PORTFOLIO

31 lokakuuta 2019

Mutkittelevat lenkkipolut ja muita minua liikkumaan motivoivia asioita


Asetin itselleni tavoitteen. Aion juosta ensi elokuussa 21,1 kilometriä Helsingin kantakaupungissa ja sen rantareittejä myötäillen. Osallistun siis Helsinki Marathonin puolikkaalle matkalle. Olen haaveillut puolimaratonille osallistumisesta aika pitkään, varmaan jo seitsemän vuoden ajan. Eipä ihme että kädet tärisi, sekä innosta että kauhusta, kun täytin osallistumistietoja nettilomakkeelle. Pisin kerralla hölkkäilty matka pitkiin aikoihin on kymmenen kilometriä. Jännittää että kuinkahan minun käy! Kerron nyt vähän tarkemmin omasta lemppari liikuntamuodostani eli lenkkeilystä ja sen yhdistämisestä lapsiperhearkeen. 
motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, biancaneve

motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, biancaneve

Äitiys, työt ja useat mielenkiinnon kohteet. Siinä on suurimmat syyt ja samalla tekosyyt liikunnan lykkäämiselle. Teen vapaa-ajallani monenlaisia itseäni kiinnostavia asioita. Piirrän ja teen siihen liittyen projekteja yhteistyössä yritysten kanssa. Helposti erilaisista kässäilyjutuista innostuvana ihmisenä minulla on usein monta keskeneräistä ompelusta tai muuta askartelujuttua, joista kirjoitan ajoittain myös tänne blogiin. Mieheni reissuluontoisen työn vuoksi olen aika paljon kotona ja lasten kanssa. Koitan jättää joka päivä myös tilaa laiskottelulle ja tekemättömyydelle, hetkittäiset joutilaat hetket on ihania. Hitaat aamukahvit ja rauhassa luetut kirjat.

Kun miettii kaikkea tätä (melkein unohdin listasta vielä kotityöt ja lasten kuskaamiset) voi helposti järkeillä itselleen, ettei millään ehdi tai jaksa lähteä liikkumaan. Kävin keväällä salilla, mutta lopetin kolmen kuukauden jälkeen. Meiltä lähimmälle salille on puolen tunnin matka suuntaansa ja siihen meni liikaa aikaa, ottaen huomioon ettei siellä käyminen ollut yhtään edes mukavaa. Kun lopetin jäsenyyden, tuntui kuin ylimääräinen velvollisuuden taakka olisi ryöpsähtänyt harteilta. En myöskään halua harrastaa ryhmäliikuntaa tai joukkuelajeja, tällä hetkellä ajatus ei tunnu yhtään houkuttelevalta. Minusta ei ole järkeä harrastaa jotain lajia, jos se on ihan pakkopullaa. Liikuntamuotoja on niin paljon, että varmasti kaikille löytyy jotakin mieluista. Olisi mukava koittaa tanssimista joskus, jokin lattarityylinen voisi olla hauskaa.
Tällä hetkellä tykkään lenkkeillä. Olen harrastanut sitä pitkään ja se on minulle suht vaivatonta. Se ei ole aina hauskaa eikä helppoa, mutta koskaan en ole tullut lenkiltä harmitellen että eipä olisi kannattanut lähteä. Juoksemiseen tarvitaan vain hyvät kengät, sopiva vaatetus ja tie tai polku jota tarpoa. Ihanan suoraviivaista.
Muistan sen päivän kun päätin aloittaa lenkkeilyn. Olin 17-vuotias ja en harrastanut säännöllisesti mitään liikuntaa. Kävin pelaamassa joskus lentopalloa isän vetämissä harjoituksissa. En ollut ihan surkeassa kunnossa mutta en hyvässäkään. Olin ollut kesän Kaliforniassa vaihdossa. Sinä kesänä oli tosi kuuma, tai varmaan siellä päin maailmaa kesällä on aina hyvin kuuma, mutta niin korkeisiin lämpötiloihin tottumattomana makoilin suurimman osan ajasta joko ilmastoidussa huoneessani tai uima-altaalla. Muun ajan söin herkkuja ja kävin grillibileissä. Kotona huomasin etten enää oikein mahtunut vaatteisiini ja muutenkin ärsytti. Ärsytyksen asteen on pitänyt olla hyvin voimakas, sillä päätin aloittaa liikuntaharrastuksen vaikka inhosin liikuntaa. Malla kun kerran oltiin, nopein ja ainut vaihtoehto oli lähteä lenkille. Laitoin lenkkarit jalkaan ja painelin päättäväisesti tienreunaan. Päätin toteuttaa puhelinpylvästaktiikkaa. Juoksin ensin kaksi väliä ja se tuntui tosi raskaalta. Kävelin ja sitten kun pystyin, juoksin taas. Jatkoin yhdistettyjä hölkkä/juoksulenkkejäni kunnes viikkojen mittaan jaksoin mennä jo muutamien kilometrien matkoja. Ennen lasten syntymää lenkkeilin niinkin paljon että osallistuin muutamaan otteeseen puolimaratonille.
Minulla on näissä liikuntahommissa esikuvana oma isäni Matti. Hänellä on ihan käsittämättömän hyvä asenne urheilemisen suhteen. Iskälle liikkumaan lähteminen ei ikinä näytä olevan pakkopullaa. Itse joudun tyypillisesti maanittelemaan itseni lenkille. Varmaan jo silloin nuorena motivoidun tosi paljon tuosta isäni asenteesta ja aina kun oikein ketuttaa vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä, päätän ottaa palan siitä positiivisuudesta myös itselleni. Haluan olla meidän tytöille kannustava ja näyttää omalla esimerkillä tietä liikunnallisten harrastusten pariin. Uskon että perheen asenteet heijastuvat monessa suhteessa lapsiin myöhemmin, kun he miettivät mihin taidot riittää ja miten pitää itsestä huolta. Tämä pätee niin oppimiseen, minäkuvaan kuin liikuntaankin. 
motivaatio, lenkkeily, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, liikuntaharrastus

