurkkii keltaisia kukkia ja pilkkuja. Mieli tekisi kuoria ulommainen pinta pois, mutta en henno eikä tapana muutenkaan ole riipiä toisten seiniä. Tyydyn kuvittelemaan miltä keltainen tapettiseinä näyttä, mielikuvissa se on hienompi kuin oikeasti. Jylhiä vesiputouksia, lehmiä vaanivia lohikäärmeitä ja Kaunistolan maatila korkealla mäen rinteellä. Tapetin alanurkassa Esson risteys ja S-marketti.

Olen kesälomalla mummolassa. Mummolan rakennus Kaunistola on ollut pienenä minulle koti ja sitten naapuri. Paikka missä ovet oli aina avoinna. Jos ketään ei ollut kotona, laitettiin luuta oven eteen merkiksi. Kesällä juoksin mummolaan paljain jaloin ja keräsin kimpun kukkia maljakkoon. Mummi käski hakemaan Ville vallaton -jäätelötikun pakastimesta ja se nautittiin tuvan pöydän ääressä. Sama kaava toistuu tänä kesänä sillä eroavaisuudella, että nykyään tuon pesueeni jäätelölle mukanani. Kudon Mattoa vanhoilla pyöräskangaspuilla. Puiden ominaisuuksiin kuuluu kudottaessa alituinen natina. Penkki nitisee takamuksen alla. Se saattaa vielä romahtaa joku päivä, mutta tykkään elää vaarallisesti. Yhtenä kuteista käytän vanhaa lakanaa. Haalean vaaleanpunaisella pohjalla on persikan ja oranssin värisiä ruusuja. Lakanasta tulee mieleen pimenevä ilta, häilyvästi unen seasta erottuva aikuisten puheensorina ja kumisaappaiden askellus eteisessä. Pappa tuli varmaan navetalta.

Pyöritän toiselle sukkulalle valkoista ontelokudetta. Sitä ostettiin mummon kanssa kun saatiin ensimmäinen kipinä kudontahommiin. Pappa oli ideaa vastaan. Miksi laittaa vanhat puut yläkertaan kun mattoja saa kaupasta. Yritän avata papalle homman ideaa. Ei se päämäärä, vaan se matka. Se ilo että oppii ja oivaltaa, voi kutoa muistoja yhteen, hyödyntää vanhaa ja luoda jotain uutta. En oikeasti osannut pukea ajatuksiani sanoiksi noin ylevästi silloin, mutta jotain sen suuntaista yritin tapailla. Ihan ei papan kanssa tavoitettu yhteisymmärrystä kudontahommissa, mutta mikä tärkeintä, puut saatiin kasaan. Eikä vain yhdet vaan kahdet!

Tätä mattoa kudon kolmella sukkulalla. Väliin sujautan tummanruskeaa puuvillaista kukkakudetta ryhdittämään haaleaa pastellisuutta. Ei mitään hajua kuteen alkuperästä. Aika kuluu, matto pitenee. Lapset tulee välillä seuraksi lekottelemaan lattialle levitetylle patjalle. Annan tytöille tabletin viihdykkeeksi siinä vaiheessa kun kangaspuista aletaan mallailemaan kiipeilytelinettä. Yhtenä iltana saan papalta palautetta että yhdentoista aikaan saisi olla paukuttelemassa jo ihan muualla kun yläkerrassa. Tavan immeiset yrittää nukkua. Nolostuneena laadin mielessäni soveliaammat vierailuajat. Välillä niisivarsia aloillaan pitävä osanen alkaa vinksottaa, hätäisesti sidon sen paikoilleen juuttilangalla. Korjaan myöhemmin kunnolla, mutta nyt ei ehdi. Huomenna pitää olla jo matkalla Tampereelle.

”Tuletko kahville” kuuluu alakerrasta. Pari riviä vielä ennen kuin väri vaihtuu, sitten voin mennä. Harmittelen että kuteesta tulee himpun verran liian löysää. Pelkään että puut hajoaa jos paukutan kovempaa tai papan hermot menee kun jytinä kiirii puutalon rakenteita pitkin alakerran makuuhuoneeseen.

