Katsokaa nyt miten kauniita! Koristelimme juhlapöydät, kimput ja kaasojen hiukset harsokukilla. Olin päättänyt ettei muita kukkia tule koska en voi saada poineita. (Puhun nyt siis vain omasta puolestani, sulhasta ei niinkään kukkajärjestelyt kiinnosta.) Niiden kukinta-aikahan sijoittuu alkukesään ja siksipä morsiuskimppuunkin oli määrä laittaa noiden harsojen lisäksi neilikoita. Nyt täytyy kiitos ja ylistys suunnata tämän viileän ja sateisen suomen kesäsään puoleen. Pionien kukinta-aika on poikkeuksellisesti juurikin nyt. Kyseiset kukat kuuluvat ihan ykkössuosikkeihini, varmasti myös monen muun. Ne on tuttuja mummolan kukkapenkistä ja niiden hauraan kerroksellinen kukinta kestää vain hetken aikaa.
Kimppuuni pionit matkasivat Hollannista asti, mutta vähän päälle parikymmentä kukkasta saatiin häävieraiden matkassa suoraan mummolan kukkapenkistä, sekä jo edesmenneen isomummoni pihamaalta. Taisipa muutama saapua myös mummin siskon kotoa. Ymmärrätte siis varmaan että kukilla on valtavasti tunnearvoa. Tuijottelin niitä haltioituneena hääpävänä ruokasalin kukka-asetelmissa ja nyt ne sulostuttavat kotia keittiön pöydällä. Mulla on niistä muuten aika paljon kuvia.
Kaikki tuttuni tietävät hyvin erään luonteenpiirteeni johon liittyy olennaisena osana asioiden tai tarkemmin sanottuna erityisesti tavaroiden hukkaaminen. Nyt kävi niin onnettomasti ettei minulle riittänyt ainoastaan hääkimpun unohtaminen vihkimisen ajaksi autoon, vaan jätin sen myös eilen aamulla hotellin respaan Kuopioon! Itse vaikutan tällä hetkellä Helsingissä ja jos jotakuta kiinnostaa kaunis Pionikimppu niin voi kysellä Rauhalahdesta. Kovaonninen puketti on onneksi ikuistettu moniin kuviin, silti vähän kismittää tämä.
Tällä viikolla blogissa keskitytään häiden setvimiseen, varsinkin itsetehtyihin juttuihin joita juhlia varten valmistui. Joten lähipäivinä luvassa vähän lisää hempeitä tunnelmia.
Terveisin Anna-Maria
Ei kommentteja
Lähetä kommentti