Viime kesänä juoksin hyvin pitkästä aikaa kymmenen kilometriä. Se oli raskasta enkä ollut nopea, mutta onnistuin. Tämä syksy on lähtenyt rullaamaan kivasti eteenpäin tuon loppukesäisen onnistumisen siivittämänä.Olen sopinut itseni kanssa että lenkkeilen vähintään kaksi kertaa viikossa. Sää ei saa olla este, paitsi ehkä jos on ihan oikeasti surkea ilma, ukkostaa ja sataa kaatamalla. Teen vaihtelevasti pitkiä ja lyhyitä lenkkejä. En katso niinkään matkojeni pituutta vaan kiinnitän enemmän huomiota kulutettuun aikaan. Liikkumiseni on kuitenkin yksipuolista. Olen äärimmäisen laiska venyttelijä ja muukaan lihaskunnon ylläpitäminen ei houkuttele. Tiedostan että olen siinä suhteessa surkeassa jamassa. Jos haluan saada enemmän hyötyä juoksuharrastuksesta (ja mahdollisesti paremman ajan puolikkaalla!) myös lihasvoimaa olisi syytä treenata, vielä en  ole keksinyt keinoa kuinka saisin sen puolen liikkumisestani säännölliseksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!
Juokseminen, VidoMap, Annan Tirpat, Anna-Maria Mäkelä, liikunta, potku persauksille



Lupaan raportoida mun juoksutavoitteisiin pääsemisestä tässä vuoden aikana.. Nämä kuvat otettiin kesällä, kun käytiin siskon kanssa juoksemassa Pyynikillä ja Pispalassa. Kotimaisen Biancaneven legginsit ostin keväällä herättelemään uinuvaa salimotivaatiota, tiedätte kuinka siinä silti kävi. Nämä on ihanat kyllä lenkkipoluille myös. Tampereella on mukavan monipuolisia lenkkeilymaastoja. Pispalan portaat, Pyhäjärven ranta ja Kaupin metsän pururadat, muutamia mainitakseni. Ihania paikkoja myös kävelylenkeille kauniiden maisemiensa ansiosta!

Minulle liikunta merkitsee iloa ja hyvää oloa. Haluan olla terve ja liikuntakykyinen mahdollisimman pitkään. Niinä aikoina kun en ole päässyt lenkkipolulle, johtuen väsymyksestä tai sairastelusta, olen halunnut olla itselleni armollinen. Kyllä se aika sieltä taas tulee kun lenkki taas luistaa ja treenit huvittaa.

Vaikka suosimani liikuntamuodot on useimmiten omassa rauhassa tehtäviä, minua inspiroi liikunnan suhteen vertaistuki ja omakohtaiset kokemukset. Siksi kiinnostaa kuulla, mikä sinua motivoi liikkumaan? Onko jakaa hyviä vinkkejä kuinka pitää yllä liikunnallista harrastusta? 


Terveisin Anna-Maria

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Ihana kun kommentoit, on kiva kuulla sinusta. :)