”Jännittää millainen siitä tulee. Sitä on jotenkin vaikee kuvitella.” Tuskailen kahvipöydässä. ”Hyvä tulee.” Mummi toteaa ja kaataa kahvia kuppiin. Astiat on eri paria. Ennen minua häiritsi kuppien erilaiset muodot ja yhteen kuulumattomuus, omassa kodissa olen ollut aina tarkka kahvimukien mätsäävyydestä. Nyt en tiedä kummat hellii estetiikantajuani enemmän, kurinalainen rivi Marimekon räsymattomukeja vai nostalginen kokoelma Kermansavea, sitaateilla höystettyjä hassuhkoja kupposia ja vanhoja Arabioita. Mummolan jääkaappi on tummanvihreä ja siinä on Valion lehmämagneetti, mainitsemisen arvoinen yksityiskohta, olenhan tuijottanut magneettia niin monesti elämäni aikana.

Kaunistolan eteisessä on kaksi pitkää pirteän väristä räsymattoa. Ne on papan äidin tekemiä, mallin nimi on lemmenpolku. Tasaisen palttinan seassa kulkee niput teräviä harjanteita. Samoilla kangaspuilla kudottuja joilla minä nyt teen vajaa parimetristä mattoani. Yhdessä kohtaa on virhe. Vappu -mummo ei ollut sitä viitsinyt jäädä suremaan vaan jatkanut vain. Se on minusta ihan suotavaa ja kertoo tekijän rennosta ja rempseästä asenteesta, ainakin näin olen ymmärtänyt puheista. Oikeastaan maton vikaan tehty kohta on kauneusvirhe jonka ansiosta siihen liittyy tarina ja opetuskin. On tärkeää että tekee työnsä huolella ja yrittää parhaansa, mutta virheitä ei tarvitse pelätä.

Kuluneita pintoja, kaunista epätäydellisyyttä ja eripari kuppeja. Muistoja joista ei voi sanoa onko ne oikeasti tapahtuneet niin miten mieli on päättänyt ne muistaa. Ihmisiä joiden kanssa minulla on hyvä olla. Tuoksuja ja tunnelmia lapsuuden talosta. Levitän uuden maton makuuhuoneen lattialle ja ihastelen. Miten se onkaan kaunis!

Terveisin Anna-Maria

Read More

Kesäkuun parhaat

Kesäkuun parhaat

07 heinäkuuta 2020

Tampere, Suomi

Ei kommentteja

Vesipisarat tekee vanojaan ikkunaa vasten ja puiden oksat huojuu satunnaisten tuulenpuuskien voimasta. Tulevalle viikolle on luvattu koleaa ja pilvistä säätä. Pidän sadekeleistä, tekeehän sateet hyvää luonnolle ja pieni tihkusade on mukavampi ulkoilusää kuin paahtava helle. Sellainen paahde mikä meillä oli juhannuksen alla ja sen vahva kontrasti tämän hetkiseen säähän saa miettimään, oliko se edes totta. Miten pystyikään olemaan niin kuuma että uikkarilla tarkeni ja keskipäivällä oli pakko hakeutua varjoon lepämään kun kaikki liikkuminen sai hikoilemaan.  Kuitenkin nuo keskikesän päivät olivat minusta erityisen mukavia ja haluan niistä nyt kirjoittaa. Minun kesäkuuni parhaita hetkiä olivat: 

• Juhannus mummolassa Keiteleellä siskojen ja lähisuvun kesken. (Nämä kaikki listaamani asiat ja tapahtumat sijoittuvat mummolan lähipiiriin, sillä vietimme siellä puolet kesäkuusta, juuri sen lämpimimmän puoliskon juhannuksen tienoilla.) Nyt kun koronan vaara ei ole niin suuri, uskalletiin käydä moikkaamassa Lea-mummia ja naapurin Kaunistolan mummi ja pappa. Poikkeuksellinen kevät on ollut meille kaikille omalla tavallaan raskas. On jouduttu eristäytymään ja jännitetty minne suuntaan suomea tartunnat ylettyvät. Pohjois-Savossa ei koronaa onneksi näkynyt, mutta riskiryhmät eristettiin ja poikkeusolot tekivät mielen levottomaksi itse kullakin. Nyt kuitenkin nähtiin ihan livenä ja se oli ihanaa. Tulen vielä käymään loppukuusta tyttöjen kanssa, kahvitellaan sitten taas!

