Kirjottu ruukkukasvi ja tarvikevinkkejä

Kirjottu ruukkukasvi ja tarvikevinkkejä

23 huhtikuuta 2020

Tampere, Suomi

2 kommenttia

Helou täältä kotoa! Viimeinen kuukausi on mennyt meillä vahvasti hyggeillen, monella muulla on varmaan siellä sama tilanne. Vaikka viihdyn kotona hyvin ja tekemisestä ei koskaan tule puute, onhan tämä välillä aika kurjaa. Kavereita ja isovanhempia on ikävä. Videopuhelut auttaa suurimpaan kaipaukseen, mutta ei korvaa oikeaa kohtaamista. Hyviä puoliakin on. Perheen kanssa yhteistä aikaa on enemmän kuin ennen ja luontoon pääsee liikkumaan. Puolimaraton harjoitukset on hyvällä mallilla, lenkkeileminen kiinnostaa kun kotonakaan ei jaksa koko ajan olla. Elokuun juoksutapahtuma varmaan peruuntuu, mutta olen ihan motivoutunut silti. Ehkä on käynyt niin onnekkaasti että sain muodostettua lenkkeilystä rutiinin.  

Me ollaan oltu huhtikuu tyttöjen kanssa kotona. Päiviin kuuluu leikkiä, pyörälenkkejä, kotieskaria, tosi paljon ruuanlaittoa ja sitten erilaisia arskarteluita ja käsitöitä. Nyt ollaan innostuttu kirjonnasta. Kaikilla on meneillään oma työ. Pienemmällä taidetekstiili tyyppinen piirros, eskarilaisella hieno itsepiirretty kuvioaihe ja minulla ruukkukasvi jota ei tarvitse kastella. Kirjontatöissä olen itseoppinut ja teen materiaalista sekä käyttötarkoituskesta riippuen vaiheita hieman eri lailla. Suosin yleensä kirjontalankoja, mutta monen tyyppiset langat käy. Myös nauhoilla saa hauskaa jälkeä aikaan! Alla muutamat tarvikevinkit ja työvaihekuvia tuosta kirjomastani iloisesta ruukkukasvista.

Tarvitset: 

- Joustamatonta kangasta. Puuvilla ja pellava on suosikkejani. Tässä kirjontatyössä käytin vanhaa valkoista pellavalakanaa. Olen kirjonut myös mm. kenkiin, laukkuihin ja joustocollegepaitaan. Pohjakangas kannattaa olla tasaista palttinasidosta. Ohuelle kankaalle voi silittää tarvittaessa tukikankaan.

- Kehyksen, johon pingottaa kangas napakasti. 

- Magic -merkkauskynä tai vastaava, jossa jälki haihtuu pois itsekseen parin päivän kuluessa. Joskus käytän tätä kynää apuvälineenä, toisinaan luonnostelen kuvioaiheen paperille ja otan siitä mallia. Tummalle pohjalle kirjottaessa kynän jälki ei näy.

-  Tekstiililiima. Se ei ole pakollinen, narut voi myös solmia työn taakse. Itse tykkään käyttää Casco -tekstiililiimaa, kuivuu nopeasti ja on pitävää.

Tästä pienestä taulusta tuli kiva ja sen paikka olkoon makkarissa piirongin päällä. Olen kärsivällisesti odottanut,  jos löytäisin pyöreän peilin tuohon senkin päälle ja toissapäivänä kävin sen hakemassa Tori.fi kautta. Peili on 50-luvulta ja aika kulunut. Ihan en ole varma onko sen kulumajäljet just hienoja vai onko sen hopeointi ihan liian säröinen. Toisaalta tykkään vanhoista esineistä joissa on ajan patinaa. Ehkä tykkään tästäkin.

Nuo tyttöjen tekemät teokset voisi laittaa tuohon seinälle myös. Tulee aika suloinen kokoelma.

Terveisin Anna-Maria 

Read More

Kirjottu sateenkaari ja vaaleanpunainen kukkataulu

Kirjottu sateenkaari ja vaaleanpunainen kukkataulu

04 lokakuuta 2019

Tampere, Suomi

4 kommenttia

Minulla oli kesä-syyskuun vaihteessa hillitön innostus kirjontaan. Opettelin säntillisesti perusteet YouTubesta. Rohkaistuin ostamaan lankaa, pyöreän kehikon ja leikkelemään palasen vanhasta pellavalakanasta pohjaksi. Hankin myös sellaisen merkkauskynän, jonka väri haihtuu kankaasta pois muutamassa päivässä. Hurjan kätevä kirjontakuvioiden piirtämiseen ja sellaisiin viesteihin, jotka on tarkoitettu luettavaksi vain parin päivän sisällä. Näillä tiedoilla ja välineillä tein nämä kaksi pientä kirjontatyötä. Niistä tuli sen verran upeita että päätin jättää ne kehikkoihinsa ja ripustaa tauluiksi.

Ja kuulumisia vielä. Parasta tässä syksyssä on olleet seuraavat asiat.

Sain lopultakin päätökseen viime syksynä aloitetut villasukat. Siinä samalla torppaantui joka syystalvinen orastava neulontainnostuksen poikanen, sillä ruskeiden perusvillasukkien neulominen oli niin tavattoman tylsää ettei ihan heti tee mieli heilutella puikkoja. Tämä on siis hyvä asia, sillä sain ne neulontahommat ajoissa alta ja voin keskittyä johonkin muuhun. Esimerkiksi noihin ristipistoihin, vaikkakin niiden tekemisen voisi niputtaa tietyssä mielessä tylsyyskategorian samaan sarjaan. Silti teen mieluiten niitä.

Elli on taas oppinut vaikka mitä. Hän potkupyöräilee vauhdilla, syö salaattia (ei ole oppinut vielä isosiskolta että se on pahaa) ja ekaa kertaa eilen hän sanoi että ärsyttää. "Minua ärsyttää Pikku Kakkonen" oli tarkat sanat kun televisiossa olisi pitänyt olla My Little Pony. 

Luin kesällä aika vähän kirjoja, mutta nyt lukeminen houkuttelee. Synkeät illat, kirjat ja villasukat kuuluu yhteen. Olen ottanut tavaksi lukea ennen nukkumaanmenoa ja aina käy niin että väsyn ihan hirveästi. Tehokas keino olla valvomatta liian myöhään. Olen laittanut merkille, että joka ilta kun luen Pihlalle iltasatua, haukottelen sen aikana vähintään kolmesti. En ikinä vähempää. Jos ajattelen että kohta haukottelen varmasti, niin sitten se tulee takuulla. Haukottelen nytkin. 

Kävin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa. Kun olin koululainen, oli tosi jännää kun äiti ja isä meni sinne vanhempainiltaan. Kuvittelin niiden puivan siellä tarkkaankin kaikkien oppilaiden käyttäytymistä ja kelpoisuutta, mutta nyt kun vihdoinkin itse pääsin käymään tuossa mystisessä kokoontumisessa niin olipahan aika tavallista. Ei puimista, vain eskarilaisten arjen esittelyä. Se oli totta mitä porukat sanoi silloin kun tiukkasin mitä juonia siellä punottiin, niin ei yhtikäs mitään.

Huomenna juhlitaan pikkusiskon kolmekymppisiä. Varmaan lauletaan Frederikiä.

Terveisin Anna-Maria

Read More