Lähdin ostamaan tämän tiipiin puuosia eli harjanvarsia reilut kaksi vuotta sitten rautakaupasta. Tein matkan pienen Pihlan kanssa. Se oli suunnilleen ensimmäisiä kertoja kun vauvasta taaperoksi muuttuva oli alkanut ottaa hoippuvia askeleita seisaaltaan ja kun oikein jokin kiinnostava kohde sattui näköpiiriin, ampaisi hän salamana sitä kohti. Se reissu oli lyhyt mutta hankala. En saanut kunnolla otetta liikkuvaisesta lapsesta ja viidestä harjanvarresta. (Joskus käytän tiipiissä viittä vartta mutta nyt neljää) Tottahan olin jostain syystä parkkeerannut auton perimmäiseen parkkiksen nurkkaan ja päättänyt ettei me mitään rattaita tarvita. Muisto on kuitenkin kallis. Se tuo mieleen sen ryömivän kiitäjän joka tuo kolmevuotias kerran oli.
Tiipii on vaihtanut vuosien aikana muutaman kerran seinäkangasta. Kesän se vietti parvekkeella suunnilleen tässä samassa lookissa. Ilma alkaa olla liian kirpeä parvekkeella oleiluun ja päätin siirtää rakennelman sisätiloihin. Mukana tuli kutsumaton vieras. Hämähäkki oli virittänyt verkon oviaukon kepukoihin ja todennut että siinä on oiva saalistuspaikka. Pelkään hämähäkkejä jostain käsittämättömästä syystä tosi paljon. Niin paljon että nään niistä välillä painajaisia. Onhan ne melkein söpöjä, ainkin joissain piirretyissä. En tietenkään halua että Pihla oppii samaa pelkoa ja koin suurta kauhua samalla kun yritin kertoa kuinka nätti ja mukava otus meille onkaan tullut vieraisille. Saatoin pikkuhirviön lopulta lasipurkkiin suljettuna ulos talosta. Tunsin olevani suuri sankari. Keitin teet ja istahdin tasaamaan pulssia hetkeksi.
Teltta on aika tuunaushenkinen. Seinät on vanhaa valoverhoa, alustana toimii peitto, matto ja täkki. Pisarat, pilvi- ja raitatyyny on itse ommeltuja. Taulussa on tekemäni Ananaskarhu -printti. Yhdessä kuvassa on kalapeli, jossa onkiminen tapahtuu pehmokalojen sisään ommeltujen magneettien avulla. Kalastettavien raitakalojen joukossa on kangastussilla piirretty mustekala. Mietin vielä joukkoon lisäystä ainakin meritähdestä ja merihevosesta. Majan sijainti on tällä hetkellä olohuoneen nurkkauksessa. Voisihan se olla lastenhuoneessakin, mutta tuossa näen useammin nuo kepit jotka tuo mieleen vipeltävät jalat.
Terveisin Anna-Maria
2 kommenttia
Upea tiipii! Nuo sulat ovat tosi hieno yksityiskohta, kruunaavat kokonaisuuden :)
Kiitos! Ne kyllä sopii kivasti kokonaisuuteen. <3
Lähetä kommentti