• Herkut. Pihlan nimppareita juhlitiin paistamalla muurinpohjalettuja pihalla. Mummolan pihamaalla nautitut kahvit maistuu aina erityisen hyviltä, santsasin kolmesti. Ennen vanhaan ysärillä heinäkuun kahdes oli minun toisen nimeni Marian ja siskojeni nimipäivä. Silloin katettiin samaan tapaan kakkukahvit pihamaalle ja mummi paistoi letut. Lisäksi äiti leipoi kolmeen otteeseen raparperipiirakkaa ihan vain koska se oli mahdollista. Grilliruoka ja uudet perunat kuului olennaisena osana juhannusruokailuun. Kiitos Poutun Muu -tuotteiden, pääsi kasvissyöjäkin nauttimaan grillimakkarasta. 

• Uitiin joka päivä, paitsi että minä olin arka ja uin vain kerran. Keskityin heittelemään rannalta keppiä Huukolle, kaksitoistavuotiaalle cockerspanielille, porukan vesipedolle. Se kävi heittämässä uimalenkkiä vähän kauempana muista ulapalla ja jäi sitten kiertelemään uimareiden, varsinkin lasten lähistölle. Meillä on yksi vakkari uimaranta, jossa on matalaa pitkälle ja jonne koiran saa ottaa mukaan uimaan. Ja käytiinhän me (muut kuin minä siis) kerran uimassa mummolan mökillä. Syötiin sielläkin muurinpohjalettuja. Mummi oli solminut tytöille pienet saunavastat. Jos pitäisi määritellä yksi kesän lempparituoksuista, niin se on saunavastan tuoksu kun saunotaan. Ja vihtomisesta lähtevä ääni on myös hyvä. Oikein tunnelmallinen mökkeilyääni. 

• Luonto oli runsaan vihreä ja kukkaisa. Pörriäiset ja ötökät askarruttivat Elliä niin että kysymyksistä ei meinannut tulla loppua. "Missä mehiläinen nukkuu? Minne muurahainen menee? Voiko perhosta silittää?" Aloinkin miettiä, että miksi ihmeessä asun kaupungissa kun sielultani olen enemmän maaseudun tyttö. Kyllä minä vielä joskus unelmani pienestä kasvimaasta ja kukkapenkistä toteutan.

• Pelattiin mölkkyä. Osa kilpailuhenkisimmistä piti sääntöjä tyhminä, sillä meillä on tapana antaa uusi mahdollisuus, jos heitto on älyttömän surkea. Tai jos meinaa harmittaa liikaa niin sittenkin voi uusia. Silleen me kuitenkiin pelattiin. Tikanheitto oli muuten viihdyttävää, mutta olin siinä luokattoman huono ja heitin oudossa asennossa. En saanut yhdistettyä käden liikettä siihen suuntaan missä näin tikkataulun, tikat hakeutuivat ladon seinään tikkataulun ympärille. Muiden mielestä minun tikanheittotyylistäni löytyi se viihdyttävyys. 

• Solmin tytöille voikukkaseppeleet. Ne nahistuivat aika pian, mutta muistinpas miten varret punotaan yhteen. Keräsin juhannuspäivän kahvipöytään kimpun äidin juhannusruusupensaasta. Illalla aloin katsella kimppua siihen malliin, että siitähän saisi aika kivan kukkaseppeleen. Kuvien mukaiseen rentoon kukkaseppeleeseen ei tarvita muuta kuin rautalankaa vanteeksi sekä lankaa tai ohutta rautalankaa, jolla kieputella oksat vanteen ympärille. Jos teet ruusuista, suosittelen hanskoja käteen. Itse en malttanut ja sain pistoksen.

Mekko on mummin vanha, suloinen vintage aarre. Kokolapussa lukee Made in Turku. Jos kesäkuu oli jotenkin erityisen kiva, pitää tämä viileä heinäkuu myös sisällään mielenkiintoista tekemistä. Olen tämän kesän Oriveden taitokeskuksessa töissä. Auvisen talo kaakeliuuneineen ja lautalattioineen on kaunis miljöö Taitokeskuksen puodille. Kangaspuiden tasainen pauke sopii hyvin taustamusiikiksi ja tuo mieleen ne ajat kun kudottiin mummolan vintillä räsymattoja vanhoista lakanoista. Muutan hieman suunnitelmaa. Ehkä tarvitsen kasvimaan lisäksi tilaa myös kangaspuille.

