Kesäkuun parhaat

Vesipisarat tekee vanojaan ikkunaa vasten ja puiden oksat huojuu satunnaisten tuulenpuuskien voimasta. Tulevalle viikolle on luvattu koleaa ja pilvistä säätä. Pidän sadekeleistä, tekeehän sateet hyvää luonnolle ja pieni tihkusade on mukavampi ulkoilusää kuin paahtava helle. Sellainen paahde mikä meillä oli juhannuksen alla ja sen vahva kontrasti tämän hetkiseen säähän saa miettimään, oliko se edes totta. Miten pystyikään olemaan niin kuuma että uikkarilla tarkeni ja keskipäivällä oli pakko hakeutua varjoon lepämään kun kaikki liikkuminen sai hikoilemaan.  Kuitenkin nuo keskikesän päivät olivat minusta erityisen mukavia ja haluan niistä nyt kirjoittaa. Minun kesäkuuni parhaita hetkiä olivat: 

• Juhannus mummolassa Keiteleellä siskojen ja lähisuvun kesken. (Nämä kaikki listaamani asiat ja tapahtumat sijoittuvat mummolan lähipiiriin, sillä vietimme siellä puolet kesäkuusta, juuri sen lämpimimmän puoliskon juhannuksen tienoilla.) Nyt kun koronan vaara ei ole niin suuri, uskalletiin käydä moikkaamassa Lea-mummia ja naapurin Kaunistolan mummi ja pappa. Poikkeuksellinen kevät on ollut meille kaikille omalla tavallaan raskas. On jouduttu eristäytymään ja jännitetty minne suuntaan suomea tartunnat ylettyvät. Pohjois-Savossa ei koronaa onneksi näkynyt, mutta riskiryhmät eristettiin ja poikkeusolot tekivät mielen levottomaksi itse kullakin. Nyt kuitenkin nähtiin ihan livenä ja se oli ihanaa. Tulen vielä käymään loppukuusta tyttöjen kanssa, kahvitellaan sitten taas!

• Herkut. Pihlan nimppareita juhlitiin paistamalla muurinpohjalettuja pihalla. Mummolan pihamaalla nautitut kahvit maistuu aina erityisen hyviltä, santsasin kolmesti. Ennen vanhaan ysärillä heinäkuun kahdes oli minun toisen nimeni Marian ja siskojeni nimipäivä. Silloin katettiin samaan tapaan kakkukahvit pihamaalle ja mummi paistoi letut. Lisäksi äiti leipoi kolmeen otteeseen raparperipiirakkaa ihan vain koska se oli mahdollista. Grilliruoka ja uudet perunat kuului olennaisena osana juhannusruokailuun. Kiitos Poutun Muu -tuotteiden, pääsi kasvissyöjäkin nauttimaan grillimakkarasta. 

• Uitiin joka päivä, paitsi että minä olin arka ja uin vain kerran. Keskityin heittelemään rannalta keppiä Huukolle, kaksitoistavuotiaalle cockerspanielille, porukan vesipedolle. Se kävi heittämässä uimalenkkiä vähän kauempana muista ulapalla ja jäi sitten kiertelemään uimareiden, varsinkin lasten lähistölle. Meillä on yksi vakkari uimaranta, jossa on matalaa pitkälle ja jonne koiran saa ottaa mukaan uimaan. Ja käytiinhän me (muut kuin minä siis) kerran uimassa mummolan mökillä. Syötiin sielläkin muurinpohjalettuja. Mummi oli solminut tytöille pienet saunavastat. Jos pitäisi määritellä yksi kesän lempparituoksuista, niin se on saunavastan tuoksu kun saunotaan. Ja vihtomisesta lähtevä ääni on myös hyvä. Oikein tunnelmallinen mökkeilyääni. 

• Luonto oli runsaan vihreä ja kukkaisa. Pörriäiset ja ötökät askarruttivat Elliä niin että kysymyksistä ei meinannut tulla loppua. "Missä mehiläinen nukkuu? Minne muurahainen menee? Voiko perhosta silittää?" Aloinkin miettiä, että miksi ihmeessä asun kaupungissa kun sielultani olen enemmän maaseudun tyttö. Kyllä minä vielä joskus unelmani pienestä kasvimaasta ja kukkapenkistä toteutan.

• Pelattiin mölkkyä. Osa kilpailuhenkisimmistä piti sääntöjä tyhminä, sillä meillä on tapana antaa uusi mahdollisuus, jos heitto on älyttömän surkea. Tai jos meinaa harmittaa liikaa niin sittenkin voi uusia. Silleen me kuitenkiin pelattiin. Tikanheitto oli muuten viihdyttävää, mutta olin siinä luokattoman huono ja heitin oudossa asennossa. En saanut yhdistettyä käden liikettä siihen suuntaan missä näin tikkataulun, tikat hakeutuivat ladon seinään tikkataulun ympärille. Muiden mielestä minun tikanheittotyylistäni löytyi se viihdyttävyys. 

• Solmin tytöille voikukkaseppeleet. Ne nahistuivat aika pian, mutta muistinpas miten varret punotaan yhteen. Keräsin juhannuspäivän kahvipöytään kimpun äidin juhannusruusupensaasta. Illalla aloin katsella kimppua siihen malliin, että siitähän saisi aika kivan kukkaseppeleen. Kuvien mukaiseen rentoon kukkaseppeleeseen ei tarvita muuta kuin rautalankaa vanteeksi sekä lankaa tai ohutta rautalankaa, jolla kieputella oksat vanteen ympärille. Jos teet ruusuista, suosittelen hanskoja käteen. Itse en malttanut ja sain pistoksen.

Mekko on mummin vanha, suloinen vintage aarre. Kokolapussa lukee Made in Turku. Jos kesäkuu oli jotenkin erityisen kiva, pitää tämä viileä heinäkuu myös sisällään mielenkiintoista tekemistä. Olen tämän kesän Oriveden taitokeskuksessa töissä. Auvisen talo kaakeliuuneineen ja lautalattioineen on kaunis miljöö Taitokeskuksen puodille. Kangaspuiden tasainen pauke sopii hyvin taustamusiikiksi ja tuo mieleen ne ajat kun kudottiin mummolan vintillä räsymattoja vanhoista lakanoista. Muutan hieman suunnitelmaa. Ehkä tarvitsen kasvimaan lisäksi tilaa myös kangaspuille.

Kiitos kauniista kuvista Julia. Julian valokuvausportfolio löytyy osoitteessa juliatirkkonen.myportfolio.com

Terveisin Anna-Maria