Pidän kuvakollaasien väkertelystä ja halusin tallettaa häiden askartelut sun muut pikkusälät jotenkin muuten kun sullomalla ne kaapin kätköihin. Otin niistä siis kuvia, joista muutamat näette tässä. Valotan seuraavaksi vähän mistä kukin taiteellinen istallaatio kertoo.
Ensimmäinen kuva. Pihlan mekko löytyi Lastenvaateliike Fiilinkistä. Luonnonvalkoinen pitsiyläosa ja runsas helma oli ne kriteerit jotka piti täyttyä ja juuri sellainen siellä hengarissa onnekseni roikkuikin. Puhuin aikaisemmin että olisin tehnyt mekon itse, mutta aikapula iski. Ei tosiaankaan haittaa, koska en olisi osannut tehdä noin hienoa. Koru on kastelahja kummilta. Kenkinä morsiusneidollani oli valkoiset converset, jotka pysyivät jalassa kartanon ruohokentällä kirmaillessa. Lauantai oli poutainen ja lämmin päivä keskellä sateista viikkoa. Ilmat suosi meidän juhlia. Kymmenen aikaan taivaan täytti kunnon sadekuuro kooten viimeisetkin vieraat tanssisalin puolelle, jossa DJ pyöritti älppäreitä. Sade loppui nopeasti ja loppuilta oli taas sään puolesta tyyni, mutta muilta osin hyvinkin railakas ja villi.
Toisessa kuvassa on hyviä muistoja. Isän pitämä puhe, joka ei olisi voinut olla parempi. Samon muutkin puheet olivat hurjan liikuttavia. Polttarikirja veti minut ihan sanattomaksi, kuvat oli hulvattomia ja Maijan viljelemä verbaliikka loistavaa. Sama etevä nainen oli tehnyt minusta ja Pekasta laulun, jonka hän yleisön pyynnöstä esitti toistamiseen pikkutunneilla. On tosiaan totta että ihmiset tekevät juhlat.
Viimeiseen kuvaan koostin väriteemaa, joka noudatti kaavaa kaikkia kivoja sävyjä vaan sekaisin! Mainittakoon että en tehnyt kaikkea itse vaan delegoin osan hommista apujoukoille. Täytyy joskus järjestää kiitosbrunssi tai jotain, olitte suuri apu. Vieraat heiluttivat huiskuja meidän tullessa ulos kirkosta. Kultaiset eläimet pitelivät paikkakortteja ruokapöydässä. Muutenkin eläinaihetta saattoi bongata muualtakin, kuten meidän photo boothin taustatapetista. Apujoukot näpersi myös nimikyltit ruokiin ja vaikka mitä muuta näiden kuvassa olevien lisäksi. Tienvarsiviitoissa oli valkoisia raitoja puisella pohjalla ja maljakoiksi etsin lasisia säilykepurkkeja. Kukat oli sitä harsokukkaa ja moneen kertaan hehkuttamaani pionia. Tila oli itsessään niin kaunis ettei koristeita juurikaan tarvinnut. Äidin kanssa suunniteltiin jo samanmoisen asumuksen ostamista omaan käyttöön. Valkoiset lautalattiat ja kalusteet, suuret ikkunalliset saliovet, valkeat puolipaneelit ja kuviotapetit. Aika monta oikeaa asiaa löytyi. Voin kuvitella itseni jo kartanon emännäksi.
Hääpäivästä on jo yli viikko. Kiitos vielä kerran juhlavieraille! En unohda sitä päivää ikinä.
Terveisin Anna-Maria