Kiitos kauniista kuvista Julia. Julian valokuvausportfolio löytyy osoitteessa juliatirkkonen.myportfolio.com

Terveisin Anna-Maria 

Read More

Makramee seinävaate pitkillä hapsuilla

Makramee seinävaate pitkillä hapsuilla

29 toukokuuta 2020

Tampere, Suomi

1 kommentti

Valoisat toukokuun illat on kiva viettää, kuinkas muutenkaan kuin harjoitellen erilaisia solmuja! Olen pitkään haaveillut meidän makuuhuoneen seinälle itse tehtyä makrameeta ja nyt kun aika salli, päätin ryhtyä hommiin. Suosin meidän makkarin sisustuksessa valkoisia sävyjä. Vaaleat pellavalakanat on ihanan raikkaat ja muutenkin tykkään siitä miten viherkasvit pääsee oikeuksiinsa kun muuten on aika eleetöntä. Vuokra-asuntoa ei viitsi tapetoida, mutta saattaapa olla että jos saisin valita, voisi seinille valikoitua aika värikäs tapetti. Pastellisävyinen, runsas ja kukikas. Nyt kuitenkin mennään vaaleilla väreillä, niihin en kyllästy varmaan ikinä.

Tässä makrameessa lankana on valkoinen Lankavan Chunkymop. Chunkymop on kierrätyspuuvillasta valmistettua moppilankaa. Suosin löysäkierteisiä lankoja jotka voi hapsuttaa kauniisti.

Tähän makrameetyöhön käytin ohjeena YouTubesta löytyvää Sasha MACRAMESSAGE tutoriaalia. Lankaa kului noin puolitoista kerää, yhdessä kerässä on 700g lankaa. Leikkasin omaan työhöni ohjetta pidempiä lankoja, sillä halusin hapsutuksen jatkumaan alemmas. Tutoriaalin lopussa työhön kiinnitettävät tupsut jätin kokonaan pois. 

Jos mietit, ryhtyäkö tekemään ensimmisenä makrameetyönä tämän tyyppistä aika isoa solmeiluhommaa, niin ainakin tämä ohje oli minusta hyvin selkeä. En ole tehyt vielä kovin paljoa makrameita, mutta muuten kaikenlaisia käsitöitä harrastaneena tämän tekeminen kävi ilman suuria ongelmia. Muutaman kerran meinasi solmut eksyä väärään paikkaan, mutta onneksi huomasin virheet äkkiä. Videotutoriaalissa nuo ruudut oli tasasivuisempia, omassani ne vähän venyy. En alkanut kuitenkaan purkaa, sillä minusta ne on noin kauniit ja antaa työlle ripauksen boheemia ilmettä. Eniten aikaa meni lankakierteiden avaamiseen hapsuiksi. Tämä malli olisi ihana myös Sofia Knotterin langoista tehtynä, Knotterin langat on löysemmällä kierteellä ja helpompi avata. 

Jäin vähän koukkuun tähän solmeiluun. Mietin tänään että aika ihanaa kun itse tekemällä saa juuri sellaisia sisustusjuttuja kun tykkää. Seuraavana tarve on parille amppelille. Lankavalla on muuten sivuillaan inspiroivia ilmaisohjeita, suosittelen tutustumaan jos esimerkiksi sisustaminen itse tehdyillä tekstiileillä kiinnostaa. Haluaisin tehdä ainakin virkatun maton, solmeillun verkkokassin ja makramee -tyynynpäällisen. Minusta uusista käsityöprojekteista haaveilu on kiva vaihe, eikä kaikkia ideoita välttämättä tarvitse toteuttaa. Kaikelle on oma aikansa.

Tänään lapset jää kesälomalle. Ostin pakkaseen jäätelöä, vähän houkuttaa leipoa masikkapiirakka siihen kaveriksi. Palaan blogiin makrameeideni kanssa vielä toistekin, ainakin juttua niistä amppeleista on luvassa!



Terveisin Anna-Maria

Read More

Lasten uudet kesätakit kangasmerkeillä

Lasten uudet kesätakit kangasmerkeillä

15 toukokuuta 2020

Tampere, Suomi

Ei kommentteja

Jaan teille tämän pienen diy -homman mikä tyttöjen kanssa tehtiin. Minulla on ollut pitkään jemmassa kangasmerkkejä, en ollut raskinut käyttää niitä mihinkään. Aina järjestellessä askartelutavaroita otin ne pois pienestä sinisestä kirjekuorestaan missä niitä säilytin ja huokailin niiden söpöyttä. Nyt kun järjesteltiin kaappia kolmestaan ja tutkittiin näitä merkkejä, päätettiin että tyttöjen kevättakkeihinhan ne olisi just kivat.

