25 heinäkuuta 2015

Korkeasaari ja vanhankaupunginkoski



Parivuotiaan lapsen nukutus voi olla joskus operaatio. Eilen se melkein oli sitä kun toinen ei ilveelläkään meinannut suostua petiinsä ja me oltiin poikki koko sakki. Iltapäivä Korkeasaaressa vei voimat kaikilta, mutta toisin kuin vanhemmat, lapsi oli loppuun asti touhua täynnä. Pihlalla on kaksi modea. Virkeä ja nukahtanut. En siis jaksanut vielä illalla kirjoittaa mitään kun kertakaikkisesti väsytti. Jalkapohjat oli hellät saaren ristiinrastiin kiertämisestä ja silmiä särki sen kaiken kissaeläinten etsimisen ja magnustien ihmettelyn jälkeen.

Meidän lähimatkailun toinen päivä sisälsi siis korkeasaarta iltapäivällä ja lounaan Ravintola Koskenrannassa, Vanhankaupunginkosken kupeessa. Kun Viikissä asutaan, ei koskelle edes ole kovin pitkä matka. Ruoka oli hyvää ja ulkoterassi näytti siltä että siellä voisi viihtyä illallakin. Korkeasaaresta mieleen jäivät riikinkukot jotka halusi olla vähän liian lähellä, varsinkin kun kaivettiin meidän eväät esille. Hiekkaa ja kiviä kaiveleva berberiapina ja ne mangustit tietysti. Leijonat oli hurjina. Iltaa kohden ne virkistyivät ja seitsemän aikaan, kun käveltiin kissalakson ohi, urosleijona karjui vahvalla äänellä. 

Nyt minua viihdyttää kaksi hurmaavaa naista, toinen pohtii pöydän toisella puolella syvällisiä hiustenhoitotuotteiden ainesosista toisen selvitellessä tuhottoman sekaista takkutukkaani. Tein meille sangriaa omalla reseptillä, johon kuuluu mansikoita ja paljon limeä. Meiltä jäi häistä kaksitoista limeä joten laitan sitä nyt mihin vaan ikinä keksin ja rohkenen. Nyt mun ei kannata istua nenä kiinni näytössä enää hetkeäkään, vaan toivotan hyvää lauantai-iltaa!


Terveisin Anna-Maria


Kommentoi tästä