Tonttuovi puutarhatontulle

Nyt loppiaisena tätä kirjoitellessani olen jo kerännyt joulukoristeet pois, mutta ajattelin kuitenkin lisätä muutamia joulukuvia tänne. Vähän niin kuin muistoksi siitä, millainen meidän eka joulu uudessa kodissa oli. Muistelen tätä joulua mieluusti leppoisana kotijouluna perheen kanssa, en niinkään koronakaranteenijouluna jota se myös oli. Tarkoitus oli mennä mummolaan, mutta nyt oltiin ihan kotona. Oli kyllä kivaa, onneksi ei oltu kovin kipeitä. 

Yhden koristeen joululta jätin, tonttuoven. Tonttuja ei tietenkään ole vain jouluna, joten en halua viedä meidän uudelta asukkaalta kotia. Tullaan tosi hyvin keskenämme toimeen. On hauskaa ajatella että meillä asuu kotitonttu. En tiedä onko se muista niin hauskaa kuin minusta, oikeasti tämä on kerrassaan riemukasta mielestäni. Mukava että hän suostui jatkamaan meillä vuokralaisena ja hoitaa täten jatkossa saunatontun ja puutarhatontun hommia. 

Tein oven vesiväripapereista liimaamalla niitä Eri Keeperillä useamman kerroksen päällekkäin. Sininen on seinämaalia ja vesiväriä, koristeet akryylimaalia. Luuta on makrameelankaa, tekstiililiimaa ja oksan palanen. Kynnysmatto juuttinarua makrameesolmuilla. 

Monet joilla on oikea kuusi sanoo että havuja löytyy vielä juhannuksenakin. Glitterkuusen glitteriä löytyy meiltä varmaan seuraavaan jouluun saakka, kunnes se pöläytetään taas paikoilleen. Elämässä on ihan hyvä olla kimallusta, ei kai sitä voi olla liikaa sentään. Ennen niin tylsän harmaa eteisen matto säihkyy hillitysti, se on nyt glamour. 

Ei meidän kuusi nyt ihan niin paljoa glitteröinyt että pelkäisin sitä hengittäväni, mutta ikävä homma tuo mikromuovi kuitenkin. On olemassa sellaista syötävää glitteriä kakkuihin ja biohajoavaa ekoglitteriä. Vahvasti epäilen ettei tässä kuusessa ole kumpaakaan niistä. Voisin alkaa suunnittelemaan sellaista biohajoavaa/syötävää kuusta. Se voisi olla kypsä vasta loppiaisena ettei kukaan vahingossa maistele sitä jo aatonaattona. Jatkan tämän tuoteidean kehittelyä.

Terveisin Anna-Maria