Merkkien kiinnitys itsessään oli helppoa. Silitys tapahtui levivinpaperin läpi. Molemmat saivat olla mukana oman merkin kiinnittämisessä. Pihla sai kissan ja flamingon, Elli yksisarvisen. Merkit on ostettu Nova Melinan nettikaupasta.

Myönnän, että minusta on tosi söpöä kun tytöt pukeutuu mätsääviin vaatteisiin, mutta ainakin toistaiseksi se on ollut myös heistä tosi jees. Monesti vaatekaapista päätyy pienemmän päälle samanlainen mekko kuin isosiskolla. Molemmilla on myös ihan omia lempivaatteita. Pihla tykkää pukeutua farkkuihin ja tyyli on jo selvästi isomman lapsen. Pikkusisko vetäisee kaapista ylleen balleriinamekon, Ryhmä hau legginsit ja leopardikuosiset sukat. 

Tällä viikolla eskarilainen palasi eskariin ja päikkyläinen päikkyyn. Molemmat on ihan innoissaan siitä että saa leikkiä kavereiden kanssa vielä pari viikkoa ennen kesälomaa. Minä palautan mieleeni täytekakun leivonnan vaiheita, lapset täyttää nimittäin vuosia. Elli nyt viikonloppuna ja Pihla viikolla. Juhlat on pienet mutta niistä on puhuttu paljon. En muista koska viimeksi olisin leiponut mitään sämpylöitä monimutkaisempaa. Viime vuonna mummi toi valmiskakun ja sitä edellisellä kerralla taisin oikaista ja koristella litran jäätelöpalan stösselillä. Nyt haastan itseni ja leivon ihan oikeasti. Elli ehdotti My Little Pony - Pokemon - Lol Suprise -Ryhmä hau -kakkua. Itse kun ehdin jo haaveilla hyvin hillitystä kermavaahtokakusta.

Hei ihanaa kun on Toukokuu ja ihanaa kun on synttäreitä. Ennustan että vaikka juhlat on pienet, ne on silti riehakkaat.

Terveisin Anna-Maria

Read More

Narureppu softshellistä + ohje

Narureppu softshellistä + ohje

18 marraskuuta 2019

Tampere, Suomi

Ei kommentteja

Tein tämän narurepun itselleni jo keväällä, mutta koska se on osoittautunut oikein käteväksi ja kivaksi, jaan teillekin siitä kuvia inspiraatioksi ja tekemäni ohjeen. Repun ompelu on helpoista helpoin, siinä ei ole vuorta eikä materiaalina käyttämääni softshelliä tarvitse siksakata reunoista, sillä kangas ei purkaudu. Repun reunat huolittelin huvikseni saumurilla, mutta pelkällä ompelukoneella pärjää hyvin.

Softshell ei ole varsinaisesti täysin vettä pitävää vaan vähän huokoista ja tavallinen, vähän paksumpi universal -neula käy ompelemiseen. Tämä siis tiedoksi jos mietit kannattaako käyttää kosteussulkukankaisiin soveltuvaa mikrotex neulaa. Materiaali on siitä hyvä, että sen voi pyyhkiä puhtaaksi, ei ole välttämätöntä pestä heti jos sattuu likaantumaan. Avaimia ja muita pieniä tavaroita varten tein kassiin pienen vetoketjullisen pussukan.

Olen käyttänyt omaa reppuani suht kevyisiin kantamuksiin, salivaatteisiin ja sen sellaisiin, mutta jos repun täytyy kestää enemmän painoa, suosittelen leveämpää nyöriä ja alaosaan erillisiä lenkkejä joihin narut voi pujottaa.  Alla muutama havainnoillistava kuva työvaiheista. Ainiin, ja koska salilla käyminen on ikuisuustauolla, kuten juoksupostauksessa kerroin, reppu on ollut viime aikoina ihan vain arkikäytössä. Vaikka blogia lukiessa voisi saada sen käsityksen että tyylini on aika värikäs,  pukeudun yleensä mieluiten mustaan. Tämä reppu on aikamoinen väripilkku muuten tummassa tyylissäni, mutta tykkään silti. Onhan tuo pinkki pionikangas aika suloinen.

Softshell materiaalina arveluttaa minua pesussa irtoavan mikromuovin vuoksi. Tiedän että omat pesut on pienen mittakaavan harmi, mutta mieluiten haluaisin tehdä vähemmän haitallisia ratkaisuja. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea Puutalobaby blogin teksti aiheesta. Sielllä on myös hyvää infoa mikromuovia keräävistä pesupusseista. Sellaista ei minulla vielä ole, mutta voisin hankkia. Olen pyrkinyt välttämään softshell ja fleecevaatteita, mutta muutamia löytyy. En esimerkiksi voinut olla ompelematta Pihlalle ulkohousuja hänen valitsemastaan softshellistä, niistä tuli ihan lempparit. Iloiset keltapinkit. Narurepusta jäänestä jämäpalasta tein vielä tabletille suojuksen.

Pionit- kangas ja nyöri on ostettu Nappinjasta.

Terveisin Anna-Maria 

Read More

Kirjottu sateenkaari ja vaaleanpunainen kukkataulu

Kirjottu sateenkaari ja vaaleanpunainen kukkataulu

04 lokakuuta 2019

Tampere, Suomi

4 kommenttia

Minulla oli kesä-syyskuun vaihteessa hillitön innostus kirjontaan. Opettelin säntillisesti perusteet YouTubesta. Rohkaistuin ostamaan lankaa, pyöreän kehikon ja leikkelemään palasen vanhasta pellavalakanasta pohjaksi. Hankin myös sellaisen merkkauskynän, jonka väri haihtuu kankaasta pois muutamassa päivässä. Hurjan kätevä kirjontakuvioiden piirtämiseen ja sellaisiin viesteihin, jotka on tarkoitettu luettavaksi vain parin päivän sisällä. Näillä tiedoilla ja välineillä tein nämä kaksi pientä kirjontatyötä. Niistä tuli sen verran upeita että päätin jättää ne kehikkoihinsa ja ripustaa tauluiksi.

Ja kuulumisia vielä. Parasta tässä syksyssä on olleet seuraavat asiat.

Sain lopultakin päätökseen viime syksynä aloitetut villasukat. Siinä samalla torppaantui joka syystalvinen orastava neulontainnostuksen poikanen, sillä ruskeiden perusvillasukkien neulominen oli niin tavattoman tylsää ettei ihan heti tee mieli heilutella puikkoja. Tämä on siis hyvä asia, sillä sain ne neulontahommat ajoissa alta ja voin keskittyä johonkin muuhun. Esimerkiksi noihin ristipistoihin, vaikkakin niiden tekemisen voisi niputtaa tietyssä mielessä tylsyyskategorian samaan sarjaan. Silti teen mieluiten niitä.

Elli on taas oppinut vaikka mitä. Hän potkupyöräilee vauhdilla, syö salaattia (ei ole oppinut vielä isosiskolta että se on pahaa) ja ekaa kertaa eilen hän sanoi että ärsyttää. "Minua ärsyttää Pikku Kakkonen" oli tarkat sanat kun televisiossa olisi pitänyt olla My Little Pony. 

Luin kesällä aika vähän kirjoja, mutta nyt lukeminen houkuttelee. Synkeät illat, kirjat ja villasukat kuuluu yhteen. Olen ottanut tavaksi lukea ennen nukkumaanmenoa ja aina käy niin että väsyn ihan hirveästi. Tehokas keino olla valvomatta liian myöhään. Olen laittanut merkille, että joka ilta kun luen Pihlalle iltasatua, haukottelen sen aikana vähintään kolmesti. En ikinä vähempää. Jos ajattelen että kohta haukottelen varmasti, niin sitten se tulee takuulla. Haukottelen nytkin. 

Kävin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa. Kun olin koululainen, oli tosi jännää kun äiti ja isä meni sinne vanhempainiltaan. Kuvittelin niiden puivan siellä tarkkaankin kaikkien oppilaiden käyttäytymistä ja kelpoisuutta, mutta nyt kun vihdoinkin itse pääsin käymään tuossa mystisessä kokoontumisessa niin olipahan aika tavallista. Ei puimista, vain eskarilaisten arjen esittelyä. Se oli totta mitä porukat sanoi silloin kun tiukkasin mitä juonia siellä punottiin, niin ei yhtikäs mitään.

Huomenna juhlitaan pikkusiskon kolmekymppisiä. Varmaan lauletaan Frederikiä.

Terveisin Anna-Maria

Read More